Tuorein sisältö

God of War: Ascension

Arvioitu: Playstation 3
Genre: Toimintapelit
Pelaajia: 1, Moninpeli verkossa 1-8
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Sony Computer Entertainment
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Julkaisupäivä: 13.03.2013
Pelin kotisivut
Kati Alha

12.04.2013 klo 11.54 | Luettu: 13465 kertaa | Teksti: Kati Alha

Legendan synty
God of War -trilogia saatiin jo kolme vuotta sitten ainakin toistaiseksi päätökseen, mutta on ikävä jättää arvostettu sarja sikseen. Mutta ei hätää, sillä samalla kun odottelemme, jääkö sarja lopulta oikeasti trilogiaksi vai ei, voi pelisarjan nimeen aina liittää jonkun sopivan sanan ja sijoittaa pelin vaikkapa tarinan alkunäytökseksi. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että hyvään pelisarjaan ilmestyy uusia osia. Joskus vain tuntuu, että rahojen irti saaminen sarjasta on tärkeämpää kuin se, että tehdään hyviä ja tarpeellisia pelejä. Ascension horjuu niillä rajoilla, onko se hyvä peli jolla on saagassa paikkansa vai väkisin tehty tarpeeton jatke. Itselle se jää lopulta sinne hyvän pelin puolelle, mutta jättää paljon toivomisen varaa.

Raivotarten kosto



GoW: Ascension sijoittuu siis aikaan ennen ensimmäistä God of Waria, mutta ihan tarinan alusta ei aloiteta: Kratos on jo tehnyt sopimuksen sodanjumala Areksen kanssa, teurastanut ison kasan ihmisiä, ja sitten huomannut ettei Ares olekaan kauhean kiva tyyppi. Sopimuksia jumalten kanssa ei kuitenkaan niin vain rikota, ja niinpä Kratos saa peräänsä fuuriot, raivottaret, jotka kostavat rikotun valan vangitsemalla Kratoksen harhanäkyjen armoille. Kratos ei tietenkään osaansa tyydy, vaan lähtee etsimään keinoa päästä raivotarten kynsistä irti.

Tälläkin tarinalla on kyllä Kratoksen elämänkerrassa paikkansa, mutta se on kehystetty vähän heikosti, ja pelin aikana tarinaa viedään eteenpäin hajanaisesti ja sekavasti. Aina ei ollut tietoa miksi olin menossa sinne minne menin tai miksi tein sitä mitä tein. Mutta peli eteni toki silti.

Tuttua taistelua



Hack-and-slash on edelleen pelin keskiössä. Taistelujärjestelmää, komboja ja taikoja on päivitetty, ja tämä puoli toimiikin pelissä hyvin. Ehkä turhan helposti taisteluissa löytyy tylsä, mutta toimiva keino, jota monotonisesti toistamalla saa tapettua ainakin heikommat vihollislaumat saamatta itse naarmuakaan. Kaaos-veitsien lisäksi pelissä on myös muita aseita, jotka saa joko varastettua vastustajilta tai löydettyä maastosta. Näitä voi olla kerrallaan mukana vain yksi, ja ne pystyy myös “käyttämään” jolloin ase tekee kerralla enemmän vahinkoa tai tyrmää vastustajan, mutta katoaa samalla. Varsinkin nuijan heiluttelu tuntui ihan tyydyttävältä, mutta ilmankin näitä lisäaseita pärjäsi.

Taistelu tuntuu helpommalta kuin aiemmissa sarjan peleissä, ja eeppisiä vastustajia tulee eteen harmillisen harvoin. Isotkin viholliset tekevät voimakkaan näköisillä iskuillaan Kratokseen yleensä vain vähän vahinkoa. Helppoutta korostavat myös turhan tiheässä olevat elinvoima-arkut, joita laskin jossain kohtaa olevan jopa kolme hyvin lähellä toisiaan, vaikka näiden välillä ei ollut yhtäkään vihollista. Peli ei jatka kuitenkaan samalla linjalla ihan koko peliä, vaan kääntää kaiken hetkessä päälaelleen heittämällä yhtäkkiä eteen turhauttavan vaikean ja pitkän taisteluketjun ilman tallennuspisteitä, joita muuten pelissä on lähes joka käänteessä.

Kiipeilyä ja pulmia



Ympäristöpulmia ja kiipeilyä on tähän osaan lisätty reippaasti. Tylsää kiipeilyä on vähän liikaakin, ja toisaalta kuolemaan tipahtaa toisinaan ihan liian helposti. Osa pulmista on hyviä, osa massiivisia, ja osa vähän turhia. Aika usein tulee olo, että peli suurin piirtein osoittaa sormella, että käytäpä tässä kohtaa sitä amulettiasi, tekee sitten kierroksen kameralla ympäristöön kuin kertoen että nyt kun olet tehnyt sen, niin pääset kiipeämään tänne, huomaatkos. No huomasin, nyt, ja ihan ilman omia aivojani, kiitos vain. Onneksi tilanne ei ole ihan näin paha joka paikassa, mutta jälleen kerran tuli tunne, että tätäkö pelien pitää tehdä, jotta ne olisivat mahdollisimman lähestyttäviä ihan kaikille.

Tavallaan pelissä pitäisi olla kaikki kunnossa: on Kratos, on mytologiaa, on eeppisyyttä, on väkivaltaa. Peli on kokonaisuudessaan ihan kelvollinen, mutta koko ajan pelatessa tuntuu että jotain puuttuu. Tuntuu kuin kehittäjät olisivat joutuneet tekemään pelin väkisin, ilman kunnon visiota tai innostusta, ja että viimeistelykin olisi jäänyt puolitiehen. Aiemmissa osissa kouriintuntuva Kratoksen viha ja jopa julman väkivallan tuntu on kuin varjo entisestään. Päitä edelleen revitään ja ruumiita halkaistaan, ehkä enemmän kuin koskaan, mutta väkivalta on vain väkivaltaa ilman tunnetta. Jopa Kratoksen murahtelut kuulostavat korviini laimeammilta kuin aiemmin. Yritin sanoa itselleni, että koska kyseessä on prequel, Kratos ei vain ole vielä kehittynyt katkeruudessaan vielä tarpeeksi, mutta en vakuuttunut.

Hyvä, mutta pätkivä moninpeli



Yksinpelin lisäksi mukaan on liitetty ensimmäistä kertaa moninpeliosuus. Maksimissaan kahdeksan henkeä kerrallaan sallivissa taisteluissa on useita erilaisia taistelumuotoja, joissa pelaajat voivat mitellä taitojaan toisiaan vastaan.

Aluksi valitaan neljästä jumalasta se, jota halutaan seurata, mikä vastaa käytännössä hahmon luokkaa ja määrittelee taistelutyyliä ja erikoiskykyjä. Lisäksi hahmolle valitaan varusteet, viilataan vähän ulkonäköä ja valitaan pelimuoto. Pelimuodoissa on joukkuepelejä, deathmatchia sekä 1-2 hengen pelejä tietokonevastuksia vastaan. Sen lisäksi että hahmo itse kerää kokemusta ja kehittyy, myös kaikki varusteet kehittyvät kun niitä käyttää. Varusteita saa myös hankittua lisää joko suoraan moninpelissä tai yksinpelin kautta.

Peleihin pääsy tuotti oman päänvaivansa. Pelikavereita etsiessä jo mukaan löydetty peliseura tuntui nollaantuvan usein kesken kaiken eikä meinannut täyttyä millään. Kun seurue oli vihdoin täynnä, sain alkuun poikkeuksetta virheilmoituksen yhteysongelmasta, jonka jälkeen peli katkaisi yhteyden. Äkkiseltään nettiä selaillessa samoja ongelmia näyttäisi olevan myös muilla. Konsolin uudelleenkäynnistämisen jälkeen moninpeli alkoi vihdoin toimia, mutta tällöinkin ongelmia oli; välillä yhteys katkesi ja toisinaan tuntui olevan reilusti lagia. Lopulta ongelmat alkoivat ärsyttää sen verran paljon, että pelailin vain pelimuotoa, jota pystyi pelaamaan myös yksin. Harmillista, sillä moninpeliosuus tuntuu muuten hyvältä ja toimivalta viritelmältä, johon voisi kuluttaa paljonkin aikaa.

V2.fi | Kati Alha

God of War: Ascension (Playstation 3)

Ei huono peli, mutta huonoin GoW-peli kyllä. Ascension tarjoaa hauskaa taistelua, mutta pelistä vain tuntuu puuttuvan sitä jotain. Täydennystä tuo kuitenkin kelvollinen moninpeli.
  • Taistelujärjestelmä
  • Osa pulmista
  • Moninpeli, silloin kun toimii
  • Eeppiset kohdat...
  • ...joita on vain vähän
  • Tarinankerronta
  • Tunteiden laimeus
  • Epätasainen, useimmiten turhan helppo vaikeustaso
  • Tylsät kiipeilykohdat
< Bioshock Infinite... Monster Hunter 3 Ult... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (7 viestiä)

Zx-4

Rekisteröitynyt 19.07.2007

12.04.2013 klo 14.11

Niinpä niin, oisivat vain tajunneet lopettaa ajoissa.
Toisaalta ois kiva tietää mitä mieltä Manu on tästä teoksesta?
Muokannut: Zx-4 12.04.2013 klo 14.13 lainaa
Kratos

12.04.2013 klo 16.49 4 tykkää tästä

Ei ollut samanlaista eeppistä tunnelmaa niinkuin GoW 1, 2 ja 3:ssa.

Muuten kyllä tosi hyvä peli.
lainaa
Darkblade

Rekisteröitynyt 23.08.2009

12.04.2013 klo 18.57 11 tykkää tästä

God of War tuli ensimmäisenä, joten God of War on GoW.

Gears of War saa tyytyä GeoWiin. :p
lainaa
manu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

13.04.2013 klo 12.13

Zx-4 kirjoitti:
Niinpä niin, oisivat vain tajunneet lopettaa ajoissa.
Toisaalta ois kiva tietää mitä mieltä Manu on tästä teoksesta?


Hyvin samaa mieltä, miltei kaikki maistui ennenkin nähdyltä, enkä välittänyt moninpelistä senkään vertaa kuin Kati. Maisemat ja mättömeininki ovat huikeita, mutta mielestäni olisivat saaneet tämän vaikka skipata ja säästää paukkuja PS4:n GoW:iin.
lainaa
AvatkaaSilmät

13.04.2013 klo 14.15

manu kirjoitti:
Zx-4 kirjoitti:
Niinpä niin, oisivat vain tajunneet lopettaa ajoissa.
Toisaalta ois kiva tietää mitä mieltä Manu on tästä teoksesta?


Hyvin samaa mieltä, miltei kaikki maistui ennenkin nähdyltä, enkä välittänyt moninpelistä senkään vertaa kuin Kati. Maisemat ja mättömeininki ovat huikeita, mutta mielestäni olisivat saaneet tämän vaikka skipata ja säästää paukkuja PS4:n GoW:iin.



Miksi sitten Call of Dutyt keräävät kriitikoilta erittäin hyviä arvosanoja? Siinä vasta pelisarja, jossa kaikki maistuu jo ennen nähdyltä.
lainaa
Ratatta

13.04.2013 klo 16.06 3 tykkää tästä

Minua ärsyttää tämä arvostelijoiden ja pelaajien keskuudessa muhinut idea, että pelien tekemisen tarkoitus ei ole tuottaa rahaa. Siis tämähän on täysin naurettavaa. Pelejä tehdään AINA rahallisessa tarkoituksessa lukuun ottamatta jotain sakarin villapaitapelejä. Se että peleistä saadaan mahdollisimman paljon rahaa on päätavoite eikä se että pelaajat tykkää tai viihtyy. Tietenkin pelaajan viihtyminen pelin parissa myy, mutta jos peli myy muutenkin niin ei se todellakaan ole pääasia.
lainaa
AleksiH

15.04.2013 klo 14.43

Haluisin kysyä, että miten tämä on muka kaikkien arvostelijoiden mielestä "helppo". Itse kun pelasin pelin hard tasolla läpi, niin se ei todellakaan ole helppo. Päin vastoin jouduin hyödyntämään melkein kaikki maastosta löytyvät arkut sekä aseet, kun energia huusi punaisella miltei koko ajan. Mielestäni peli kannattaakin pelata juuri tällä vaikeimmalla tasolla, niin oppii oikeasti hyödyntämään kaikkea kentältä lötyvää ja taktikoimaan iskuissa/tavaroiden käytössä.
lainaa

V2.fi Tiktok
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova