V2.fi on nykyisin siis ilmeisesti Viihdettä ja Varsinkin robotti-imureita, sellaista vauhtia näitä testejä nyt tänne ilmaantuu. Samaan hengenvetoon on kuitenkin pakko sanoa, että tämä teknologia on viime aikoina kehittynyt hurjaa tahtia: siinä missä kömpelösti ramppeja pitkin kynnyksiä ylittäviä, koirankakkoja ympäriinsä levittäviä Roombia oli pitkään helppo pitää lähinnä kalliina teknoleluina, nykyaikaiset automaattisesti moppaavat, itse pölypussinsa tyhjentävät ja konenäöllä sekä LIDARilla suunnistavat huipputekniset vempeleet edustavat tosiaan uutta kodinkoneiden sukupolvea.


Kuten Qrevo Edgen testistä kävi ilmi, meillä ei ole aiemmin ollut robottiapulaista siivoamassa kotona. Syynä tähän olivat etenkin omat ennakkoluuloni siitä, miten hyvin tällainen laite meidän kodissamme toimii. Osittain Qrevo Edge osoitti ne todeksi, sillä se onnistui yhä jäämään useamman kerran jumiin, myös varsin yllättäviin paikkoihin. Kun opimme valmistelemaan siivottavan kohteen robottia varten, ongelma pieneni merkittävästi, mutta ei kuitenkaan poistunut kokonaan. Erityisen harmittava oli Edgen tapa pudottaa moppinsa sotkeuduttuaan lattialla kulkeviin kaapeleihin, ja sen korkeahko LIDAR-torni esti imuroinnin muun muassa deguhäkin alta.

Tästä huolimatta koimme koko perhe, että robotista oli apua: kiireisen viikon keskellä kunnolliselle imuroinnille ei useinkaan jää aikaa, ja kun kotieläimetkin samalla levittävät jatkuvasti karvoja, purua ja papanoita ympäriinsä, on urakka aina suurempi kun sen lopulta saa aloitettua. Ahkera Into-robotti piti asunnon olohuoneen ja keittiön perussiistinä, vaikka välillä sitä pitikin lähteä auttelemaan pois pinteestä.



Saros 10, joka meillä ristittiin Tarmoksi heti sen saavuttua testiin, on Roborockin tämänhetkinen huippumalli. Paino nimenomaan sillä tämänhetkisellä, sillä eri malleja on jo nyt tarjolla valtava määrä eikä kehitys tunnu ainakaan hidastuvan – ennakkotietoa tihkuu jo uusista julkistuksista, vaikka Saros 10 on ehtinyt olla kaupoissa vasta noin kuukauden päivät. Se on useamman satasen Qrevo Edgeä kalliimpi ja sisältää hinnan vastineeksi edistyneempää tekniikkaa: telakka osaa sekoittaa itse pesuaineen moppausveteen, robotti pudottaa mopin kyydistä tehdessään pelkkää imurointia ja tärkeänä uutuutena Saros 10 osaa vetää LiDAR-anturinsa sisään ja kulkea näin varsin matalan sohvan, sängyn tai muun huonekalun alle. Nyt siis myös degupoikien häkkinsä alle järjestämä sotku saa kyytiä automaattisesti. Qrevo Edgen pyörivät mopit on korvattu koko rungon levyisellä mikrokuitumopilla, joka tärisee ja irrottaa näin likaa tehokkaammin, ainakin myyntipuheiden mukaan.

Opittuani läksyni Qrevo Edgen kanssa stiplailusta annoin robotin latautua rauhassa yön yli ennen kuin aloin edes harkita kartoituksen ja siivouksen aloittamista. Käytössä on edelleen sama Roborock-sovellus, johon voi lisätä useammankin robon kerralla, ja käyttöönotto on jokaisen kohdalla yhtä helppoa: lue QR-koodi, jaa WLAN-tunnukset, valmis. Tämän jälkeen laite ajelee itsekseen ympäri asuntoa, tekee omia havaintojaan ja myös täsmentää niitä myöhempien siivouskertojen yhteydessä, antaen ihmiskäyttäjälle tilaisuuden korjata tietoja tarvittaessa.


Tekoälyyn perustuva tunnistus toimii pääosin hyvin – mutta vain pääosin. Meillä on yläkerrassa avokeittiö, joka on periaatteessa samaa huonetta olohuoneen kanssa, ja tämä konsepti tuntuu olevan roboteille perin hankala. Se nimittäin kulki uunin ohi, katseli aikansa tummaa lasista suorakaidetta (eli uunin suuluukkua) ja päätti sen olevan televisio. Tätä tietoa ei saanut ainakaan helposti muutettua oikeaksi, mikä johtui ilmeisesti siitä, että koko huone oli sovelluksen käsityksen mukaan "Living room": sellaisessa ei tietenkään voi olla uuneja. Tällä ei olisi noin muuten mitään merkitystä, mutta noinkohan oikein tunnistetussa keittiössä tehtäisiin oletuksena täsmällisempää puhdistusta kuin TV:n edessä olohuoneessa? Samalla kuitenkin esimerkiksi kissan kiipeilypuu tunnistui täsmälleen oikein.

Aivan kuten Ville teki Mova P50 Pro Ultraa arvostellessaan, on myös syytä hieman kyseenalaistaa "AI Smartplan" -ohjelman ylivertaisuutta. Jos Tarmon antoi säätää siivouksen määrän itse, se saattoi hyvinkin jättää lattialle puruja ja papanoita, joiden olisi luullut tarttuvan myös kameran kuvaan. Ratkaisuna oli luoda erillinen Zone Cleaning -ohjelma, joka käy tietyt alueet asunnosta läpi täydellä imuteholla ja kahteen kertaan. Noin muuten laite kyllä tuntuu havainnoivan ympäristöään, sillä huomattuaan minun kokkaavan keittiössä se hoiti ensin muut osat päivittäisestä imurointikierroksestaan ja palasi sitten vasta paikalle, käyttäen myös poistumiseen eri reittiä kuin tavallisesti.



Merkittävin itseäni kiinnostanut kysymys oli kuitenkin se, miten paljon paremmin Tarmo selviää 80-luvulla rakennetussa asunnossamme, jossa on korkeita kynnyksiä, hankalan muotoisia nurkkia ja siellä täällä myös kämpän harvalukuisia pistorasioita täydentämään aseteltuja jatkojohtoja. Varsinkin Inton eli Qrevo Edgen tapa sotkeutua piuhoihin kun onnistui keskeyttämään siivouksen keskellä päivää useamman kerran.

Tämän seikan suhteen vertailuympäristö on hieman häiriintynyt, sillä Inton jumitteluihin kyllästyneinä siirtelimme johtoja parempiin paikkoihin, mutta Saros 10 tuntui siitä huolimatta olevan vähemmän herkkä johtosekamelskoille. Sen kartalle ilmestyi herkemmin johdoista kertovia symboleita, ja epäilemättä myös eri periaatteella toimiva sekä tarvittaessa kyydistä pudotettava moppi on vähemmän taipuvainen takertumaan.


Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Tarmo osaisi jäädä jumiin. Erityistä kryptoniittia tuntui olevan eteinen, jossa on kohtalaisen pienessä tilassa kynnysmatto, kengille tarkoitettu matalareunainen muovikaukalo ja vielä korkea kynnys. Noin joka viidennellä siivouskerralla robotti onnistui jotenkin kiilaamaan itsensä tilanteeseen, josta edes sinällään vaikuttavat korin nostovarat eivät riittäneet sitä pelastamaan, vaan oli pyydettävä apua. Päivisin sitä ei ollut tarjolla, joten ensimmäisenä kotiin tullut perheenjäsen sai sitten erikoistehtävän nostaa pulaan joutuneen robotin takaisin työn touhuun. Harmillista tämä oli varsinkin siksi, että juuri eteisessä sitä imurointia ja moppausta eniten kaivataan. Myös olohuoneen maton rypistäminen tuntuu sujuvan oikein hyvin, mutta ei sentään aiheuta koko siivouksen keskeytymistä. Telakan nestesäiliö on pienempi kuin Qrevo Edgessä, joten puhdas vesi pääsi tottumattomalta loppumaan pariin kertaan. Olisi kätevää, jos systeemi muistuttaisi asiasta jo ennen kuin vesi varsinaisesti loppuu.

Erikoinen ero on muuten siinä, että Villen testaamassa Dreame X50 Ultra Complete -imurisetissä tuli suoraan laatikossa mukana kattava valikoima tarvikkeita: pölypusseja, vaihtomoppeja, pesuainetta ja muuta tarvittavaa, jolla pärjää pitkään. Saros 10:n kookkaasta pakkauksesta paljastui ainoastaan yksi pölypussi – aivan kuten Qrevo Edgenkin tapauksessa – vaikka hintaeroa Dreameen ei käytännössä ole. Hyvänä puolena lehdistöedustaja osasi kertoa, että tärkeimpiä tarvikkeita on jo nyt saatavilla muun muassa Gigantin kautta, ne eivät ole kovin hintavia, ja ne myös sopivat useampaan malliin kerralla.



Pakko sanoa, että kuluttajan kannalta hämmentävin yksittäinen seikka tässä robotti-imuriasiassa on nimenomaan se tahti, jolla valmistajat nyt vyöryttävät näitä uusia malleja markkinoille. Roborockilla ja Dreamella on jo nyt malleja joka lähtöön, minkä lisäksi Dreamesta omaksi brändikseen irtautunut Mova on tullutmarkkinoille omalla mallistollaan (katso raportti täältä), johon sisältyy heti aluksi puolenkymmentä erilaista roboa. Hintaeroa niillä on hädin tuskin lainkaan. Samalla haku ”Roborock” vaikkapa Gigantin verkkokaupasta tuottaa tulokseksi viitisentoista erilaista mallia, ”Dreame” kymmenkunta. Tuskin siis ongelma on ainakaan valikoiman vähyys vaan pikemminkin se, että on vaikea päättää, mikä olisi hyvä ostos.


Eikä muuten tarvitse googlailla kovinkaan pitkään huomatakseen, että kaikki kolme merkkiä liittyvät tavalla tai toisella samaan firmaan eli kiinalaiseen monialayritys Xiaomiin, joka valmistaa kaikkea mahdollista älypuhelimista sähköautoihin. Se kun teki pitkään yhteistyötä Roborockin kanssa ja oli mukana myös perustamassa Dreamea, josta Mova irtautui omaksi brändikseen. Kiinan bisnesmaailma on aika erilainen kuin omamme, mutta silti tuntuu hämmentävältä, että sama jättifirma on mukana synnyttämässä markkinoille useita lähes samanlaisia tuotteita valmistavia yrityksiä, jotka sitten pohjimmiltaan kilpailevat samoista asiakkaista – ainakin täällä Suomessa.

Joten mitä nyt sitten sanoisin Roborock Saros 10:stä. Onko se absoluuttisesti parempi ja monipuolisempi laite kuin Qrevo Edge? Kyllä. Onko se myös jonkin verran kalliimpi ja jopa niin kallis, että tämä rajaa asiakaskuntaa? Kyllä. Onko se virheetön ja täydellisesti toimiva laite? Ei vieläkään, mutta helpottaa se silti elämää tuntuvasti. Kokonaisuutena jo tällä tasolla toimiva robotti-imuri on erittäin mukava laite, joka parantaa kodin siisteystasoa merkittävästi ja saa myös kuin vaivihkaa kiinnittämään huomiota asunnon yleiseen järjestykseen. Toivon kuitenkin lämpimästi, että valmistaja pitää lupauksensa ja varaosia, tarvikkeita ja muuta tarvittavaa on saatavilla myös jatkossa, eivätkä osat ole kovin mallikohtaisia. Se helpottaa navigointia kuluttajana tässä jatkuvien mallipäivitysten ja -versiointien viidakossa.



Roborock Saros 10
Hintaluokka: 1500 eur
Lisätietoa: Roborock