Tuorein sisältö

V2.fi haastatteli: John Cena ja lomakaverit rymistelevät Disney+lle

Manu Pärssinen

21.08.2021 klo 15.45 | Luettu: 653 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

Vacation Friendsin tekijöilläkin oli hauskaa
Vacation Friends on Disney+-suoratoistopalveluun kuun lopussa saapuva komedia, joka seurailee sitä yhtä komediaelokuvien perusraidetta: kaikki menee koko ajan enemmän ja enemmän pieleen. Lomakaverusten huumeilla höystetystä toilailuista kuitenkin löytyy myös yllättävän aitoa iloa ja muutamista kliseistä huolimatta myös omanlaista lämpöistä fiilistään. Elokuvan on ohjannut Clay Tarver (Silicon Valley) ja pääosia esittävät mm. John Cena, Lil Rel Howery (Get Out, Bad Trip, Free Guy), Yvonne Orji (Night School) sekä Meredith Hagner (Palm Springs). V2.fi osallistui haastattelutilaisuuteen, jossa mukana olivat Cena, Howery, Orji, Tarver, Robert Wisdom sekä Andrew Bachelor.



Aloitetaan kevyesti - parhaat huumeet, joita olette vetäneet lomalla?

Cena: Tulehduskipulääkkeet!

John, kerro hahmostasi Ronista ja kuinka paljon muistutat häntä oikeasti?

Cena: Esiintyjät pyrkivät usein rooleissaan itsensä laajennettuihin versioihin tai vaihtoehtoisesti persoonansa vastakohtaan. Jos näkisit minut ja Ronin yhdessä, Ronilla ei varmaankaan olisi pikkutakkia ja kravattia.

Cena: Ronilla on kyky olla hetkessä, nauttia siitä, mihin elämä vie ja olla henkisesti sinut itsensä kanssa. Hän ei häpeä olla, kuka hän on. Ja kun hauskanpidosta on kyse, hän on kapteeni.

Yvonne: Emily on hauska hahmo. Ei yhtä varautunut kuin Marcus (Lil Rel Howeryn roolihahmo), hän vain haluaa, että asiat sujuvat. Hän pyrkii miellyttämään ihmisiä ja tunnistan siinä itseni. Käsittelen sitä parhaillaan terapiassa *hymyilee*. Hän pyrkii, että hänen miehellään, isällään ja äidillään olisi kaikki hyvin, ei ongelmia … ja tässä elokuvassa syntyy paljon ongelmia.


Andrew, entä sinun hahmosi, oletko lainkaan kuin hän. Kuinka helposti suutut?

Andrew: Gabe on hyvin kilpailuhenkinen ja minä kasvoin urheilun parissa, joten niin olen minäkin. Hän rakastaa perhettään ja siskoaan, hän haluaa suojella tätä. Siksi hän ei pidä siitä, että Marcus tulee kuvioihin.

Robert, kerrotko hahmostasi?

Robert: Todellisuudessa olen aivan kuin hän. Täynnä itseäni. En pidä monistakaan ihmisistä. Rakastan kuitenkin lapsiani *naurua*.

Lil Rel, kuvaile hahmoasi Marcusta meille, mitä yhteistä teillä on?

Rel: No ainakin olen paljon coolimpi kuin Marcus.

Cena: Fakta.

Rel: (Nauraa). Noh, Marcuksella on oma yritys, rakennusfirma, mutta hän ei ole oikeastaan koskaan ryhtynyt kunnolla irrottelemaan. Ja sitten tavataan tämä pariskunta, joka on “kaikki käy” -tyylinen, se auttaa Marcustakin rentoutumaan. Tykkään näytellä helposti ärsyyntyviä hahmoja ja Marcus todellakin reagoi kaikkeen. Elokuvan etenemisen myötä hän sitten päästää vähän irti ja se tekee hahmosta hienon. Marcus on jäykkä tyyppi, mutta tämä loma muuttaa kaiken.


Clay, mihin tämän elokuvan miljoonista samaistuttavista asioista sinun mielestäsi on helpoin samaistua?

Clay: No, kaikkihan käyvät lomalla. Siellä voi tavata jonkun, jonka kanssa on läheisiä viikon ajan, ehkä jopa liian läheisiä. Sitten kun palaa elämän selkeyteen, sitä ajattelee, että oltiinko sitä ystäviä vai ei? Lomalla pääsee vähän irti mukavuusalueeltaan, koska kuvittelee, ettei niitä ihmisiä näe enää koskaan.

Onko sinun menneisyydessäsi villejä kohtaamisia?

Clay: No, olin joskus muusikko… Kiertueella tapasi uusia ihmisiä joka kaupungissa ja joka ilta sitä sai uusia kavereita. Yhdellä Meksikon matkalla tapasin tyyppejä, joiden kanssa kuvittelin pitäväni yhteyttä loppuelämäni, mutta sitten lentokentällä sitä ajatteli, että ehkäpä sittenkään ei.

Jos sinä tapaisit elokuvan kaltaiset Ronin ja Kylan, miten reagoisit heihin oikeasti?

Cena: Ottaisin sen kokemuksena. Kunnioitus on bumerangi ja sitä saa mitä antaa. Nuo kaksi eivät oikeasti halua loukata ketään, he vain elävät omassa todellisuudessaan, mikä ei välttämättä vastaa meidän käsittämiämme yhdyskuntarakenteita. He ovat rentoja ja rätväkkäitä, nauttivat elämästään - ja se on aika harvinaista nykyään. En usko tavanneeni heidän kaltaisiaan ihmisiä oikeasti, enkä tiedä, kuinka pitkälle sitten menisin, mutta varmasti nauttisin heidän seurastaan.



Elokuva kääntää monessa kohtaa odotukset päälaelleen, sitä odottaisi, että kaikki mitä tämä pariskunta tekee, päättyisi kaaokseen, mutta käykin päinvastoin. Kuten Ron sanoo: kaikki vain järjestyy. Oletko sinä sellainen henkilö?

Cena: Minä? No… filosofisesti ajatellen kaikilla on sellainen flow, haluamme sitä tai emme. Kunhan olet elossa, kaikki on järjestynyt. Uskon vakaasti niin.

Yvonne, tämä on sellainen elokuva, jossa olisi ollut hienoa olla kärpäsenä katossa sitä tehtäessä. Voitko kertoa mieleen jääneitä muistoja elokuvan kuvauksista?

Yvonne: Se taisi olla viimeinen kuvausiltamme “Meksikossa” eli oikeasti Puerto Ricossa, kun kuvasimme baarikierros-kohtausta. Se oli pitkä kohtaus, baarikierros, painikohtaus, alkoi olla myöhä ja mitä ihmettä tapahtuu? Oli huutoa, Meredithiä kannettiin ulos baarista, se oli kaaosta, mutta parasta sellaista. Todella hauskaa, emmekä vielä tienneet että toisella puolen palloa maailma alkoi vähitellen sulkeutua, olimme omassa kuplassamme.

Kun on niin hauskaa ja vauhdikasta, ehtiikö sitä edes miettiä roolisuoritustaan?

Yvonne: Parhaan näyttelijäsuoritukset syntyvät, kun ei ajattele liikaa ja menee vain kaiken mukana. Rel ja minä olemme molemmat koomikoita, joten oli helppoa olla spontaani kesken kaiken.

Andrew, sinulla ja Lil Relillä on melko intensiivisiä kohtauksia. Oliko se haastavaa tai oliko jotain kohtausta, jonka halusit tehdä uudelleen, koska halusit sen menevän täsmälleen oikein?

Andrew: No, olen tuntenut Rein jo jonkin aikaa. Kun teke töitä ystäviensä kanssa, on helpompaa olla heille ilkeä, tiedätkös? Se oli hauskaa, eikä tuottanut lainkaan ongelmia.

Robert, mitä sinun mieleesi on jäänyt elokuvan tekemisestä. Kun olet miettinyt sitä karanteenin aikana, mikä on tullut mieleesi tyyliin: voi pojat, silloin oli hauskempaa?

Robert: No, niitä hetkiä oli muutamia. Se juhlasalikohtaus, en voinut uskoa korviani, se oli hullua mutta hauskaa ja heidän suustaan pääsi paljon lapsilta kiellettyä. Ja yhdessä kohtauksessa… olin hieman hiprakassa ja se oli hauskaa!

John, sinulla ja Lil Relillä on mahtavat kemiat. Oliko osa tämän roolin hauskuudesta se, että esitit tyypillisen roolisi vastakohtaa, lempeää jättiläistä?

Cena: Itse asiassa tässä nojattiin siihen kunnolla, koska tämä tyyppi vaikuttaa kovanaamalta, mutta oikeasti hyvin tunteellinen henkilö. Se kontrasti oli mahtava. Rel taas pyörii korkeilla kierroksilla ja siitä tulee hyvä tasapaino: tämä pieni tyyppi täynnä energiaa koittaa ryppyillä isolle äijälle, joka oikeasti vain haluaa halin.

Cena: Kun luin käsikirjoituksen, ajattelin, että tässä elämänvaiheessa minäkin juuri olen: menen vain sen mukana, koittaen olla enemmän läsnä tunteideni kanssa. On myös hienoa että “Lomakaverit” aika lailla kertoo nimessään sen, mitä katsojat saavatkin. Hyvä komedia vaatii tilanteita, joihin voi samaistua, ja sitten se vie ne hysteerisen absurdeiksi.




Meredith Hagner on elokuvassa todella hauska, millaista oli työskennellä hänen kanssaan?

Yvonne: Hänet vain päästettiin irti. Clay antoi kameran pyöriä ja taas sieltä tuli uusi hauska juttu. Hauskempi kuin edellinen. Hän on täynnä energiaa, hypernainen, joka todella otti roolin omakseen. Joskus sitä unohti olevansa mukana kohtauksessa, kun vain ihmetteli että mistähän tuokin juttu hänen päähänsä tuli.

Cena: Meredith loistaa tässä elokuvassa, eikä hän itse tiedä kuinka hyvä hän on. Hän teki jotain ja katseli ympäriinsä, että menikö se OK - ja kaikki kiereskelivät nauraen.


Clay, kun aloititte kuvaamisen, oliko ajatuksena, että “yksi otto itselle, yksi näyttelijöille”, eli kuinka paljon sallit improvisointia tai vitsin viemistä uusiin suuntiin?

Clay: No, komedia on outoa tasapainoa tarkkuuden ja avoimuuden välillä. Minulla on vähän oudolla tavalla sekä improvisaatio-taustaa, että järjestelmällisen rakenteen taustaa. Sitä vain löytyy hetkiä, jolloin homman voi antaa levitä. Jokainen näyttelijä saa tehdä hahmot omikseen. Minä sitten ohjailen tekemisiämme heidän vahvuuksiaan hyödyntäen ja pidän hauskaa. He kaikki olivat niin hyviä ja vakuuttavia - kuin pariskunnat olisivat tunteneet toisensa pitkään. Se kemia oli uskomatonta.

Elokuvassa on monia mieleenpainuvia repliikkejä, joista lempparini on “kaikki mihin kosket, muuttuu huumeiksi”. Mukana oli monia tällaisia avainhetkiä - olivatko ne enimmäkseen improvisaatiota vai mukana käsikirjoituksessa alkujaankin?

Rel: Clay kirjoitti sen, joten se oli käsikirjoituksessa. Hyvin kirjoitetun komedian esittämissä on se hyvä puoli, että sanat olivat valmiina ja ne vain piti saada eloon. Mielestäni se repliikki sopi myös erinomaisesti hahmolleni ja aina kun Johnin hahmo touhusi jotain, jostain tuli huumeita.

Clay: Minä en tainnut sitä kirjoittaa, mutta pidin siitä, joten jätin sen mukaan. Joku sen kirjoitti, mutta sinä otit sen omaksesi ja se oli todella hauskaa. Se on minunkin lempirepliikkejäni.


Osaatko sanoa, valmistiko Silicon Valleyn ohjaaminen sinua jotenkin tämän elokuvan tekemiseen?

Clay: Ehkä tätä ei pitäisi kertoa, mutta siitä sai paljon tarvittavaa pohjaa. Jokaisessa kohtauksessa on neljä hahmoa, mikä tarkoittaa, että jokaiselle täytyy antaa oma hetkensä ja siitä pitää syntyä komediaa. Ja myös se, että komedian pitää olla autenttista, vaikka tilanteita mutkistetaan ja kaikki on hullua, kaiken pitää tuntua siltä, että ollaan yhä maapallolla. Hahmojen pitää olla samaistuttavia ja heidän reaktioidensa aidon tuntuisia. Improvisaatiolle ja leikkimiselle pitää antaa tilaa, mutta niin, että se tuntuu aidolta. Sitä teimme paljon myös tv-sarjassa.

Elokuvat tarjoavat ihmisille pakoa arjesta pariksi tunniksi, varsinkin komediat, joissa saa nauraa. Mitä toivotte että tämä elokuva antaa yleisölle, varsinkin tällaisena aikana?

Yvonne: Kun traileri julkaistiin, ihmiset kommentoivat, etteivät voi odottaa, koska kaipaavat nauruja. Myös monien ihmisten lomasuunnitelmat ovat muuttuneet tai peruttu kokonaan. Tavallaan meillä oli onnea elokuvan ajoituksen kanssa.

Clay: Tahdon selventää, että emme kyllä ajatelleet että “okei, pandemia tulossa, hyvä juttu leffallemme!”.

Cena: Juu, emme. Ja normaalillakin aikataululla elokuva olisi julkaistu tähän aikaan. Yvonne sanoi hyvin - kaikkien piti vähän miettiä, että mitä “loma” meille tarkoittaa. Ainakin aikuisilla on käsitys siitä, mitä lomalla tarkoitetaan ja heillä on muistoja niistä hetkistä ja ihmisistä, joita lomilla on tavattu ja se on tärkeää tässä elokuvassa.

Cena: Toivon, että yleisö viihtyy ja he nauravat. Aihepiiri on samaistuttava ja erityisen tarpeellinen juuri nyt, kun ihmisten on tarvinnut tehdä B-suunnitelmia lomilleen ja sitten taas muuttaa niitäkin. Toivon, että elokuva saa heidät muistamaan jonkun hetken elämästään ja hymyilemään.




Vaikka onkin komedia, elokuva rikkoo myös joitain rotu-stereotypioita. Sanoisitteko, että elokuvalla on jokin sosiaalinen sanoma?

Rel: No mielestäni elokuva hoitaa sen fiksusti. Kyllä, elokuvassa on asioita, joita tummaihoisten ei usein nähdä elokuvissa tekevän, mutta se tekee kaikista vain ihmisiä. Se on tarina ihmisistä, joista osa vain sattuu olemaan tummaihoisia. Se on hienoa. En ajatellut, että siinä olisi jotain sanomaa. Kaikki ovat vain ihmisiä.

Onko mahdollista, että Rel ja John nähdään joskus taas yhdessä, teillä on niin hyvä keskinäinen kemia?

Cena: Oi, kiitos. Toivon niin. Se alkoi ammatillisena kunnioituksena, pidimme käsikirjoituksesta ja halusimme tehdä tämän elokuvan. Clay antoi meidän olla omat itsemme. Olisi hienoa tehdä tämä uudestaan.

Rel: Sama homma. Minä ja John juttelimme veneessä painimisesta ja komediasta… minä olen myös painifani, rakastan sitä, mitä John tekee. Ja on hienoa tehdä töitä jonkun kanssa, jolla on intohimoa tehdä asioita. John oli myös hyvin avoin tekemään mitä hölmöimpiä juttuja ja pitämään hauskaa. Toivon, että meistä tulee seuraavat Gene Wilder ja Richard Pryor.


John, roolihahmollasi on myös paljon sydämellisiä tunteita. Oliko niiden esittäminen vaikeampaa kuin komedian ajoitus?

Cena: Hyvä kysymys. Mielestäni molemmat olivat helppoja, ympärilläni oli mahtavia koomikkoja. Minun piti vain antaa heidän tehdä oma juttunsa ja meidän kaikkien välillä oli todella hyvä yhteys. Aikamme Puerto Ricossa oli käytännössä kuin loma, kauniita maisemia, joissa ei paljon muita näkynyt, koska Puerto Ricoa rakennetaan yhä myrskyn jäljiltä uudelleen. Joten se oli kuin hengailua. Sitten pandemia tuli, kuvaukset lopetettiin ja me olimme karanteenin jälkeen ensimmäisiä, jotka palasivat kuvaamaan. Vastanäyttelijämme olivat ensimmäisiä ihmisiä, joita tapasimme kuukausiin ja se loi vahvan siteen. Meillä oli aitoa aikaa luoda suhteitamme ihmisinä ja se näkyi kemiana kameran edessä. Elokuvan tekeminen oli todella hauskaa.

Voisiko elokuvalle tulla jatkoa? Että palaisimme katsomaan parin vuoden kuluttua, mitä näille hahmoille kuuluu ja kuinka heidän suhteensa ovat kehittyneet?

Cena: Clay saa vastata tähän.

Clay: Hyvä kysymys ja … minulla on hyvä fiilis siitä. Jää nähtäväksi!


Vacation Friends saapuu Disney+:lle 31. elokuuta.

V2.fi | Manu Pärssinen
< See 1-1: sokea barba... V2.fi testasi: Trust... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




V2.fi Instagramissa
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova