Tuorein sisältö

Valiant Hearts: The Great War

Arvioitu: Playstation 4
Genre: Seikkailupelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 12
Kehittäjä: Ubisoft
Julkaisija: Ubisoft
Julkaisupäivä: 25.06.2014
Pelin kotisivut
Manu Pärssinen

04.07.2014 klo 12.52 | Luettu: 4269 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

Sodan kävijät
Aina silloin tällöin pelien tavoitteena on olla mahdollisimman lähellä interaktiivista elokuvaa ja silloin pelilliset arvot saattavat vaarantua - pelattavuus saattaa rajoittua yksinkertaisten valintojen tekemisiin. Valiant Hearts kosiskelee hieman tätä genreä, mutta sen voisi sanoa paremminkin olevan interaktiivinen ranskalaistyylinen sarjakuva point’n’click-seikkailupeleistä tutuilla pelimekaniikoilla. Vaikka varsin suoraviivaisesti edetäänkin, Valiant Hearts onnistuu olemaan sekä interaktiivinen tarina, että peli. Ja historian oppitunti.

Olipa kerran vuosi 1914



Peli nimittäin sijoittuu ensimmäiseen maailmansotaan ja kertaa sen todelliset tapahtumat ja raadollisuuden, vaikka kaikki juoneen kuuluvat henkilöhahmot ja eläimet ovatkin fiktiivisiä yksilöitä. Valiant Heartsin 6-8-tuntisen tarinan aikana nähdään niin vankileirien arki ja mudassa rämpiminen kuin asema/näännytyssodan loputtomat ja lohduttomat ruumiskasatkin. Päähahmoihin kuuluu muun muassa ranskalaisia, yhdysvaltalaisia sekä saksalaisia ja sotaa katsotaan vähän kaikkien kantilta, vaikka ydinryhmä samaan hiileen pyrkii puhaltamaankin. Perusjuoni kertaa vain sodan isoimpia tapahtumia, mutta historiasta kiinnostuneet kutsutaan lukemaan aiheesta myös enemmän.

Kehystarinan keskiössä on kourallinen henkilöitä: saksalainen Karl ja hänen ranskalainen vaimonsa Marie sekä urhea appiukkonsa Emile. Amerikan vahvistus on ronski mutta reilu Freddie ja Belgiasta joukkoon liittyy sairaanhoitaja Anna. Heidän kohtalonsa kietoutuvat sodan myötä yhteen - eikä unohtaa sovi sotakoiria, jotka toimivat uskollisina apureina sekä sota- että lääkintätoimissa (puzzleissa silloin kun ihmishahmo ei jostain mahdu). Paljon tarinasta kerrotaan sanattomasti, mikä lisää surumielistä tunnelmaa ja spoilaamatta voin sanoa, että lopussa silmä kostui - en vain kerro että ilosta vai surusta.


Valiant Heartsin tarina siis toimii ja on sen kantava voima. Toinen kantava voima on graafinen anti, joka on täydellistä sarjakuva/piirroselokuvaa. Pienillä yksityiskohdilla on saatu luotua täynnä elämää ja kuolemaa oleva ensimmäisen maailmansodan Eurooppa, jota tutkii ja katselee synkästä kuvastosta huolimatta mielellään.

Tasatahtia, mars!


Vaikka alussa kehuinkin, että Valiant Heartsin pelimekaniikat ovat lähempänä point’n’click -seikkailujen henkeä kuin simppeleitä valintoja, ei peliä voi vaikeudesta syyttää. Parhaissa kohdissaan siinä pitää ratkoa “vie yksi esine sinne, vaihda vaatteet, vie toinen esine tänne, vaihda vaatteet, käännä tuota vipua, hyödynnä koiran kokoa, hiivi oikeassa tahdissa” -tyylisiä puzzleja, jotka saavat hetkeksi raapimaan päätään, mutta enimmäkseen juostaan tai ajetaan eteenpäin pommeja väistellen ja loppupuolella rytmipelataan. Plussaksi pitää nostaa se, että täysin paikalleen pelimekaniikat eivät jää koskaan junnaamaan, vaan variaatiota niistä löytyy loppuun asti.


Loppujen lopuksi peli on kuitenkin nopeasti läpi pelattu, eikä mitään puzzlea tai ajoitushiivintää tarvitse kovin montaa kertaa koettaa, että ne läpäisee. Mukaan on rakennettu myös vihjesysteemi, joka tönäisee oikeaan suuntaan, jos aivot ovat jumissa. Hyvin usein se kuitenkin näytti jotain, jonka oli jo keksinyt.


Ensimmäisessä maailmansodassa oli monta lohdutonta hetkeä ja Valiant Hearts opettaa, ettei sodassakaan kaikki ole mustavalkoista, vaan myötätunnolle löytyy sijaa univormun väristä huolimatta. Pääpelihahmoja ohjataan jokaista vuorollaan, ja näin heihin kaikkiin syntyy jonkinlainen tunneside - toisiin vahvempi kuin toisiin. Se saa pelaajan käymään tarinan loppuun asti jotta näkee, mikä kohtalo kutakin heistä odottaa.

Hinta: 14,95 eur (PSN)

V2.fi | Manu Pärssinen

Valiant Hearts: The Great War (Playstation 4)

Valiant Hearts on interaktiivinen sarjakuva-point’n’click-seikkailupeli-kokemus-tarina-historianoppitunti, joka on vähän simppeli, mutta pitää otteessaan loppuun asti.
  • tarina ja historia
  • jotkut puzzlet
  • ei jää junnaamaan
  • sarjakuvamainen ilme
  • satunnaista bugailua
  • paljon yksinkertaista pelimekaniikkaa
< Sparkle 2... 1954: Alcatraz... >

Keskustelut (1 viestiä)

sdijofdsjio

04.07.2014 klo 19.41

castle crashers tyyli alkaa jo todella ärsyttämään. tykkäsin ccstä mutta jossain on raja

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova