Tuorein sisältö

Borderlands: The Handsome Collection

Arvioitu: Xbox One
Genre: Roolipelit, Toimintapelit
Pelaajia: 1, moninpeli
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Gearbox Software
Julkaisija: 2K Games
Julkaisupäivä: 27.03.2015
Pelin kotisivut
Jarkko Rotstén

07.04.2015 klo 18.52 | Luettu: 11419 kertaa | Teksti: Jarkko Rotstén

Gearbox Software julkaisi vuonna 2009 Mad Max -henkisen Borderlands -pelin, joka valloitti hieman puolivahingossa sekä kriitikoiden, että pelaajien sydämet puolelleen. Ydinsodan jälkeisen maailman eloonjäämistaistelu sarjakuvamaisissa maisemissa oli todellakin sitä jotakin. Vaikka pelin tekninen toteutus ei ollut aivan sataprosenttista timanttia, sen koukku oli erittäin terävä. Aseiden käytännössä loputon määrä antoi pelaajille varsin hyvän syyn etsiä entistä parempia tuliluikkuja illasta, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Borderlandsin viehättävyys piilee muutenkin hyvin pitkälti tavaran loottaamisessa sekä tietysti hahmon taitojen viilaamisessa.

Hanttihommiin meidän landeen



Borderlands – The Handsome Collectionista on jätetty sarjan ensimmäinen, teknisesti viimeistelemättömämpi ja budjetiltaan alunperin varmasti vaatimattomampi osa suosiolla pois. Sen sijaan kokoelma niputtaa yksiin kuoriin monta pykälää tasokkaammat jatko-osat - Borderlands 2:n, joka lienee se peli, mikä ensimmäisen osan olisi suonut olevan, sekä Borderlands: The Pre-Sequelin, joka... noh, tarjoaa hyvin pitkälti lisää sitä ihteään.

Kakkosessa pyöritään edelleen hyvin ykkösosan kaltaisissa maailmanlopun aavikkomaisemissa. Tuoreemmassa jatko-osassa karistetaankin Pandora-planeetan pölyt buutseista ja suunnataan avaruuteen – toiminta painottuu Hyperionin avaruusasemalle sekä Elpis-kuuhun. Pohjimmiltaan toiminta on hyvinkin samaa kummassakin pelissä, sekä hyvässä että pahassa. Pre-Sequelin avaruusaspekti tuo toki touhuun hieman lisämaustetta vähäisemmän painovoiman sekä ilmakehän hapettomuuden suhteen. Kummassakin pelissä siirtymät alueelta toiseelle venyvät toisinaan rasittavan pitkiksi, mutta toisaalta antavat hyvän tekosyyn levuttaa hahmoaan säännöllisen epäsäännöllisesti vastaan putkahtelevia vihollisia kurmoottamalla.


Borderlands -sarja ei ota itseään turhan tosissaan. Pelin huumori on sopivan räävitöntä ja istuu sarjakuvamaiseen tunnelmaan erittäin mainiosti. Pääasiassa Jesper Kydin luotsaama ääniraita tukee niin ikään erinomaista tunnelmaa. Pelin juoni on kokonaisuudessaan tyhjäpäisen kepeä, mutta riittävän viihdyttävä pitääkseen pelaajan hereillä.

Tämä on tie taivaankanteen


Kokkarin olemuksen syvin tarkoitus on tuoda tämä laatuviihde tuoreemmille pelikonsoleille (PS4 ja Xbox One). Grafiikka on tietysti aiempaa tarkempaa ja mukana on jopa nelinpeli samalla televisiolla. Valitettavasti omat aiemmat Borderlands-kokemukseni rajoittuvat juurikin siihen ensimmäiseen osaan, joten en pysty suoraan vertailemaan uuden version grafiikan superparhautta verrattuna edellisen konsolisukupolven vastaaviin. Visuaalinen anti on joka tapauksessa todella näyttävää ja tarkkaa. Pelien PC-versioiden ruutukaappausten perusteella, jos niihin nyt on luottamista, näiden nykykonsoliversioiden grafiikka vaikutti hyvinkin vastaavalta. Ruudunpäivitys ei suinkaan rullaa kaiken aikaa aivan silkinpehmeästi, mutta ei toisaalta hyydy missään vaiheessa pelikelvottomaksikaan.


Uudemmille konsoleille ei vielä tahdo löytyä kovinkaan paljoa ale-hintaisia pelejä. Borderlands: The Handsome Collection tarjoaa kaksi kappaletta kelpo pelejä niin sanotusti yhden hinnalla. Osoitan teitä siis vahvalla suosituspeukulla, etenkin jos Borderlandsit ovat vielä kokeilematta. Toisaalta, jos peliä on tullut mätettyä enemmänkin edellisellä konsolilla, on vanhan hahmon siirtäminen tiettävästi mahdollista. Nämä pohjimmiltaan jo muutaman vuoden ikäiset pelit on päivitetty vastaamaan tämän päivän tuoreempien pelikonsolien omistajien tiukkoja laatukriteerejä.

V2.fi | Jarkko Rotstén

Borderlands: The Handsome Collection (Xbox One)

Parhaimmillaan satoja pelitunteja tarjoava tuhti paketti tarjoaa roolipelielementeillä maustettua räiskintää.
  • Todella napakka koukutus
  • Erittäin tyylikäs pelimaailma
  • Hyvä pelattavuus
  • Pre-Sequeliin kaipaisi enemmän tuoreutta
  • Epätasainen ruudunpäivitys
  • Juoni voisi kai olla vetävämpikin
< Helldivers... Super Stardust Ultra... >

Keskustelut (6 viestiä)

pdsfjpiefpefpji

07.04.2015 klo 20.58 6 tykkää tästä

Ongelma on vaan että peli on aina joko liian helppo tai liian vaikea. Sitä makeapistettä ei löydy kuin harvoin
lainaa
JDelwynn

08.04.2015 klo 11.22 1 tykkää tästä

Turhan kallis, ei kannata maksaa täyttä hintaa pelkästä remasteroinnista. Ykkönen on silti itselleni se sarjan paras. Vanhoja hahmoja voi siirtää vain samojen valmistajien sisällä, esim. X360 > PS4 ei onnistu. Tiettävästi XONE versio nykii ja paukkuu, ja PS4 pysyy suurimman osan ajasta sen 60, joskus dippaillen, mutta tämä nyt ei ole mitään uutta.
lainaa
ebun

08.04.2015 klo 11.24 2 tykkää tästä

Suurin osa bugeista jne. on luultavasti korjaamatta, koska kukaan niistä ei ole raportoinut mitään. Esim. Borderlands 2:ssa mikään OP4 tai ylemmän tason peli ei näy matchmakingissa, eli jollei ole kavereita, niin yritäppä yksistään pelata yhtä vaikeimmista pelimoodeista ikinä.
lainaa
Protec

Rekisteröitynyt 26.09.2007

08.04.2015 klo 18.33

Itse olisin vieläkin halunnut nähdä sen borderlandsin kuin miltä se beta-kuvissa näytti http://www.unseen64.net/2009/09/13/borderlands-xbox-360-p

Ensimmäinen borderlands oli hyvä, kakkonen alkoi jo pahasti toistamaan itseään ja ei päässyt samalle tasolle ensimmäisen osan kanssa.
lainaa
tryh

10.04.2015 klo 03.03 1 tykkää tästä

Protec kirjoitti:
Itse olisin vieläkin halunnut nähdä sen borderlandsin kuin miltä se beta-kuvissa näytti http://www.unseen64.net/2009/09/13/borderlands-xbox-360-p

Ensimmäinen borderlands oli hyvä, kakkonen alkoi jo pahasti toistamaan itseään ja ei päässyt samalle tasolle ensimmäisen osan kanssa.

Eli olisit halunnut nähdä Borderlandsin samanlaisena geneerisen näköisenä räiskintänä kuin kaikki muutkin. Miksi en yllättynyt..?

Ja pikemminkin toisin päin. Ykkösessä oli kaikki monotonista skilleistä ympäristöihin, vaikka ihan hauskaa ajanvietettä olikin.
lainaa
jpdfsjpidfs

10.04.2015 klo 10.36

Samaa jupinaa mutta ainakin eka osa muistutti tavallaan jotain Jet Set Radioa. Se staattisuus oli hyvin persoonallista. Kakkonen sitten yrittikin kopioida jotain mainstream-virtaa ja kadotti ainutlaatuisuutensa ja tarinat ja hahmot ja ympäristöt oli silti paskaa
lainaa

Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova