Tuorein sisältö

Festariraportti Tuskan lauantailta - Yleisöennätys, hellettä ja kuningastimantti

Jesse Kärkkäinen

07.07.2022 klo 22.14 | Luettu: 895 kertaa | Teksti: Jesse Kärkkäinen


(foto: Tuska/Jan Trygg)

Tuska 2022, 1.-3.7.2022


Lauantai 2.7.
"Yleisöennätys, hellettä ja kuningastimantti"

Muutaman kuivan vuoden jälkeen elävän musiikin ystävät sekä festarireissaajat ovat päässeet palaamaan normaaliin päivärytmiin. Rajoitusten poistuttua Suomen kesä on täyttynyt lukuisista festivaaleista ja tapahtumista, joista on löytynyt valinnanvaraa myös raskaamman musiikin ystäville.

Kotimaamme kovimpiin metallifestareihin lukeutuva Tuska juhlittiin heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna 1.-3.7. Helsingin helteisessä Suvilahdessa. Myös V2.fi oli paikalla nauttimassa Tuska-viikonlopun metallipitoisesta ilmanlaadusta sekä railakkaasta festaritunnelmasta.


Tuska-lauantai juhlittiin yhtä komeassa kelissä kuin festareiden aloituspäivä, sillä aurinko ja lämpö hellivät mustiin pukeutunutta festarikansaa lähes koko päivän ajan. Vasta vuorokauden kääntyessä iltaa kohden taivaalle saapui pilvilauttoja katkomaan pahinta porotusta, mutta silti tunnelma säilyi lämpimänä yöhön saakka. Tästä eivät festarikelit paremmaksi muutu.

Keväällä aloittamani "kesäksi pittikuntoon" -kuuri oli selkeästi tepsinyt, sillä edellispäivän heiluminen ja festarointi ei tuntunut tässä vaiheessa missään. Hyvä niin, sillä luvassa oli paljon mielenkiintoisia esityksiä, jotka huipentuivat illan pääesiintyjä Mercyful Faten keikkaan. Nämä esitykset ja ilmiöt jäivät syystä tai toisesta mieleen Tuska-lauantaista.

Bloodred Hourglass - Melodisen kuolonmetallin ykkösnyrkki:
Tuska-lauantai potkaistiin väkevästi käyntiin, kun kotimaamme kovimpiin melodeath-yhtyeisiin lukeutuva Bloodred Hourglass kipusi Inferno-lavalle. Timanttisia studiokiekkoja viime vuosina pihalle sylkenyt bändi on kovaa vauhtia kasvamassa megaluokan metalliyhtyeeksi, joka osoitti olevansa myös huikea livebändi.

Usein festaripäivien aloitusaktien osa on kaikkea muuta kuin suotuisa, sillä harva jaksaa raahautua paikalle ensimmäisten bändien takia. Tällaisesta ei kuitenkaan Tuska-lauantain alkajaisiksi ollut mitään viitteitä, sillä BRHG veti lavan edustan pullolleen porukkaa, joka heilui ja mekasti musiikin tahdissa auringon porotuksesta huolimatta. Ja miksipä näin ei olisi, sillä yhtyeen musiikki on todellista jalometallia, josta voi nauttia monella eri tavalla.

Tykkäsitpä sitten mieleen jäävistä melodioista, moshpittiin houkuttelevasta kiihdyttelystä tai mukana nyökkäiltävästä metallijunttauksesta, tarjoaa Bloodred Hourglass tätä kaikkea tinkimättömällä asenteella ryyditettynä. Jos yhtye on onnistunut menemään tutkan alta, niin suosittelen ottamaan äkkiä levyt haltuun ja suuntaamaan bändin keikalle!

Insomnium - Synkkyyttä ja raskautta helteen keskelle:
Tuska-lauantain päälavan ensimmäinen vieras, kotimainen Insomnium jatkoi onnistuneella tavalla melodisen kuolonmetallin ilosanoman julistamista. Koronatapausten takia konsertin Espanjassa juuri ennen Tuska-visiittiä perunut yhtye piti fanikuntaa varpaillaan loppuun saakka, mutta monen helpotukseksi esiintyminen Suvilahdessa saatiin lopulta onnistuneesti hoidettua. Onneksi, sillä Insomnium osoitti väkevällä tavalla, miksi se on kasvanut päälavan kokoiseksi bändiksi.

Yhtyeellä on nykyisellään melkoinen määrä priimatavaraa biisikatalogissaan, josta myös tällä kertaa vuoltiin parhaita paloja innokkaan yleisön iloksi. Settilistan pääpaino oli ansaitusti yhtyeen uusimmalla täyspitkällä, jolta kuultiin muun muassa nimikkobiisi Heart Like a Grave sekä erinomainen Pale Morning Star. Ja kun seassa oli vielä monen suosikkiveto While We Sleep, pyörivät sukat epäilemättä useimpien kuolonmetallifanien jaloissa. Insomnium veti upean keikan, joka muistutti, miksi yhtye on noussut kotimaisen metallimusiikin suuruuksien joukkoon.

Wheel - Progemetallia ja Maynard James Keenanin näköinen mies:
Jos rakastat progemetallia, mutta Tool ei yksinkertaisesti riitä, kannattaa kuunteluun napata kotimainen Wheel. Muutaman kovatasoisen levyn julkaissut yhtye kun kulkee suhteellisen samoilla urilla yhdysvaltalaisen progekollegansa kanssa, joten sävyjä Toolin musiikista löytyy myös Wheelin ilmaisusta. Kaiken huipuksi yhtyeen vokalistikitaristi James Lascelles kuulostaa ja näyttääkin aivan Maynard James Keenanilta, joten siinäpä sai moni progefani raapia päätään, jos yhtyeen Tuskassa ensimmäistä kertaa näki.

Wheel on pyörinyt satunnaisesti omalla levylautasellani, mutta Tuska-keikan myötä rakkaus yhtyettä kohtaan roihahti todellisiin liekkeihin. Bändi oli livemuodossa erittäin vakuuttava tapaus, joka nappasi kuulijat pihteihinsä keikan ensihetkistä lähtien. Vaikka progeryhmän taikomat rytmit meinaavat sekoittaa tasaiseen tamppaukseen tottuneen metallifanin pään, sai yhtyeen tiukasti esittämä musiikki pakostakin nyökkäilemään mukana sekä heilumaan (mahdollisimman oikeassa) tahdissa.

Koettiinpa keikalla progepiireissä harvemmin nähty moshpittikin, joka kertoo osuvasti siitä, kuinka intensiivisesti yhtye asiansa toimitti. Wheel oli Tuska-lauantain suurin yllättäjä, jonka tuotantoa on tullut luukutettua keikan jälkeen ahkerasti.

Stam1na - Vahvaa suorittamista ja heikkoja kappaleita:
Stam1na on tunnetusti kova livebändi, jonka keikoilla saa mellastaa ja hikoilla sydämensä kyllyydestä. Näin myös tällä kertaa, vaikka biisikattaukselta Stam1nan Tuska-keikka oli kokonaisuutena ehkäpä huonoin paketti, jonka olen lemiläispoppoolta koskaan todistanut.

Vaikka seassa oli hyviäkin hetkiä ja yllätyksiä, kuten huippuvedot Muuri ja Likainen parketti sekä Mariskan yllätysvierailulla tuettu tykittely Tavastia palamaan!, ei biisikattaus muuten vakuuttanut. Selkeimpänä hännänhuippuna tarjoiltiin uusimman levyn pohjanoteeraus Kriittinen massa, jonka soittamista livemuodossa on hankala ymmärtää.

Mutta vaikka settilista ei suuremmin omaa mielihyväkeskustani kutitellut, niin Stam1na pelasti paljon tiukalla soitolla ja raivokkaalla asenteella. Tämän ansiosta jopa niistä vähemmän mieluisista biiseistä saatiin puristettua kaikki mahdollinen irti, joka teki yhtyeen Tuska-vedosta varsin siedettävän tapauksen. Synnyttipä vimmaisesti esitetty musiikki festareiden komeimmat moshpitit ja wall of death -rytinät, joten tunnelmaa keikalta ei uupunut. Stam1nalla olisi kuitenkin mahdollista täyttää settilistansa todellisilla timanteilla, joten rosvosektorilla pyöriminen turhauttaa syystäkin.

Amorphis - Kalevalametallin sanansaattajat:
Myönnetään suoraan, että olin ennen Tuska-visiittiä lopen kyllästynyt Amorphikseen. Yhtyeestä on selkeää ylitarjontaa joka paikassa, sillä bändi tuntuu tulevan vastaan jokaisella festivaalilla sekä soivan puuduttavuuteen saakka radiokanavilla. Kaiken kruunuksi metalliryhmän tuorein albumi "Halo" ei ollut kovinkaan kummoinen tekele, joten odotukset yhtyeen keikkaa kohtaan eivät olleet korkealla.

Vaan niin vain Amorphis osoitti, että livemuodossa edellä mainitut seikat eivät merkitse mitään. Tiukasti yhteen soittava bändi puhalsi musiikkinsa upealla tavalla eloon, jonka lisäksi lukuisilla videonäytöillä kuorrutettu lava tarjosi viihdykettä myös näköaistille. Ja kun uudelta levyltä oli napattu soittoon ne parhaimmat kipaleet, muodostui settilistasta melkoinen hittikavalkadi, jonka mukana sai hoilata keikan alusta loppuun.

Jos yhteislaulut eivät lähde sellaisten biisien aikana kuin House of Sleep tai Silver Bride, niin silloin ne eivät lähde milloinkaan. Ja nehän lähtivät! Kurkku arkana ja monta huippuvetoa myöhemmin olo oli tyytyväinen ja mieliala korkealla. Amorphis on upea livebändi, joka saa epäilevänkin katsojan puolelleen.


(Mercufyl Fate)

Mercyful Fate - Festariviikonlopun valtias:
Itselleni festariviikonlopun odotetuin yhtye oli lauantain pääesiintyjä, heavy metal -suuruus Mercyful Fate. Vaikka en ole hirveän pitkään yhtyeen fanipoikana viihtynyt, iskivät bändin kaksi ensimmäistä albumia aiemmin tänä vuonna sen verran lujaa, että tästä syystä uudelleen aktivoitunut Mercyful Fate oli pakko päästä näkemään Tuskan lauteilla. Onhan kyseessä muutenkin sen verran legendaarinen metalliyhtye, että ryhmän näkeminen livemuodossa kuuluu jokaisen metallifanin yleissivistykseen.

Sanotaan suoraan, että olin alkuun epäileväinen sen suhteen, kuinka yhtyeen vokalisti, nykyisellään jo yli 65-vuotias King Diamond tulisi suoriutumaan keikasta. Miehen moneen taipuvan äänen luulisi iän myötä kärsineen edes jollain tavalla, mutta mitä vielä! Vokalisti osoitti olevansa kerrassaan timanttisessa iskussa, sillä ulosanti korkeista kiekaisuista räkäisempään ilmaisuun lähtivät kuin levymuodossa konsanaan.

King Diamond oli muutenkin koko lavan näyttävin ilmestys vaihtuvine asuineen ja kasvomaskeineen. Tämä yhdistettynä näyttävään lavarekvisiittaan sai esityksen tuntumaan kaikelta muulta, kuin tavanomaiselta tusinakeikalta. Mercyful Fate oli kaikin puolin huikeassa iskussa ja Tuska-lauantai huipentui todelliseen hittikimaraan, josta ei heikkoja hetkiä löytynyt.

Settilistan pääpaino oli "Melissa"- sekä "Don’t Break the Oath" -albumeissa, joilta soitettiin useita huippukappaleita. Illan aikana kuultiin muun muassa vedot Satan’s Fall, Evil sekä Come to the Sabbath. Myös vielä levyttämätöntä materiaalia edustanut The Jackal of Salzburg oli positiivinen yllätys, jonka doomahtavan riffittelyn aikana yleisö sai moshata toden teolla.

Toivottavasti yhtyeeltä on lupa odottaa uutta materiaalia jatkossakin, sillä ainakin yhden kappaleen perusteella bändillä on edelleen homma hallussa. Näin myös keikkalavoilla, sillä Mercyful Faten festariveto oli elämys, joka tuntui aidosti ainutlaatuiselta kokemukselta. Yhtyeen keikka oli helposti festariviikonlopun paras esitys, joka tulee elämään paikalla olleiden muistoissa vielä pitkään.
----------------

Kaiken kaikkiaan Tuska-lauantai saatiin juhlia onnistuneissa merkeissä. Monipuolinen ja laadukas bändikattaus oli selkeästi myös maksavan yleisön mieleen. Tuska-lauantai rikkoi edellisenä päivänä tehdyn yleisöennätyksen, sillä paikan päällä vieraili ennätykselliset 17 500 metallifania.

Festaripäivän tarjonta vakuutti itsenikin siinä määrin voimakkaasti, että pitkän päivän rasituksista huolimatta illan antia oli lähes pakko veivata ilmakitaran muodossa vielä metromatkalla majapaikkaan. Ja mikä parasta, luvassa oli vielä upea päätöspäivä, joka tarjoaisi lisää huikeita esityksiä.

Teksti: Jesse Kärkkäinen
Foto: Tuska/Jan Trygg

V2.fi | Jesse Kärkkäinen
< V2.fi testasi Honor ... Festariraportti Tusk... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova