Tuorein sisältö

V2.fi haastatteli: Pixarin uutuuselokuvan Turning Redin ohjaaja ja tuottaja

Manu Pärssinen

04.03.2022 klo 18.50 | Luettu: 2019 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

Ja punaiseksi muuttuu!
Pixarin uusin elokuva on 11.3. Ensi-iltaansa saapuva Turning Red. Sen on ohjannut Domee Shin, joka nosti osakkeitaan Pixarilla ohjattuaan ja kirjoitettuaan Oscarin voittaneen lyhytanimaation nimeltä Bao. V2.fi oli alkukuusta mukana haastattelemassa Shiniä sekä elokuvan tuottaja Lindsey Collinsia.

Turning Red kertoo torontolaisesta 13-vuotiaasta Meistä, joka on kasvanut perinteikkään kiinalaisessa perheessä äidin tarkasti valvovan silmän alla. Suvussa on kuitenkin salaisuus, joka saa sen naiset muuttumaan teini-ikäisinä jättimäisiksi kultapandoiksi. Luvassa on elämänmuutoksia, noloja hetkiä, vauhtia ja vähän toisenlainen kuvakulma siihen, millaista on olla teinityttö.

V2.fi pääsi mukaan hyvin varhaiseen haastattelutilaisuuteen puolen kymmenen kansainvälisen journalistin kanssa ja yhdessä tenttasimme elokuvan luonutta kaksikkoa.



Olette molemmat olleet mukana menestyneissä elokuvissa. Kuinka tunnistatte mahdollisen hittiprojektin?

LC: Enpä tiedä. Ehkä nojaudumme siihen, mikä on ennenkin toiminut. Tarinoita, joissa on taustalla jonkinlainen henkilökohtainen kokemus tai näkökulma. Käytämme myös Pixarin työntekijöitä jatkuvasti koeyleisönä - toimiiko tämä, pidetäänkö siitä, nauraako kukaan? Haluamme antaa ideoiden myös kypsyä rauhassa - malttamattomana tekee helposti helppoja ratkaisuja oikeiden sijaan.

V2.fi:n kysymys: Mainitsitte henkilökohtaiset kokemukset ja pahoittelen, jos tämä on liian henkilökohtaista, mutta millaiset teidän äitisuhteenne olivat teini-ikäisenä?

DS: Hahaa. Varmaankin melko samanlainen kuin Meillä ja hänen äidillään. Pienenä olin hyvin läheinen äitini kanssa, olimme kuin paita ja peppu - olin hänen mini-me:nsä, teimme kaiken yhdessä. Teini-ikäisenä tulee hetki, kun kaikki muuttuu, tunteet, minä itse henkilönä, kiinnostuksen kohteet. Yhtäkkiä tulikin sitten kiistoja päivittäin, mökötystä… ja tämä elokuva toimii vähän kuin tekosyynä palata tuohon aikaan ja perehtyä siihen, mistä oikein oli kyse.

LC: Olin nuorempi sisarus joten näin isosiskoni käyvän sen kaiken läpi ja otin oppia tehdyistä virheistä. “Hmm, mielenkiintoista, tuo oli hölmöä, enpä tee tuota…”. Taisin kuitenkin olla se hankalampi tapaus, pistin vanhempieni hermot koetukselle toivoen, että he olisivat liian väsyneitä enää välittämään käytyään jo kaiken läpi siskoni kanssa. Tämän elokuvan suhteen näkökulmani oli enemmän äidin suunnasta: minulla on kolme teini-ikäistä lasta. Joten toin mukaan sitä vinkkeliä, kuinka turhauttavaa on olla teinien äiti ja samalla sain uutta kunnioitusta sitä kohtaan, mitä omat vanhempani saivat kestää.


Miksi kultapanda? (englanniksi red panda)

DS: Hahaa, hyvä kysymys. Mielestäni se on visuaalisesti selkeä vertauskuva puberteetille. Se on iso, kömpelö, karvainen ja punainen värikin symboloi puberteettia. Kuukautisia. Kaikkia niitä tunteita, jotka vyöryvät lävitsesi. Punastut vihasta, nolostumisesta, ihastumisesta… Kun mietin, miltä “taianomainen teini-ikäisyys” näyttäisi hahmona, sain ajatuksen siitä että teinityttö satunnaisesti muuttuisi jättimäiseksi kultapandaksi aina kun tunteet ottavat vallan.

Elokuvassa on kulttuurishokkeja: se tapahtuu Kanadassa ja mukana on monia populaarikulttuurin elementtejä, mutta kerrotte kuitenkin kiinalaista tarinaa hyvin japanilaisella taidetyylillä. Miksi valitsitte juuri tämän tyylin?

DS: Hyvä kysymys. Totta puhuen se, mitä ruudulla näkyy, on minä. Minun estetiikkani, taustani, kasvatukseni; niitä asioita, joista minä pidän ja jotka ovat intohimojani. Vartuin kiinalaisena Kanadassa ja sain vaikutteita kahdesta kulttuurista. Elokuvasta näkee, että pidän Disneystä, Pixarista, Warner Brosista, mutta myös animesta, Miyazakista… Elokuva kertoo tytöstä, joka on kahden maailman välissä, joten tällainen tyylien sekoitus sopi myös siihen. Se oli paras tapa kuvata tätä tarinaa ja Mein elämää. Halusimme elokuvan myös tuntuvan uniikilta.

LC: Ja samalla se on kuin Mei itse olisi suunnitellut elokuvan ulkoasun. Tämä väripaletti, tyylilliset valinnat - 13-vuotiaan tytön pitää itsekin viihtyä tässä elokuvassa.




Kauanko tätä ideaa kehiteltiin ja paljonko se muuttui matkan varrella ennen kuin sait Pixarin suostuteltua?

DS: Aloitin projektin vuonna 2017, kun Pixar pyysi minulta kolmea ideaa elokuvaksi. Ajatus Turning Redistä tupsahti välittömästi mieleeni. Siinä on jotain elämänkerrallista ja tunsin, että se elokuva pitäisi saada tehtyä. Kuvittelin olevani ison haasteen edessä, kun joutuisin myymään tätä konseptia huoneelliselle vanhoja valkoisia miehiä: “Heii kato, tyttööö, maaginen puberteettiii! Antakaa rahaa!” Mutta kaikkia viehätti se universaali ajatus 13-vuotiaana olemisen noloudesta ja muutoksista. Se sai Pixarin mukaan - kultapandan animaatiopotentiaali.

LC: Se mikä ei muuttunut, olivat päähenkilöt äiti ja tytär sekä kultapandan mukana olo metaforana. Kaikki muu niiden ympärillä muovautui, kun kolmen vuoden ajan testailimme eri versioita tarinan juonesta. Miten nämä hahmot toimisivat tässä tilanteessa? Entä jos he olisivatkin täällä tai tuolla? Kehittely on hienoa, kun kaksi päähahmoa on vahvana mielessä läpi koko prosessin.


On hienoa, että elokuvassa käsitellään oikeasti oikeita teini-ikäisten tyttöjen ongelmia. Vaikka muutosta on tapahtunut, monissa elokuvissa päähahmot ovat yhä kuvankauniita. Mei ei välitä sellaisesta, vaikka muuttuukin välillä karvaiseksi otukseksi. Kuinka tärkeää teille oli tarjota kuvakulma kaikkeen siihen, mitä teinitytöt kokevat teini-iässä?

DS: Todella tärkeää. Se oli yksi niistä syistä, että halusin tehdä elokuvan. Näyttää sen ikäisille tytöille, että kaikki tällainen muutos on OK - se tapahtuu kaikille ja tulet selviämään siitä. Mei on tavallaan supersankari selviytyessään omalla uniikilla tavallaan siitä kaikesta. Se on hyvä viesti kaikille lapsille, erityisesti tytöille.

LC: Ja jopa ennen kuin mitään isoa tapahtuu, hän on sellainen: vähän omituinen, ei mitenkään suosittu koulussa, mutta silti hänen kaverinsa eivät ole ilkeitä. Siinä iässä ystävyyssuhteiden löytäminen on tärkeää. Jopa työryhmästämme tuli kommentteja tyyliin “Ai tytöt puhuvat pojista tuollaisia keskenään? Ai heilläkin on noloja kokemuksia?”.




On hienoa, että valkokankaalla esitellään erilaista kulttuuria. Kuinka piditte huolen siitä, että kiinalainen yhteisö esitettiin oikealla tavalla?

DS: Teimme kyllä kotiläksymme sen suhteen että kaikki olisi mahdollisimman autenttista. Omasta taustastani sain tietenkin pohjaa, mutta meille oli tärkeää saada eri näkökulmia. Elokuvan ulkoasun ja hahmot suunnitellut Rona Liu on amerikan-kiinalainen, hän saapui Kiinasta paljon vanhempana, joten hänellä on erilaisia kokemuksia. Keskustelimme useiden kulttuurikonsulttien, Toronton kiinalaisyhteisön ja San Franciscon Chinatown-yhteisön kanssa… Uskontoja tutkineiden professorien kanssa… Sekä tavallisten, Chinatownissa kasvaneiden ihmisten kanssa. Halusimme saada aiheesta laajan, mutta paikkansa pitävän kuvan. Pixarilla on myös asiantuntijoita, jotka pitävät huolta yksityiskohtien aitoudesta mm. asujen, korujen ja sellaisten suhteen.

Turning Red saapuu Disney+ -suoratoistopalveluun 11.3.

V2.fi | Manu Pärssinen
< V2.fi testasi: XGIMI... V2.fi testasi: LIFX ... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




V2.fi Tiktok
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova