Toisinaan jokin asia, joka on sinällään ihan fiksu, saa huonon maineen sen lieveilmiöiden vuoksi. Sähköinen mikroliikkuvuus on eräs tällainen – käy järkeen, että kaupungin sydämessä voi kulkea lyhyet matkat pienellä sähkökäyttöisellä vempeleellä. Valitettavasti vain juuri ne vuokrattavat sähköpotkulaudat, tuttavallisemmin sotkulaudat, ovat myös tuottaneet monia murheita. Humalaisten ja nuorten lasten käsissä ne muuttuvat jopa hengenvaarallisiksi, eivätkä keväisin hangesta törröttävät tai kulkuväylän keskelle parkkeeratut vuokraskuutit juuri ilahduta kaupunkikuvassa.

Moni sähköpotkulaudan itselleen hankkinut ystäväni on kuitenkin kehunut sellaista käyttökelpoiseksi välineeksi pienille matkoille, joten otin mielelläni testiin kiinalaisen NAVEEn tarjoaman GT5 Maxin. Saadaanpa taas sivustollekin uusi aluevaltaus: monenlaista on vuosien varrella kokeiltu ja vuokraskuutillakin huristeltu, mutta tällaista premium-potkulautaa ei ole koskaan ollut pitemmässä testissä.

Olen rutinoitunut työmatkapyöräilijä ja kuljen arkisin aamuin illoin noin kuuden kilometrin matkan Tampereen keskustan itäiseltä laidalta V2.fi:n hermokeskukseen Tampellaan. Matkalle mahtuu jyrkähköä nousua Kalevanharjulle, kohtalaisen tiheää kaupunkiympäristöä ja muutama jyrkempi asfaltin reunus – kiitos Tampereen päättymättömien rakennustyömaiden. Normaali kulkuvälineeni, kuusivuotias sähköavusteinen RadWagon-tavarapyörä, selvittää tämän reitin moitteetta, ja yhteistä matkaa onkin taittunut jo noin 15 000 kilometriä (mittari hajosi kertaalleen, joten tarkka lukema ei ole enää tiedossa).

Keksin kuitenkin useita tilanteita, joissa jokin pienempi kehonliikutin olisi perin kätevä. Jos pitää esimerkiksi hakea auto jostain tai viedä se johonkin, yli 40 kiloa painavaa ja kaksi metriä pitkää tavarapyörää ei noin vain nakata takakonttiin – pikkuinen sähköskuutti, jonka ohjaustanko taittuu pikalukolla, sen sijaan sujahtaa kyytiin varsin näppärästi. Samoin se on helppo nostaa viikonlopuksi toimiston sisään, pois pitkäkyntisten ulottuvilta.



NAVEE on tehnyt skoottereita jo pitkään, joten tuotteeltakin oli lupa odottaa teknistä kypsyyttä. Mallistosta juuri GT5 Max (suositushinta n. 820 €) kiinnosti etenkin kahdesta syystä: ensinnäkin sen isommat renkaat, takapyörän jousitus ja kunnollinen jarrujärjestelmä (edessä on rumpu- ja takana levyjarru moottorijarrun lisäksi) tekevät siitä soveltuvan myös ruutukaava-alueen ulkopuolelle, ja toisekseen laitteelle luvataan jopa 90 kilometrin toimintamatka, mikä vertautuu jo sähkömopoihin. Visioin jo mielessäni, että tällähän huristelen 10 kilometrin päähän harrastetallille, otan sieltä museoauton ajoon ja nakkaan NAVEEn takakonttiin kuin takaa-ajajat Honda Monkeyn vanhassa Spede-elokuvassa.


Skuutin toimistolle saapumisen ja paketista kuorimisen jälkeen oli luvassa minimaalinen kokoamisoperaatio – ohjaustangon kiinnitys kahden kuusiokolo-uppokantaruuvin avulla. Käyttöohje muistuttaa aiheellisesti, että ruuvien kireys on syytä tarkistaa ajoittain, mistä etenkin etuhampaat varmasti kiittävät kauniisti. Sitten vain akku lataukseen (huomaa tarkistaa, että laturin valo palaa punaisena) ja parin tunnin kuluttua oltiin ajovalmiina täydessä varauksessa.



Ajamaan ei kuitenkaan päässyt ennen sovelluksen asentamista – lauta pitää vähintäänkin aktivoida matkapuhelimen ja Bluetoothin avulla. Kiitollisena tervehdin sitä, että sähköpostiosoitteella ei tarvinnut rekisteröityä, vaan pelkkä käyttäjänimi ja salasana riittivät. Ilman sovellusta käytettävissä on ainoastaan viisiportainen akun varaustason näyttö, ajovalo, nopeusmittari ja eri nopeustilat (normaali eli enintään 20 km/h, Sport eli 25 km/h). Jos haluaa vaikkapa Sport-tilaan äkäisemmän Turbo-kiihtyvyyden, se pitää kytkeä sovelluksella päälle. Tangossa on tietenkin myös kytkin vilkuille, joita onnistuin muutaman päivän ajan kytkemään vahingossa päälle peukalollani ennen kuin opin, miten käsi kannattaa asetella.

Kun skuutin virran katkaisee, se menee lukkotilaan, jonka voi avata sovelluksella, tuomalla luotetun puhelimen lähistölle, tai sitten syöttämällä tarpeettoman monimutkaisesti asetetun tunnusluvun painelemalla kytkimiä ja jarrukahvoja. Käytännössä en testijakson aikana saanut tätä onnistumaan oikein kertaakaan luotettavasti, vaan käytin aina sovellusta.


Jos laudalle haluaa lisätä muita käyttäjiä, heidänkin pitää asentaa sovellus ja luoda tili, jonka jälkeen omistaja myöntää käyttöoikeuksia – vähän kuin Tesloissa. Muuten onnistuu käytännössä vain lyhyt koeajo, sillä virran katkaisun jälkeen tarvitaan taas lupaa avaukseen tai laite alkaa huutaa kovaan ääneen. Skuutissa on myös sisäänrakennettuna Applen Find My -systeemin kanssa yhteensopiva lähetin, mistä lisäpisteitä.

Ymmärrän hyvin, että ilman kunnollista turvajärjestelmää tällainen skuutti muuttuu pian hämärähemmojen käsissä käteiseksi ja/tai muuntohuumeiksi. Sitä on todella vaikea vaikkapa lukita fyysisesti paikoilleen niin, ettei laitetta saa hetken askartelulla vapautettua. Silti puhelinpakko ja ennen kaikkea se, että osa ominaisuuksista on sovelluksen takana, tuntuu vähän penseältä näinkin kalliissa vempeleessä.



Teknisten tietojen mukaan GT5 Max kiipeää jopa 28 %:n mäkiä. Sellaista ei helposti lähiympäristöstä löydy, mutta Lukonmäki sentään löytyy. Sen 12 prosentin jyrkkyys on tehnyt rinteestä paikallisen legendan, johon talviliukkailla hyytyvät bussit ja ympäri vuoden kehnommat kuntoilijat. Päätin testata valmistajan lupauksia siellä.

Lähdin liikkeelle muutaman kilometrin päästä täydellä akulla, jolla sovellus näytti Sport-asennossa 70 kilometrin kantamaa. Ajoin skuuttia normaalisti enkä valmistautunut mäen nousuun mitenkään, mutta en myöskään tahallani pysähtynyt keskellä rinnettä. Melko tarkkaan 90 kilon painoisen ruhoni lisäksi minulla oli päälläni painava Varustelekan talvimantteli ja repussa noin 5 kilon edestä tavaraa, eli kokonaispaino laudan päällä saattoi hyvinkin olla kolminumeroinen. Tällä kuormalla GT5 Max nousi mäen, mutta ei mitenkään ilosta kiljuen – nopeus kävi alimmillaan 9 kilometrissä tuntia kohti.


Sattumalta lähistöllä on myös toinen varsin jyrkkä nousu, kevyen liikenteen väylä Hervannan valtaväylältä kohti Turtolan Citymarketin parkkipaikkaa. Prosenttilukua en sille löytänyt, mutta jopa 750 watin sähköpyörää saa tuossa rinteessä polkea ihan tosissaan – eikä NAVEEkaan puhtain paperein selviä, vaikka huipputehoa luvataan peräti 1638 wattia. Täydellä akulla nopeus pysyi kaksinumeroisena, mutta kun alla oli jo vajaat parikymmentä kilometriä ajoa, tarkoitti laskenut kennojännite että ylös möngittiin 7–8 km/h. Noinkohan Lukonmäkeä olisi tällä jännitteellä noustu enää lainkaan, sillä se on paljon pitempi.

Ja kun nyt siitä kantamasta puhe tuli, 90 kilometrin lukemaa voidaan pitää pääosin katteettomana optimismina, 25 km/h:n huippunopeudelle luvattu 65 kilometriä jää sekin isommalta sedältä näkemättä. Kun takana oli noin 25 km sekalaista ajoa (mukaan lukien tuo lyhyt raskas nousu), akun varaus näytti 38 %. Äkkiä laskien tällä olisi vielä pitänyt päästä yksi 12 kilometrin edestakainen työmatka, mutta koska en ollut asiasta varma, asteikko ei tuntunut täysin lineaariselta ja kuolleen skuutin taluttaminen on sekin vähän penseää, laitoin töpselin seinään. Oikeampi arvo siis tällaisessa mäkisessä maastossa on varmaankin jotain 40 kilometriä – mikä nyt sinällään ei ole huono tulos. Jos sitä kuitenkin verrataan vaikkapa poikani Tromox-sähkömopoon, jolle luvataan samanlainen 90 kilometrin kantama, on todettava että mopon lukema pitää paikkansa, vaikka sitä kuljettaisi 15-vuotiaan sijaan keski-ikäinen isi läppärilaukku selässä.



En kuitenkaan halua olla liian negatiivinen, koska GT5 Max on oikeasti aika siisti kevytkulkine. Olen pari kertaa vuokrannut kaupungilta skuuttia hieman pidemmälle matkalle ja saapunut perille rystyset valkoisina ja alkavaa tärinätautia potien – ja vannoen, että tätä virhettä en enää toista. Nyt huristelin ihan tyytyväisenä ympäri Mansea, jopa liki 10 kilometriä kerralla. Ei NAVEEkaan toki mikään Cadillac ole, mutta huomattavasti paremmin sen jousitus ja rengastus ottavat tärskyt vastaan kuin vuokraskuuttien jäykkä runko, ja vaikka pyörät ovat edelleen pienehköt, ovat ne kuitenkin hieman suuremmat kuin monessa muussa mallissa. Leveämpi runko auttaa mukavamman (vaikkei silti välttämättä mukavan) ajoasennon saamisessa, ja yleisesti ottaen tuote on laadukkaan tuntuinen. Sitä se toki yli 800 euron hintalapulla saa ollakin.


Kuten sanottu, mikroliikkuvuus on ihan kiva trendi ja ainakin oma perheemme on hurahtanut täysin sähköllä kiitämiseen, sähköautosta sähköfillarin kautta sähkömopoon, joten tällainen skuutti voisi hyvinkin muodostaa osan kokonaisratkaisua. Nuorisolle (joka on jo täyttänyt sen 15 vuotta) ei tarvinnut kauan myydä ajatusta sen käyttämisestä pieniin kauppareissuihin. Hintaa tuotteella kuitenkin on sen verran, että jos ympäristöösi on siroteltu vuokrafirmojen lautoja, kannattanee tehdä ensin hieman laskelmia siitä, millainen takaisinmaksuaika näin tyyriille skuutille muodostuu – niin herraskaista kyytiä kuin se vuokraserkkuihinsa nähden tarjoaakin.


NAVEE GT5 Max
Hintaluokka: 820 €
Lisätietoja: NAVEE, Gigantti