Tuorein sisältö

Brothers: A Tale of Two Sons

Arvioitu: Xbox 360
Genre: Seikkailupelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 16
Kehittäjä: Starbreeze Studios
Julkaisija: 505 Games
Pelin kotisivut
Manu Pärssinen

23.08.2013 klo 11.45 | Luettu: 3689 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

Kaksinpeliä yksin
Tässä joitain asioita, joita minulle tuli mieleen Brothersia pelatessa:

- Akvarellimaalaukset
- Fable
- Journey
- Norja
- Hans Christian Andersen
- ICO
- äiti

...ja monia muitakin, kuten “peukalo keskellä kämmentä”, “kumpis nyt taas olikaan vasen ja kumpi oikea”, "vau", sekä “oho, taas hulahti tunti pelatessa”.

Hienosti hiljalleen



Kaksi veljestä, vielä nuoria molemmat, toinen lapsukainen. Äiti haudassa, isä sairaana, taikapuun lääkettä pitäisi saada. Tarvitaanko muuta, jotta matkaan täytyy lähteä? Ei tarvita, ei edes sanoja. Brothers: A Tale of Two Sons ei kerro pelaajalle mitä tehdä. Se johdattaa asioiden luo sanattomasti, hiljaisesti. Joskus joku saattaa sanoa jotain tyyliin ‘nedaan knaav viidum koop’ ja sitten taas jatketaan matkaa.

Nuorempi pelin veljeksistä on vilivilperi ja käyttäytyy lapsen lailla, vanhempi taas jo maailmaa ymmärtävämpi vastuuntuntoisempi tapaus. Tämä käy hienosti ilmi pienistä animaatioista: jos veljekset vaikkapa kohtaavat luutaa käyttelevän naisen, vanhempi auttaa tätä siivoamisessa, mutta nuorempi alkaa tasapainotella luutaa kätensä päällä kikatellen. Vastaavia tapauksia on monia erilaisia. Tosipaikan tullen kuitenkin molemmat veljet tietävät, mitä tehtävä on, jotta eteenpäin kivisellä polulla päästään.


Koko peli pyörii sen idean ympärillä, miten sitä ohjataan: nuorempi veli tottelee oikeanpuoleista tattia ja liipasinta, vanhempi veli vasemmanpuoleisia. Sen lisäksi, että peukalot menevät ristiin satoja kertoja ja ohjaukseen ei aivan täysin totu koko pelin aikana, ohjausmekaniikka tarjoaa uudenlaisia ideoita pikkupulmiin ja tasoloikintaan. Toinen veli auttaa toista, sitten taas toinen toista ja joskus tarvitaan molempia.

Kautta kiven ja kannon


Kun oppii oikean rytmityksen ja hokee aivoilleen, kumpi poika kummankin peukalon ohjattavana on, alkaa homma vähitellen sujua… kunnes huomaakin taas ohjastavansa väärää veljeä ja aivan väärään suuntaan. Välillä tämä aiheuttaa huokailua, kun paikoin maiseman osasetkin aiheuttavat lisäjumittamista. Onneksi nuo osaset ovat kauniita: haaleiden värien vesiväripaletti tarjoilee koko matkan läpi jotakuinkin saman oloisia ympäristöjä, mutta myös todella hienon näköisiä hetkiä.


Moinen ohjauksen hankaluus jossain typerästi kyhätyssä, nopeatempoista ränttätänttää sisältävässä toimintapelissä olisi voinut pilata koko touhun täysin. Kyllä, Brothers on hieman haastava ohjata, sen teknologia ei ole aivan bugitonta, mutta se on hienon rauhallisesti tunteisiin vetoava. Sen pulmat ovat enimmäkseen yksinkertaisia, mutta paikoittain hyvin mietittyjä ja se esittää asiansa vähäeleisen kauniisti. Perusideaan lisätään aina uusia mutkia, joten siihen ei ehdi turtua noin neljän tunnin aikana… ja sitten tuleekin pelin loppu, voi pojat se loppu.

Tosiveljesten välillä ei aina sanoja tarvita, jotta he ymmärtävät toisiaan ja se pätee tähän peliinkin. Kumarrus Starbreezen suuntaan.

Hinta: 1200 MSp (XBLA)

V2.fi | Manu Pärssinen

Brothers: A Tale of Two Sons (Xbox 360)

Brothers on surumielinen, vähäeleinen ja tunnelmallinen peli, jonka omalaatuinen ohjausidea on sen isoin kompastuskivi. Sen yli kuitenkin kannattaa kiivetä, sillä tämä pelikokemus jää mieleen.
  • upea tunnelma, hienot maisemat
  • veljesten käytös
  • asioita mietitty
  • ohjaus ei aivan ongelmaton
  • kulmiin jää välillä kiinni
< Saints Row IV... The Bureau XCOM Decl... >

Keskustelut (1 viestiä)

Asko78

29.01.2015 klo 18.22 1 tykkää tästä

Aivan mahtava peli ja nyt seuraavat 2 viikkoa vieläpä ilmaiseksi xbox Livestä.

Kirjoita kommentti

33749

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova