Tuorein sisältö

Viva Pinata Party Animals

Arvioitu: Xbox 360
Genre: Ajopelit, Lastenpelit, Älypelit
Pelaajia: 1-4
Ikärajoitus: 3
Kehittäjä: Krome Studios
Julkaisija: Microsoft Games
Julkaisupäivä: 31.10.2007
Pelin kotisivut
Manu Pärssinen

17.12.2007 klo 10.00 | Luettu: 3428 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

Juhlaeläimet juoksevat metsään
Viva Pinata oli kohtuullisen omaperäinen ja mukavan värikäs jumalpeli, jonka yksityiskohdissa oli myös varsin kieroutunutta tunnelmaa. Kun sai päästänsä karistettua idean siitä, että karkeilla täytetyt paperimadot harrastavat sisäsiittoista suvunjatkoa tavoitteenaan syödyksi tuleminen, jäi jäljelle ihan kiva managerointi. Ihan kiva siksi, että nokankoputtamista ja pikkupuutteita oli niitäkin tarpeeksi. Toiveet idean hionnasta jäivät kakkososan harteille.

Lainattu idea = hyvä idea?


Jatkoa pinataeläinten jalostukselle ei kuitenkaan vielä saatu. Peliin liittyvä piirrossarja ei sekään lähtenyt toivotusti Amerikassa liikkeelle eikä itse pelinkään menestys vastannut ennakkoajatuksia. "Yleisön pitää muistaa Viva Pinata!", jyrähti joku johtoportaassa, joten jotain täksikin jouluksi tarvittiin. Kehityskoneiston ajatuksenjuoksua ei tietenkään voi koskaan muuta kuin spekuloida, mutta tässä tapauksessa idea on aika selkeä: Viva Pinata luotiin täyttämään ns. 'Nintendoaukkoa' X360:n pelivalikoimassa, joten samalla linjalla jatketaan. "Tehdään Mario Party!" "Tehdään Mario Kart!" "Ei... tehdään molemmat!"

Näin syntyi lapsille ja lapsenmielisille suunnattu perhepeli, jossa monesti mitellään minipeleissä ja välillä ravataan metkuja täynnä olevilla radoilla. Kehittämään pestattiin alkuperäisen Raren sijaan Krome Studios, jonka meriittilistalla on aiemmin keskinkertaisia ja vähän parempia tasoloikkia (Ty the Tasmanian Tiger, uudet Spyrot).

Takakansi lupaa 50 minipeliä, mikä tuntuu ihan vakuuttavalta määrältä, kunnes niitä alkaa käydä läpi. Markkinointiosaston laskupäiden mielestä on tietenkin eri asia, paetaanko kulhomaisella areenalla lumi-, muta- vai metallipalloa. Jos siis sovitaan, että varsinaisesti niitä erilaisia minipelejä onkin noin 30 kappaletta, niin oleellinen kysymys on, kuinka moni niistä on hauskoja? Siihen on helppo vastata: ei yksikään.

Konsepti kumossa


Myönnetään, että ensimmäisen kerran vauhdittaessani kaarnavenettä röyhtäysten voimalla hymähdin vienosti, mutta toisella kerralla sekin viihdearvo oli jo kateissa - onneksi touhusta sai edes achievementin. Muut lajit vaihtelevat lopputulokseltaan täydestä arpapelistä epäreiluuteen, varsinkin konevastustajia vastaan. Oli verenpainetta nostattavaa, että kun jostain lajista sai hieman hupia irti ja tunsi onnistuneensa, saldo olikin minä 22 pistettä, kone-elukat 80. Ensimmäisen illan peliväännön jälkeen mielessä oli vain kolme sanaa: ärsyttävää, ärsyttävää ja ärsyttävää.

Sen sijaan ennen minipeliosiota tapahtuva juoksukisa on pelin parasta antia. Kahdeksan erilaista rataa on toteutettu hienosti, vauhdin tuntua on riittämiin ja bonustavaroita viljalti kerättäväksi. Ehkä vähän liikaakin, sillä usein kisan voittaja on se, joka loppumetreillä napsii eniten turbo- tai lentokykyjä. Näitä kuitenkin jaksoi innolla vääntää joka kerta, kun ne ruudulle pläjähtivät.

Jos saman ruudun tai Liven kautta saman pelin ääreen saa houkuteltua ihmisvastustajia, häviää minipeleistä epäreiluusaspekti, muttei arvanheiton fiilis. Jotain niiden perimmäisessä ideologiassa on kuitenkin vialla, kun ensimmäisen pelikierroksen jälkeen kaverit sanovat, että "jepjep, semmosta, mitäs muita pelejä sulla on?"

Kaunis katsoa, kauhea kuulla


Jo demoa testatessani varsinkin ravausosuuksien graafinen anti miellytti silmääni, eikä mielipide muuttunut varsinaisen pelinkään kanssa. Värikkäät, yksityiskohtaiset ja hienosti varjostetut grafiikat rullaavat ruudulla nykimättä kertaakaan. Lisäplussia Kromelle siitä, sillä tietojen mukaan Raren alkuperäisiä hahmografiikoita ei käytetty, jotta saatiin toteutettua erilaisia animaatioita.

Äänieetterissä mennäänkin taas heikommalla tolalla. Ei sillä, että ääninäyttely välttämättä huonoa olisi, yli-innokasta vain. Sanavarasto on sen sijaan niin suppea, että yhdenkin pelin aikana 'selostajat' toistelevat samoja vitsejä monta kertaa hyperpirtsakalla äänellä. Taas tulee mieleen se ä-alkuinen adjektiivi, jota jo ylempänä toistelin.

En syytä suoralla sormella pelintekijä Kromea, mutta joku on tästä touhusta onnistunut karsimaan sekä Viva Pinata -idean omaperäisyyden, että sen kaikkein tärkeimmän asian tämän lajin peleissä: hauskuuden. Jokohan seuraavaa Pinata-peli lunastaisi kaikki sille asetetut odotukset... vai uskaltaakohan sitä sitten enää edes koettaa?

V2.fi | Manu Pärssinen

Viva Pinata Party Animals (Xbox 360)

Viva Pinata -maailmaan sijoittuva partypeli uhkuu värejä, elämänintoa ja riemua... ruudun toisella puolella siitä ei ole toivoakaan
  • Juoksuosio ei ihan huono
  • Värikkäät visuaalit
  • Minipelit
  • Pisteenlasku
  • 'Selostajat'
  • Ei heru hupia
< Guitar Hero III - Le... Flight Simulator X: ... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova