Keith David on herra ääni - ilmeistä puhumattakaan. Hän parantaa kaikkea, minkä suuntaan hän yskäisee, paitsi Rick and Mortya. Hänen suorituksensa presidentti Curtisina ei ole huono, mutta ehkäpä siksi pääsarja innostui liikaa hahmosta, joka laimentaa perustason jännitteitä. Rick on rutinoitunut multiversumin ihmeisiin, kuten on (valitettavasti) Mortykin kasvavissa määrin. Ja sitten sarja fiksoitui ideaan, jossa myös Yhdysvaltain presidentti reagoi kaikkeen sarkasmilla ja tarvittavilla resursseilla.

Pääsaaga on lässähtänyt enimmäkseen muista syistä. Juoni tapaa olla tekosyy verilöylylle. Curtisin ensimmäinen oma juoni on sitä samaa, mutta kauniisti ilmaistuna 1. jakso on salaliittojännäri, mikä rimmaa presidentti-idean kanssa. Alkuperäistä kuukävelyä kommentoidaan. Saaga ei kehtaa satuilla, että kuukävely oli lavastettu, mutta väkinäisten Kubrick-vitsien ja sen sellaisen jälkeen Kuussa piipahdetaan tappelemassa. Hyvin tylsää.

Tökeröimpiin Rick and Morty -huteihin verrattuna dialogia piisaa ja teknisesti se kaikki on huumoria. Koska en olettanutkaan tästä pitäväni, koin itseni elämään kyllästyneeksi maikaksi, joka rutiinilla nyökyttelee yrittämiselle. Huumorin peruspilarit kuten konteksti ja ajoitus ovat enimmän aikaa vinossa. Housuun sontimiselle hymähdin.

Curtisin uusista luottokyvyistä toinen on kyborgi ja toinen menninkäinen, mutta he näyttävät ja tuntuvat niin geneerisiltä 2000-luvun aikuisanimaatiohahmoilta kuin on mahdollista: ihan vain ihmisiltä. Toisen jakson aikana ryhmäkemiat avautuivat alustavasti ehkä, joten nyökätään taas.

Jos itse päätit katsoa toisenkin jakson, jakso on ok. Aiheena on hirviövankila Bermudan kolmiossa. Presidentti koettaa selvittää, miksei tyrmä toimi. Jakso vahvistaa, että mikäli niin sanotaan, presidentti on jo tietoinen kaikista mahdollisista hirviöistä: scifistä, fantasiasta ja yliluonnollisista kauhuista. Päissämme voimme kuvitella, että sarja irrottelee keskittyäkseen jatkossa tarinankerrontaan.

Enempää en katso enkä aikonutkaan katsoa. Kohteliaasti:


Katsottu: HBO Max