V2.fi testasi: Bowers & Wilkins Px7 S3 -kuulokkeet
Uudistettuja äänielämyksiä
Siitä on jo kolme vuotta kun testasin ensimmäiset kokeilemani Bowers & Wilkinsin (B&W) Px7-kuulokkeet, silloin mallinimellä S2 (artikkeli). Vuotta myöhemmin niistä julkaistiin S2e-versiot (artikkeli), jotka olivat käytännössä softapäivitys Px8-mallin suuntaan. Ne taas ovat reilusti kallimmat ja Px8:t Mikko testasi V2.fi:ssä kultaisilla korvillaan (artikkeli). Mikolla on enemmänkin hifikuulokkeita vertailukohdiksi, mutta Px7:t ovat edelleen äänenlaadultaan parhaat omat kuulokkeeni ja ne jäivätkin referenssikuulokkeiksi, joihin aina palaan verrokkina, kun pitää tarkistaa, että kuinkas hyviltä ne pelikuulokkeet kuulostivatkaan. B&W kutsui jo jokin aika sitten V2.fi:n mukaan esittelystriimiin, jossa tämän vuoden versioiden luvattiin olevan aika lailla kokonaan uusitut. Testataan siis, miltä ne tuntuvat ja kuulostavat.
Aloitetaan vertailulla pöytäni viereisessä telineessä olleisiin S2-versioihin (joiden speksit ovat identtiset S2e:iden kanssa).
Aika paljon samalta siis näyttää monen lukeman osalta, mutta ne eivät kerro moneltakaan osin täyttä totuutta. Aloitetaanpa vaikka siltä, kuinka erilaisilta kuulokkeet näyttävät. Vaikka kuppien keinonahkapäällysteiset tyynyt (niistä kohta lisää) ovat samaa paksuusluokkaa, niin se, mitä niiden takana on, onkin varsin eri kokoista. B&W on onnistunut tekemään kuulokkeista littanammat, säilyttäen silti 40 mm elementit ja muut ominaisuudet sekä tutulta kuulostavan äänenkuvan.
Sangoista on hiottu hieman kulmia pois ja pannan pehmuste vaikuttaa inasen edeltäjää paksummalta. Kontrollipainikkeet on siirretty kuppien päällimmäiseen osioon ja ne on sijoiteltu hyvin eri tavalla. Vasemmasta luurista löytyy nyt virtapainike sekä Quick Action -painike (ANC, avustaja) ja USB-liitäntäkin on siirtynyt sille puolelle. Oikean kuulokkeen takana ovat taas äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet ja monitoiminappi, joka toimii mediapainikkeena ja puhelimeen vastatessa. Äänenvoimakkuuspainikkeissa on niitä painettaessa varsin miellyttävä haptinen naksahdus, vaikka täytyy sanoakin, että jostain syystä minun oli välillä vähän vaikea osua niihin - ehkä tottumus on toinen luonto.
Paketissa on paperitavaraa, sekä tutun tuntuisen kuljetuskotelon sisuksissa erillinen kannellinen osasto, jonka sisuksista löytyy USB-C-kaapeli sekä USB-C-3,5mm-kaapeli. S3:tkin voi siis kytkeä Bluetoothin lisäksi vaikka USB-C:llä PC:hen tai audioplugilla monituisiin äänilähteisiin.
Pähän laitettaessa S3:t puristavat ainakin aluksi inasen lujaa, mutta muistivaahto tekee tehtävänsä ja parantaa tuntumaa pidemmässä käytössä. Eivät nämä silti ole mukavimmat koskaan päässäni pitämäni kuulokkeet, vaikka parin albumillisen kuuntelusessiot tai junamatka Tampereelta Helsingiin taittuivatkin mukavasti.
Yksi asia, josta hieman nokkaa koputin S2:ien kanssa oli se, että niiden päässäolo-tunnistin reagoi jonkin verran ilmeisesti silmälaseihin ja pysäytteli musiikkia luullessaan, etteivät kuulokkeet olleet enää päässäni. S3:ien kanssa en tähän ongelmaan törmännyt, vaan tätäkin kirjoittaessani Twitchistä striimaava teknon jytke pysähteli luotettavasti vain ja ainoastaan silloin kuin itse kuuloketta korvalta nostin - ja jatkui välittömästi sen taas korvalehteeni koskiessa. Herkkyyttä voi myös säätää suuntaan tai toisiin B&W:n Music-sovelluksesta.
Insinöörien taidonnäytteiden lisäksi B&W on pyrkinyt korjaamaan asioita edellisistä malleista saadun palautteen perusteella. Vaikka sitä onkin mututuntumalta vähän vaikea todistaa, tai edes pseudo-empiirisellä vertailutestillä S2:iin, vanhan kunnon “istun linkoavan pesukoneen vieressä” -testini perusteella melunvaimennus on uutukaisissa jonkun verran parempi. Teknologia on toki kehittynyt ja mikrofonimäärän tuplautumisella on osuutta asiaan. Samalla on petrattu äänenlaatua puheluissa - muutama testipuheluiden vastaanottaja ainakin vakuutti, että hyvältä mölinäni kuulostivat, noin äänenlaadullisesti.
Tiedän, että B&W:n äänenkuva ei ole välttämättä kaikille mieleen, sillä bassopuoli on sitä jymäkkätä laatua ja nyt elektroniseen musiikkiin painottuvaa soittolistaani kuunnellessa kuulostaisi siltä, että sitä on entisestään jykevöitetty. Px7 S3:issa on todella dynaaminen alapää, mutta ei kuitenkaan minkään muun alueen kustannuksella. Kun kuuntelin läpi sen kourallisen kappaleita, joita testeissäni toistan vuodesta toiseen ja uskon, että tiedän miltä niiden “pitäisi kuulostaa”, piti oikein silmät sulkea äänielämyksiin leijaillessa. Tarkkuutta löytyy niiltä alueilta, joilta sitä tarvitaan, eikä mikään särähdä korvaan isommallakaan paineella kuunnellessa. Ehkä siinäkin on vähän edistymistä.
B&W:n Music-sovellus on peruspätevä ja nätti käyttöliittymältään, eikä sisällä hirvittävästi ominaisuuksia, mutta toisaalta ei paljon turhaakaan. Taajuuskorjaimessa on vain viisi aluetta, mutta enpä toisaalta nähnyt tarvetta TrueSound(™)-vakioasetusta liiemmälti koppuloidakaan. Sovellus antaa myös linkittää itsensä lossless-ääntä tukeviin striimauspalveluihin, ja kontrolloida niitä sen kautta. Ainakin Deezeristä löytyi myös Px7 S3 -kuratoitu soittolista.
Vaikka vastameluun, äänentoistoon ja mikrofoneihin on tehty tuunauksia ja parannuksia, on S3:ien suurin muutos niiden solakampi ulkomuoto. Repusta koteloineen ne vievät kuitenkin jotakuinkin saman määrän tilaa kuin ennenkin. 430 euron hintalapun väärti ne ovat ainakin omissa aivoissani, jotka saavat musiikkia sisuksiinsa yleensä toistakymmentä tuntia päivässä.
Bowers & Wilkins Px7 S3
Hintaluokka: 430 eur
Lisätietoa: Bowers & Wilkins
Aloitetaan vertailulla pöytäni viereisessä telineessä olleisiin S2-versioihin (joiden speksit ovat identtiset S2e:iden kanssa).
Aika paljon samalta siis näyttää monen lukeman osalta, mutta ne eivät kerro moneltakaan osin täyttä totuutta. Aloitetaanpa vaikka siltä, kuinka erilaisilta kuulokkeet näyttävät. Vaikka kuppien keinonahkapäällysteiset tyynyt (niistä kohta lisää) ovat samaa paksuusluokkaa, niin se, mitä niiden takana on, onkin varsin eri kokoista. B&W on onnistunut tekemään kuulokkeista littanammat, säilyttäen silti 40 mm elementit ja muut ominaisuudet sekä tutulta kuulostavan äänenkuvan.
Sangoista on hiottu hieman kulmia pois ja pannan pehmuste vaikuttaa inasen edeltäjää paksummalta. Kontrollipainikkeet on siirretty kuppien päällimmäiseen osioon ja ne on sijoiteltu hyvin eri tavalla. Vasemmasta luurista löytyy nyt virtapainike sekä Quick Action -painike (ANC, avustaja) ja USB-liitäntäkin on siirtynyt sille puolelle. Oikean kuulokkeen takana ovat taas äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet ja monitoiminappi, joka toimii mediapainikkeena ja puhelimeen vastatessa. Äänenvoimakkuuspainikkeissa on niitä painettaessa varsin miellyttävä haptinen naksahdus, vaikka täytyy sanoakin, että jostain syystä minun oli välillä vähän vaikea osua niihin - ehkä tottumus on toinen luonto.
Paketissa on paperitavaraa, sekä tutun tuntuisen kuljetuskotelon sisuksissa erillinen kannellinen osasto, jonka sisuksista löytyy USB-C-kaapeli sekä USB-C-3,5mm-kaapeli. S3:tkin voi siis kytkeä Bluetoothin lisäksi vaikka USB-C:llä PC:hen tai audioplugilla monituisiin äänilähteisiin.
Pähän laitettaessa S3:t puristavat ainakin aluksi inasen lujaa, mutta muistivaahto tekee tehtävänsä ja parantaa tuntumaa pidemmässä käytössä. Eivät nämä silti ole mukavimmat koskaan päässäni pitämäni kuulokkeet, vaikka parin albumillisen kuuntelusessiot tai junamatka Tampereelta Helsingiin taittuivatkin mukavasti.
Yksi asia, josta hieman nokkaa koputin S2:ien kanssa oli se, että niiden päässäolo-tunnistin reagoi jonkin verran ilmeisesti silmälaseihin ja pysäytteli musiikkia luullessaan, etteivät kuulokkeet olleet enää päässäni. S3:ien kanssa en tähän ongelmaan törmännyt, vaan tätäkin kirjoittaessani Twitchistä striimaava teknon jytke pysähteli luotettavasti vain ja ainoastaan silloin kuin itse kuuloketta korvalta nostin - ja jatkui välittömästi sen taas korvalehteeni koskiessa. Herkkyyttä voi myös säätää suuntaan tai toisiin B&W:n Music-sovelluksesta.
Insinöörien taidonnäytteiden lisäksi B&W on pyrkinyt korjaamaan asioita edellisistä malleista saadun palautteen perusteella. Vaikka sitä onkin mututuntumalta vähän vaikea todistaa, tai edes pseudo-empiirisellä vertailutestillä S2:iin, vanhan kunnon “istun linkoavan pesukoneen vieressä” -testini perusteella melunvaimennus on uutukaisissa jonkun verran parempi. Teknologia on toki kehittynyt ja mikrofonimäärän tuplautumisella on osuutta asiaan. Samalla on petrattu äänenlaatua puheluissa - muutama testipuheluiden vastaanottaja ainakin vakuutti, että hyvältä mölinäni kuulostivat, noin äänenlaadullisesti.
Tiedän, että B&W:n äänenkuva ei ole välttämättä kaikille mieleen, sillä bassopuoli on sitä jymäkkätä laatua ja nyt elektroniseen musiikkiin painottuvaa soittolistaani kuunnellessa kuulostaisi siltä, että sitä on entisestään jykevöitetty. Px7 S3:issa on todella dynaaminen alapää, mutta ei kuitenkaan minkään muun alueen kustannuksella. Kun kuuntelin läpi sen kourallisen kappaleita, joita testeissäni toistan vuodesta toiseen ja uskon, että tiedän miltä niiden “pitäisi kuulostaa”, piti oikein silmät sulkea äänielämyksiin leijaillessa. Tarkkuutta löytyy niiltä alueilta, joilta sitä tarvitaan, eikä mikään särähdä korvaan isommallakaan paineella kuunnellessa. Ehkä siinäkin on vähän edistymistä.
B&W:n Music-sovellus on peruspätevä ja nätti käyttöliittymältään, eikä sisällä hirvittävästi ominaisuuksia, mutta toisaalta ei paljon turhaakaan. Taajuuskorjaimessa on vain viisi aluetta, mutta enpä toisaalta nähnyt tarvetta TrueSound(™)-vakioasetusta liiemmälti koppuloidakaan. Sovellus antaa myös linkittää itsensä lossless-ääntä tukeviin striimauspalveluihin, ja kontrolloida niitä sen kautta. Ainakin Deezeristä löytyi myös Px7 S3 -kuratoitu soittolista.
Vaikka vastameluun, äänentoistoon ja mikrofoneihin on tehty tuunauksia ja parannuksia, on S3:ien suurin muutos niiden solakampi ulkomuoto. Repusta koteloineen ne vievät kuitenkin jotakuinkin saman määrän tilaa kuin ennenkin. 430 euron hintalapun väärti ne ovat ainakin omissa aivoissani, jotka saavat musiikkia sisuksiinsa yleensä toistakymmentä tuntia päivässä.
 |
Bowers & Wilkins Px7 S3
Hintaluokka: 430 eur
Lisätietoa: Bowers & Wilkins
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti