Tuorein sisältö

Dragon Age: Inquisition

Arvioitu: Playstation 4
Genre: Roolipelit
Pelaajia: 1-4
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: BioWare
Julkaisija: Electronic Arts
Julkaisupäivä: 20.11.2014
Pelin kotisivut
Jari Tapani Peltonen

01.12.2014 klo 15.30 | Luettu: 12323 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Kuin halpaa viiniä hanapakkauksessa.
Kun taivas repesi, maaginen jättisikapässi oppi kyvyn parsia sen kokoon. Rei'istä tursuavia demoneita kurittavat soturit värväsivät sian muinaisten sopimusten mahdollistamaan liittoumaan. He aloittivat armottoman, uuvuttavan asemasodan vapauttaakseen edes muutaman neliömetrin yliluonnollisista uhista, ajautuen törmäyskurssille myös valtaa hamuavien tahojen kanssa, jotka pelkäsivät liittouman olevan uusi peluri.

Sikapässi sisäisti kivi, paperi ja sakset -tekniikan ja taistelut alkoivat sujua. Sika syystäkin nousi johtoon. Hän oli kiltti, hömelö mies, jolla kihahti vain hieman pissiä päähän, kun häntä epäiltiin Jumalan lahjaksi. Ylpeimmillään sika uskoi kaatavansa sänkyyn yhden rinnallaan taistelevista äkäpusseista, mutta saatuaan kaikilta rukkaset, hän päätyi flirttailemaan lämminhenkisesti polvensa korkuisen, luonteeltaan vaatimattoman kääpiön kanssa. Sian velvollisuuksiin kuului yhä rikkaruohojen nyppiminen taikajuomiin, joten hän ehti pohtia perhe-elämän mahdollisuutta samoillessaan. On parempi olla sika kuin fasisti, hän tuumi, ja saavutti potentiaalinsa liittouman tarvitsemana oikeudenmukaisena isähahmona.



Dragon Age: Inquisition on tällainen elämys, tai muuta. Sisältöä on järjetön määrä. Pelaajalle jää vastuuta, joten älä luota mielipiteisiin. "Maaginen jättisikapässi" on ensimmäinen hahmoni: qunarimaagi. Kireässä silkkipaidassa hulluna huitova sarvekas korsto näyttää nololta, kuten halusin. Pelasin "itselläni" aluksi. Olen nöyrä ja kiltti. Tai ehkä olen Jumalan valittu, jos joku asiaa ehdottaa, jne. Roolipeliä saa roolipelata. "Hyvää tarkoittava hömelö" ja "hälläväliätyyppinen kiukkupussi" ovat suosittelemiani hahmoja, koska molemmat ovat Biowaren tarinoiden vieteltävissä ja tällöin hahmonkehitystä esiintyy.

En tiedä, onko valitsemani Hard-taso helppo vai raskas. Laajoja läänejä avautuu vauhdilla ja tykkään oikaista vaikeimmille. Jos väitän peliä turhauttavaksi ja hitaaksi, tarkoitan täysin eri asiaa kuin henkilö, joka väittää samaa, koska hän jumiutui helpolle alueelle kerätäkseen yrttejä pakolaisille ja pomppiakseen puoli tuntia kallioilla löytääkseen viimeisen kivitaulun kahdestakymmenestä.

Haluatko pelkän tarinan ja ehkä pari kutkuttavaa tappelua? Veikkaan, että peli taipuu tarpeeseen, jos pelaat helpoimmalla tasolla ja ruuvaat lisää kipua kehiin, kun haluttaa. Suurin osa sisällöstä on vapaaehtoista. Jäätyäni hevosella jumiin kantoon aamuyöllä, ihmettelin uupuneena, miten uskomattoman paljon uskomattoman turhaa lääniä riittää, mutta mitäs läksin? Ohjattuakin sisältöä oli tarjolla.

Entä jos halusin samoilla? Nätit maisemat ovat kirjaimellisesti puutaheinää, vaikka fantasiapelillä on lupa olla mitä tahansa. Nähtyäni kaupungin vesiputouksen vieressä ja lohikäärmeen pesän kymmeniä tunteja sitten etsin vastaavaa kauneutta, enkä kantoa.


Tehtävien palkinnot ovat luokkaa tivoli. 20 tunnin jälkeen sain kokoon yhden keräilysetin ja palkinto oli unique kakkulapio lightning runella. En vieläkään tiedä, mitä supersalaisilla viinipulloilla tekee. Tärkeimmät keskustelut ovat kiehtovia, mutta jossain vaiheessa sitä tajuaa kuunnelleensa tuntien edestä myös kankeita täytemonologeja, jotka vilisevät erisnimiä.

Ristiriitaisia ajatuksia herättää keskeisinkin ominaisuus, eli turpakäräjät. Inquisition on sujuva toimintaroolipeli, tai pysäytystilassa operoitava kevytstrategia riippuen haasteen kovuudesta. Systeemi on viihdyttävä, taktinen ja luova. Rakastan sitä - ei erehdytä tästä.

Niinkin yksinkertainen jekku kuin perinteisen parannusloitsun korvaaminen väliaikaisella suojaloitsulla muuttaa roolipelirutiinit. Karkeasti sanoen joudut palaamaan leiriin, jos sankarisi haavoittuvat. Moni tappelu on mahdoton, jos rämpytät nappeja silmät kiinni (vakiotaktiikkani, joka yleensä toimii), mutta vaivaton, jos teet pari simppeliä päätöstä rutiinilla, mutta tajuissasi. Valintasi ja viritelmäsi, elämäsi ja tekosi näkyvät ja tuntuvat kentälläkin.

Haittaako siis, jos et saa tappelusta selvää? Discovalosaaste on usein naurettavaa. Virheiden tekeminen on vaikeaa taukotilassa, mutta niin on selkeän kuvakulman löytäminenkin. Peli ei anna zoomata katon läpi, toisin kuin Dragon Age: Origins, joten kamera jumittuu jokaiseen telkänpönttöön.

Normaali, selkeä kohtaus:


Varaudu tähänkin:


Kerran kun nylkytin kameraa nurkassa, zoomasin ulos koko kentästä, jolloin ryhmäni telesiirtyi luolaston suulle. Eeppisimmän bugin tittelistä kilpailee sattumus, jossa hahmoni brittiaksentti muuttui amerikkalaiseksi. Se nakertaa jo luottamusta peliä kohtaan, kun äänitehosteet katoavat sadannnen kerran ja jälleen yksi keskustelu jää jumiin. Epäilen yhden kaverin kylmenneen minulle näissä merkeissä. Olen melko varma, että brittijuntilta kuulostavan haltiavarkaan tuhero haisee kalalle, mutta asiaa sivuavista automaattisista keskusteluista yksi saattoi katketa kesken, joten en tiedä minkä sortin hämmentävyydestä peliä syyttää.


Pelasin viikon aikana niin paljon kuin inhimillisesti mahdollista. Peli ei loppunut. En tahtonut sen loppuvan. 50 tuntia tuntui 20 tunnilta. Mikä saa viisi tähteä, jos ei tällainen? Ostapa minulle hanapakkaus halvinta viiniä. Imen senkin kuiviin, enkä vieläkään sano c'est magnifique pikkurilli pystyssä. Koukuttavuus on yksi asia ja kyky luoda rikkaita muistoja on toinen.

A-tiimi on pohtinut, mikä on sarjan ydin ja lisännyt päälle runsaasti uusia ja lainattuja ideoita. B-tiimi vastaa tasapaksusta täytteestä, joka sekin on pääsääntöisesti hiottua. Mielestäni Bioware olisi saanut karsia puolet maisemista ja käyttää resurssit ainutlaatuisempiin näkyihin ja/tai kokemisen arvoisiin satunnaistapahtumiin.

Muistan upeimmat taistelut. Epäreilun sisujätin kaato kituvalla tiimillä tekoälyn rajoituksia ja kentän kulmia hyödyntäen kasvattaa itsetuntoa. Tarinalla on huippukohtansa, vaan eniten pidin siitä, että sain kuulostaa höynähtäneeltä uskonnollisten kysymysten aikana, ja siitä, kuinka peli tuntui tietyissä vaiheissa romanttiselta komedialta. Väitän aina ihailevani ylpeitä narttuja, mutta käytännössä aloin valua arkisen kääpiön ja homojen suuntaan. Nauroin ostettuani kammiooni kääpiösängyn, joka on lyhyempi kuin hahmoni. Roolipelaamista.

Kääpiöflirtti toimii kuitenkin esimerkkinä sivujuonesta, joka on vaikea tai mahdotonta saada etenemään. Hieman ennen kuin arvostelu oli aloitettava, vilkaisin Wikistä, mitä saan tehdä ja kenen kanssa. Se ei ole roolipelaamista. Originsin olen pelannut puhki. Tunnen sen rajoitteet ja olen kyllästynyt siihen, mutta väitän sen olevan kutkuttavammin kirjoitettu ja rytmitetty. Originsin kerronta kärsi maratontaisteluista, mutta ei siitä, että pelaaja eksyy tunniksi mustikkaan ja käyttää toisen asentaakseen kotitekoiseen taikasauvaan itse nimetyn käsipehmusteen. Edes hammasharjallani ei ole nimeä tosielämässä! Peli ei ole vastuusta vapaa. Siwa ei saa myydä olutta yhdeksän jälkeen.

Koska vastuu elämyksestä on sysätty minulle, annan itselleni neljä tähteä.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen

Dragon Age: Inquisition (Playstation 4)

Bioware ei sahaa linssiin, vaan kritisoidun kakkososan jälkeen antaa kaikkensa ja kaupan päälle kymmeniä tunteja täytemateriaalia.
  • Useamman pelin edestä sisältöä
  • Erinomainen taistelusysteemi
  • Palvelee monentyylisiä pelaajia
  • Kameraongelmat
  • Muutama rasittava bugi toistuu jatkuvasti
  • Mielikuvitus on korvattu vilkkuväreillä
  • Rajatusti kääpiö- ja jättierotiikkaa
< Stick it to the Man... Fantasia: Music Evol... >

Keskustelut (10 viestiä)

Czerwony

Rekisteröitynyt 11.04.2007

01.12.2014 klo 15.55 11 tykkää tästä

Jollain omituisella, perverssillä tavalla tämä sai minut harkitsemaan pelin ostoa.
hermanni

01.12.2014 klo 17.01 14 tykkää tästä

Kyseessä on helvetin hyvä peli muuten, mutta jälleen kerran EA:n sikariistäjäkusipäät menivät asettamaan mahdottomat aikarajat Biowarelle jotta pääsisivät ahnehtimaan ihmisten rahoja joulumarkkinoille.

t. DirectX errorit ja läjä muita vittumaisia bugeja.
jifsdipojh

01.12.2014 klo 17.13 8 tykkää tästä

Näistä ei saa kyllä yhtään mitään irti. Ilmeisesti hyvä koska 4 tähteä, ellei sekin ole joku Conan-tyylinen satunnaisluku

Hauskahan näitä on lukea mutta välillä saisi kyllä joku miettiä että täyttääkö tämä minkäänlaisia informaatiostandardeja
Czerwony

Rekisteröitynyt 11.04.2007

01.12.2014 klo 19.06 6 tykkää tästä

jifsdipojh kirjoitti:
Näistä ei saa kyllä yhtään mitään irti. Ilmeisesti hyvä koska 4 tähteä, ellei sekin ole joku Conan-tyylinen satunnaisluku

Hauskahan näitä on lukea mutta välillä saisi kyllä joku miettiä että täyttääkö tämä minkäänlaisia informaatiostandardeja
Sisältöä löytyy reippaasti. Pelillä on selkeästi haettu kokemusta, jossa pelaaja "kasaa oman tarinansa" annetuista palasista. Peli ei ole lineaarisesti pelattuna vaikea, mutta haastetta saa vastaansa niin halutessaan, joskin tappelut menevät pidemmän päälle puuduttavaksi jyystöiksi.

Bugeja löytyy ja pelimaailma on laajuudestaan huolimatta väljä: turhia alueita löytyy, joskin jotkut näistä ovat sen arvoisia puhtaasti visuaalien takia.

Tuon sain irti ihan vain ensimmäisestä kuudesta kappaleesta, joskin omassa näkemyksessäni painaa enemmän henkilökohtaiset mieltymykset kuin Peltosen tekstissä, joka tällä kertaa onnistui mielestäni loistavasti esittämään miten asiat joista eri pelaajat välittävät painottamatta suuremmin omaa mielipidettään näistä.
Sir_Rymylys

Rekisteröitynyt 11.04.2007

02.12.2014 klo 23.42

No olipa taas sellainen epäarvostelu, että jäi sitten suurin osa tekstistä lukematta.
apua

03.12.2014 klo 16.18 2 tykkää tästä

Kuka perkele päästi Peltosen arvostelemaan pelejä?

8/10
hehehhe

03.12.2014 klo 16.48 4 tykkää tästä

Peltonen takaisin leffojen luokse. Tai mielummin kokonaan pois.
Yazu

03.12.2014 klo 21.33 3 tykkää tästä

Saisko tästä selvemmän arvion peltosen arvion lisäksi? Haluan että peltonen jatkossa tekee toisen arvion perus arvion lisäksi
Yazu

03.12.2014 klo 21.35 2 tykkää tästä

*Siis perusarvion vois tehdä toinen ja peltonen oman näkemyksen
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

11.12.2014 klo 19.54 3 tykkää tästä

Ehdin viimein läpäistä pelin. Kaikki mielipiteet ovat yhä voimassa. Tarina on loppupuolella puhdasta antikliimaksia, joten toivottavasti jokainen pelaaja rakastaa hahmoaan. Vain osa sivujuonista tyydytti, kuten arvelin. Hard-taso on turhan helppo, jos kokemuspisteitä on ropissut vapaaehtoisen sisällön aikana. Loppuvastus ilmeisesti on aina samalla tasolla kuin pelaaja, mutta kiitos tuntikausien (tarpeettoman) välinevirittelyn olisin murskannut senkin, ellei bugi olisi pakottanut aloittamaan alusta (vastus haihtui ilmaan! Pelottiko sitä?).

Kuulostiko tämä negatiiviselta? Aloitan silti alusta, kunhan ehdin - Nightmare-tasolla, jollaista en muista usein edes kokeilleeni. Jätin reippaasti vapaaehtoista sisältöä toiselle kierrokselle: maisemia, taistelutyylejä, keskusteluja.

Kirjoita kommentti



V2.fi:n JOULUKISA
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova