Salaliittojännäri mukailee aikuisanimaatioiden yleistä kepeää ja sarkastista tyyliä. Päähenkilö Marshall on ilkimysten silmissä rasittava ituhippi ja äitinsä kellarissa majaileva ylipainoinen niskaparta, mutta hän on tosiasiassa alansa (ituhippialan) Indiana Jones, joka on tehnyt merkittävän löydön.

Suojaisessa laaksossa kasvaa sieni, joka Marshallin mukaan parantaa kaiken. Fyysiset vammat se korjaa kuin Wolverinen voima, joten hän lienee oikeassa. Hän myös ennustaa oikein, että lääkefirmat tahtovat haudata löydön, jotta ne voivat jatkossakin myydä sontaa, jonka sivuvaikutukset ovat hyötyjä selkeämpiä. Itsehän kuolen mieluummin kuin syön esim. kolesterolilääkkeitä, joten let's go, niskaparta.

Frances on Marshallin entinen koulukaveri, joka auttaa mutta toisaalta työskentelee lääkefirmalle. Marshallia jahtaavat huumepoliisit ovat hieman hömelöitä ja muistakin salaliitoista kiinnostuneita. Varsinaiset pahikset paukuttelevat konekivääreillä ja käyvät vakavia keskusteluita varjoissa, joten heidän huolensa ovat ymmärrettäviäkin: Wolverine-voimat vakavissaan vaikuttaisivat maailmanjärjestykseen.

Kuvasto ajaa asiansa, jos tarina niin tekee. Tyyliä esiintyy, Marshallin ollessa jo visuaalisesti potentiaalinen kulttihahmo. En rakastunut ensisilmäyksellä töksähtelyyn. Nipottaja löytää tästä tiettyä konseptitaiteen tuntua, joka saa kysymään, olisivatko tekijät mieluummin tehneet näytellyn version. Ehkä eivät, kun sieniin ja muihin huumeisiin liittyy perin animaatiomaista psykedeliaa. Kun karu, puhelias animaatio on luontevan ilmaisuvoimainen myös toiminnallisina hetkinä, vaisto alkaa uskoa siihen.

"Potentiaali" on kirosana, mutta uskon tämän paranevan. Tauko tässä välissä tuntuu siltä kuin kiintoisa leffa olisi vasta alkanut. 2. kausi on virallistettu.


Jaksot 1-3 ja 1-4 >

Katsottu: Max