Tuorein sisältö

Festariraportti Tuskan sunnuntailta - Yksisarvisia, pomppumetallia ja painajaisia Visulahden vahakabinetista

Jesse Kärkkäinen

08.07.2022 klo 23.49 | Luettu: 854 kertaa | Teksti: Jesse Kärkkäinen


(foto: Tuska/Jan Trygg)

Tuska 2022, 1.-3.7.2022

Sunnuntai 3.7.

"Yksisarvisia, pomppumetallia ja painajaisia Visulahden vahakabinetista"

Muutaman kuivan vuoden jälkeen elävän musiikin ystävät sekä festarireissaajat ovat päässeet palaamaan normaaliin päivärytmiin. Rajoitusten poistuttua Suomen kesä on täyttynyt lukuisista festivaaleista ja tapahtumista, joista on löytynyt valinnanvaraa myös raskaamman musiikin ystäville. Kotimaamme kovimpiin metallifestareihin lukeutuva Tuska juhlittiin heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna 1.-3.7. Helsingin helteisessä Suvilahdessa. Myös V2.fi oli paikalla nauttimassa Tuska-viikonlopun metallipitoisesta ilmanlaadusta sekä railakkaasta festaritunnelmasta.

Tuska-viikonloppu huipentui sunnuntaihin. Kaikin puolin onnistuneet festarit saivat ansaitsemansa loppurutistuksen, sillä päätöspäivä oli ladattu täyteen kovatasoista ohjelmaa, joka varmisti, ettei kenenkään tarvinnut suunnata kotimatkalle pettyneenä. Koko viikonlopun ajan Suvilahtea hellinyt aurinko ei osoittanut väsymisen merkkejä myöskään sunnuntaina, joten olosuhteet olivat parhaat mahdolliset viimeiselle festaripäivälle. Nämä esitykset jäivät päällimmäisenä mieleen Tuska- sunnuntailta.

Gloryhammer - Voimametallia, yksisarvisia ja kosminen mahtivasara:
Gloryhammer teki itseeni lähtemättömän vaikutuksen uusimmalla studioalbumillaan sekä John Smith- rokkifestareilla joitain vuosia takaperin soittamallaan keikalla. Olin kuitenkin hyvin skeptinen bändin suhteen ennen yhtyeen Tuska-vetoa, sillä vokalistinsa viime vuoden lopulla vaihtanut yhtye tuntui menettävän suuren osan identiteetistään Thomas Winklerin lähdön myötä.

Yhtyeen polkaistua keikkansa käyntiin, osoittautuivat huolet kuitenkin aiheettomiksi. Bändin tuore vokalisti Sozos Michael hoiti tonttinsa mallikkaasti, vaikka aivan edeltäjän veroista ilmaisu ei olekaan. Ongelmaa tästä ei kuitenkaan syntynyt, sillä Gloryhammerin melodinen, taidokkaasti esitetty ja tarttuva musiikki sai yleisön syttymään aivan kuin ennenkin. Tulevaisuudenkin suhteen toiveet ovat korkealla, sillä yhtyeen tuorein sinkkubiisi Fly Away osoitti toimivuutensa myös livemuodossa. Kappale on juuri sellaista kamaa, joka saa odottamaan uutta materiaalia lähes vesi kielellä.

Näyttävästi pukeutunut, hyväntuulinen ja sopivasti pilke silmäkulmassa operoiva Gloryhammer on piristävä livebändi, joka potkaisi osaltani Tuska-sunnuntain parhaalla mahdollisella tavalla käyntiin. In hoots we trust!

Devin Townsend - Kanadan lahja metallimusiikille:
Kanadan metallinero Devin Townsend on luonut uran, josta kuka tahansa voisi olla ylpeä. Monipuolisella otteella metallimusiikkia vääntävä artisti pystyy nykyisellään rakentamaan lukuisten julkaisujensa materiaalista minkälaisen settilistan tahansa ja silti homma toimii. Tuskassa kuultiinkin upea ja painotuksiltaan monipuolinen kattaus, joka pakotti runsaslukuisen yleisön moshaamaan sekä laulamaan mukana.

Esityksen räväkämpää laitaa edustivat Strapping Young Lad -vedot Love? sekä Aftermath, joista varsinkin jälkimmäinen on sellainen niskankatkojariffien muodostama myrsky, että niskalihakset huusivat hoosiannaa kipaleen loppupuolella. Toisaalla taas tarjottiin jylhempää ja nyky-Devinille ominaisempaa ilmaisua esimerkiksi kappaleiden Kingdom sekä Failure muodossa, joiden tahdissa kelpasi hoilata keuhkojensa pohjasta. Kaiken kruunasi artistin hurtti huumori ja aidosti hauskat välispiikit, joiden myötä kukaan ei varmasti lähtenyt pettyneenä päälavan edustalta. Devin Townsend osoitti jälleen kerran olevansa ainutlaatuisen taidokas muusikko sekä loistava showmies.

Stratovarius - Maailmanluokan voimametallia vaatimattomissa puitteissa:
Kotimaisen Stratovariuksen olettaisi olevan maailmanluokan yhtye, jonka paikka Tuskassakin on vähintään telttalavalla. Jostain kumman syystä yhtye kuitenkin esiintyi vaatimattoman kokoisella Inferno-lavalla, jonka itse näen olevan lähinnä häväistys yhtyettä kohtaan, joka on vienyt suomimetallia menestyksekkäästi maailmalle vuosikymmenten ajan.

Onneksi tämä ei kuitenkaan vaikuttanut keikkakokemukseen, sillä hyvällä fiiliksellä esiintynyt ja auringon kanssa kilpaa sädehtinyt Stratovarius tykitteli setin, josta ei puuttunut hittibiisejä. Innostuipa Timo Kotipelto huudattamaan yleisöäkin oikein toden teolla Hunting High and Low -viisun aikana, eivätkä paikalla olleet pettäneet vokalistin odotuksia. Aikaiseksi kun saatiin sellaiset yhteislaulut, että nämä kaikuivat varmasti kilometrien päähän. Vielä kun keikan aikana kuultiin huippuvedot Eagleheart, Black Diamond sekä viime vuosien kultakimpale Unbreakable, oli monen metallifanin suu messingillä. Stratovarius jaksaa painaa ja hyvä niin.

Kreator - Rässimetallia ja painajaisia Visulahden vahakabinetista:
Festareiden kipakimmat rässipoljennot tarjosi saksalainen thrash metal -suuruus Kreator, joka ei ole menettänyt otettaan lainkaan viimeisten vuosien aikana. Päinvastoin, 40-vuotias veteraanibändi soittaa monet nuoremmat bändit suohon, josta Tuska-sunnuntain esitys oli oiva esimerkki.

Tuoreimman täyspitkän merkeissä liikenteessä ollut rässiryhmä veti vakuuttavan keikan, josta löytyi sopivassa suhteessa tuoreempaa materiaalia sekä klassikkokamaa esimerkiksi kappaleiden Enemy of God, Violent Revolution sekä Pleasure to Kill muodossa. Itselleni keikan ehdoton kohokohta oli todistaa livemuodossa rytinäkappale Hordes of Chaos (A Necrologue for the Elite), joka oli aikanaan ensimmäisiä biisejä, joihin yhtyeeltä rakastuin.

Intensiivisen, moshpittien ja liekkisuihkujen värittämän keikan ainoa heikko hetki oli lavalle hirtetyt ja ripustetut ihmishahmon näköiset nuket. Surkuhupaisa lavarekvisiitta oli kaikkea muuta kuin onnistunutta, sillä nämä hahmot toivat vaivaannuttavalla tavalla mieleen Visulahden vahakabinetin kammotukset. Noh, aina ei voi onnistua.

Jinjer - Saunateltta ukrainalaisittain:
Ukrainan metalliylpeys Jinjer pääsi kuin pääsikin kiertämään kesäisiä festareita, vaikka yhdessä vaiheessa Ukrainan sodan takia yhtyeen esiintyminen peruttiin myös Tuskassa. Vaikka tilanne bändin kotimaassa on edelleen katastrofaalinen, on hienoa, että Jinjer on saanut mahdollisuuden levittää niin metallimusiikin ilosanomaa kuin myös faktatietoa Ukrainan tapahtumista.

Painotus pidettiin ensimmäisessä, vaikka keikalla kuultiin myös sopivassa suhteessa puheenvuoroja bändin kotimaan tilanteesta. Yleisö selkeästi eli voimakkaasti mukana niin välispiikkien kuin myös musiikin tahdissa, jonka ansiosta Jinjerin keikasta muodostui monellakin tavalla ikimuistoinen ja ainutlaatuinen veto. Harmi, että teltta vain oli sen verran täynnä, ettei parhaimmille pelipaikoille päässyt. Tämä, jos mikä on matskua, jonka tahdissa olisi kelvannut heilua moshpitin pyörteissä.

Vaan hieman etäämmältäkin seurattuna bändi teki vaikutuksen ja yhtye piiskasi yleisön sellaiseen vauhtiin, että telttalava muuttui lopulta kaikesta kosteudesta ja kuumuudesta tuhansia ihmisiä vetäväksi saunateltaksi. Erityisen suitsutuksen ansaitsee Tatiana "Tati" Shmailyuk, jonka monipuolista vokalisointia saa kuunnella ihmetellen ja syvän kunnioituksen vallassa.

Deftones - Pomppumetallia surkeilla soundeilla:
Mikä tekee keikasta onnistuneen? Tätä huomasin pohtivani Deftonesin Tuska-esityksen yhteydessä. Vaatiiko se teknisesti erinomaista soittoa tai kristallinkirkasta äänimaailmaa? Vai riittääkö tunne ja intensiteetti? Deftonesin keikka nimittäin oli soundeiltaan festareiden epäonnistunein tapaus, sillä voimakkaasti korostunut bassosoundi jyräsi kaikki muut soittimet alleen.

Vähemmän yhtyettä kuunnelleet eivät käytännössä tienneet lainkaan, mitä milloinkin soitettiin, joten yksityiskohdista nauttivat musiikin ystävät joutuivat pettymään kuulemaansa. Mutta se, mikä soundeissa menetettiin, voitettiin tunteessa ja asenteessa. Puuroisesta soundista ei lopulta tuntunut piittaavan kukaan, sillä yleisö eli voimakkaasti mukana koko keikan ajan.

Ja jotain ainutlaatuista Deftonesin taikomassa metallissa oli, sillä tämä hurmos tuntui tarttuvan. Deftones pomputti, hypytti ja innosti yleisöä siinä määrin, että ainakin lavan edusta oli täynnä hurmiossa heiluvia faneja, jotka nauttivat keikasta täysin rinnoin. Ihmiset poukkoilivat villisti ympäriinsä, antoivat kappaleiden päätteeksi raikuvia aplodeja ja saatiinpa keikan aikana nauttia myös mukavan kokoisesta moshpitistä, jossa sai hikoilla toden teolla. Deftonesin keikka osoitti livemusiikin voiman upealla tavalla, sillä ääniaallot tuntuivat lävistävän vartalon vaatien elämään rytmissä mukana.

Vaikka suurinta osaa kappaleista en tuntenut lainkaan, niin nautin jokaisesta hetkestä. Deftonesin veto oli todellista livemusiikin taikaa ja loistava päätös festivaaleille. Tätä elävä musiikki on parhaimmillaan!

------
Loppusanat:
Tuska-sunnuntai saatteli päätökseen onnistuneen viikonlopun, josta ei hyvää musiikkia ja upeita esityksiä uupunut. Monen vuoden festaritauon jälkeen yleisö eli poikkeuksellisen sydämellisesti mukana ja meiningissä oli upeaa yhteisöllisyyttä.

Vaikka metallifestareilla tämänlainen yhteen hiileen puhaltamisen mentaliteetti on aina vahvasti läsnä, tuntui tämä tällä kertaa huokuvan poikkeuksellisen voimakkaasti kaikesta tekemisestä. Aivan kun jokainen viimeistään nyt ymmärtää, kuinka ainutlaatuisia tällaiset tapahtumat ovat. Kiitos siis koko Tuska-organisaatiolle tämän kaiken mahdollistamisesta ja toivottavasti myös jatkossa saamme nauttia laadukkaasti toteutetusta metallifestarista.

Teksti: Jesse Kärkkäinen

V2.fi | Jesse Kärkkäinen
< Festariraportti Tusk... V2.fi testasi: Honor... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova