Spider-Man: Brand New Day -elokuvan normaali arvostelu ilman juonipaljastuksia löytyy täältä.

Teki mieli vaahdota lisää. Olen vaahdonnut vuolaasti vuoden 2002 versiosta lähtien.

Juoni on ihan kiva: hyvin sarjakuvamainen. Vihjailu kutkuttaa, kun Spider-Man jahtaa mysteeriroistoa, joka hyppii kehosta kehoon. Myös koko totuudella on painoa. Mutkun.

Spider-Man kokee mutaatioita ja raivoa stressin vuoksi. Hulkin mutanttiraivo pysyy kurissa rannekkeella, joten Spider-Man tekee oman version, josta tulee universaali antimutaatio-härpäke. Mysteeriroisto on - tättärää - X-Men-mutantti Jean Grey, joka on nuori, yksin ja vihainen. Toki Spider-Man yrittää sammuttaa hänen voimansa.

Viranomaisetkin pyrkivät hallitsemaan uhkia. Spider-Man ei alussa näe, miten moraalittomia viranomaiset voivat olla - eikä leffa itsekään tunnu ymmärtävän ilmeisiä asioita täysin.

En toivonut mitään, mikä lisää kestoa. Toivoin sen vahvistamista, että antimutaatio-härpäke on iso uhka tilanteessa, jossa sorrettuja X-Men-mutantteja alkaa putoilla jatkumoon. Sen sijaan leffa ilmoittaa, ettei härpäke edes ole kummoinen, kunhan mutantti lataa lisää voimaa. Oma vika, jos tulet semmoisen taltuttamaksi.

Sadie Sink tekee hienon, sekä vahvan että herkän suorituksen Jean Greynä. Olen jo siksi kiinnostuneempi X-Menien seuraavasta kierroksesta. Samalla on ilmeistä, että sarjakuvamaisen tai/eli tv-sarjamaisen leffan loppu muuttuu "backdoor pilotiksi" eli tulevan alustamiseksi. Se on somaa, kuinka Spider-Manin kokemukset vaikuttavat Jeaniin, mutta Jean kaappaa loppupuolen, jolloin sankarille jää vain ilmoitusluonteista tekemistä ("oho, tajusin ketkä ovat roistoja", "oho, tajusin etten tarvitsekaan härpäkettä", "oho, maagisesti aivopestyistä kavereista ei tarvitsekaan päästää irti"). Eikä Jeanin tarinalla ole loppua. Tämä oli varhainen prologi.

Lopussa sankari vastustaa viranomaisia, mutta sitten hän pysäyttää valopallouhan, joten kansa hurraa. Olennainen tulee selväksi, mutta leffa tarvitsisi vain pari sivulausetta ja reaktio-otosta lisää, ja se voisi olla tunteellisempaa, että kansa pysyy Spider-Manin puolella - tai hetken epäilee häntä. Epäilyksen mahdollisuutta alustetaan varhain sankarin mutanttiraivon aikana, mutta leffa ei täysin kykene pitämään lukuisia elementtejään työmuistissaan yhtäaikaa, vaikka ne rimmaavat.

Palapelivertaus. Kuva on ehyt, joten innoissasi ripustat sen seinälle, mutta unohditkin liiman, joten palat ropisevat lattialle.