Tuorein sisältö

Horizon Zero Dawn

Arvioitu: Playstation 4
Genre: Seikkailupelit, Toimintapelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 16
Kehittäjä: Guerrilla Games
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Julkaisupäivä: 01.03.2017
Pelin kotisivut
Manu Pärssinen

01.03.2017 klo 10.00 | Luettu: 18997 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

Sankaritar(ina) vailla vertaa
Vaikka olen koko ikäni ollut herkkä hehkuttamaan monenmoista populaarikulttuurin ilmiötä, vanhemmiten sitä on oppinut ottamaan esimerkiksi pelitrailerit kriittisemmin silmin; hieman pessimistisesti ja suolan kera. Näin kävi myös Horizon Zero Dawnin ensimmäisen trailerin kanssa. Pidän kovasti uusista Tomb Raidereista ja HZD:n toiminta, robottidinosaurukset ja komea maailma kieltämättä houkuttelivat, mutten uskaltanut liikaa innostua. En ollut myöskään Guerrilla Gamesin Killzone-pelien ylin fani, vaikka tiedostinkin ne teknisesti pätevinä räimeinä, joilla oli paljon faneja. Nyt voin onneksi sanoa, että pelkoni olivat turhia - Horizon Zero Dawn on PS4:n parhaita yksinoikeuksia ja vaikka seuraava konsolisukupolvi ei olekaan enää/vielä ajankohtainen asia, sen voisi sanoa olevan toimintapelien evoluution seuraava porras.

Aloy, aloy



Peli alkaa kun karvainen, viikinkimäinen kasvatti-isä-äijänköriläs kantaa pientä punapäistä tyttövauvaa läpi kasvien valtaaman, romahtaneen sivilisaation kohti heimorituaalia, vaikka kumpainenkaan heistä ei varsinaisesti heimon jäsen ole. Äidittömänä tyttö on vielä erityisen paheksuttu ja hyljeksitty ulkopuolinen, mutta yhden heimon vanhimman myötämielinen käytös vihjaa siihen suuntaan, että jotain erityistä vauvassa on. Vauvan nimeksi tulee Aloy, mikä viitannee sanaan alloy (seos) ja seokseksi hän periaatteessa muuttuukin, kun pelaaja pääsee ensi kertaa tyttöä kuusivuotiaana ohjastamaan ja lapsi eksyy muinaisen teknologiamaailman raunioihin. Sieltä hän nimittäin löytää Focus-vimpaimen ja Aloyn elämässä sekoittuvat luonnonkansojen perinteet sekä huipputeknologia.

Kun Aloy kuulee koetus-nimisestä heimorituaalista, jonka kautta voi päästä eroon ulkopuolisen statuksesta, alkaa armoton treeni, jossa muiden kammoamasta teknohärvelistä on etua. Sitten pääsemmekin nuoren neidon mukaan varsinaiseen peliin. Guerrilla Games on tehnyt hienon alkuratkaisun näyttämällä Aloyn taipaleen vauvasta asti. Hahmoon syntyy heti tunneside, kun hänet on tavallaan tuntenut pienestä pitäen, eikä kauniin punatukan harteilla ole Lara Croftin kaltaista seksisymbolin taakkaa. Eikä se ole läheskään ainoa asia, jossa Guerrilla Games on onnistunut.


Toinen on ainakin pelin maailma. Jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuvaa aikaa hallitsevat robottieläimet, joita on hevosentapaisista kerrostalon korkuisiin dinosauruksiin, säyseistä verenhimoisiin. Muinaisista sivilisaation jäänteistä, eli nykyihmisten tulevaisuudesta puhutaan kirottuina paikkoina ja jopa jumalmaisina ilmiöinä, joihin tavallisella kansalla ei ole lupa kajota (arvatkaapa, kuunteleeko Aloy sitä neuvoa?). Ihmiset ovat jakautuneet heimoihin, joilla on kaikilla omat tapansa, asutuksensa, uskomuksensa sekä pukeutumistyylinsä - yksityiskohtia on hervoton määrä. Jotain on kuitenkin vinksallaan; robottielukat ovat alkaneet korruptoitua ja käyttäytyä yhä aggressiivisemmin, eikä ihmiskunnan heimojaossakaan tunnu olevan kaikki hyvin - aina on joku juonimassa toisten päänmenoksi. Mitä maailmalle on siis tapahtunut, mitä sille on tapahtumassa ja mikä on se suuri kuvio kaiken takana?

Horisontissa hehkuu seikkailu


Varsinkin alkupuolella hyvin rytmitetty juoni on mystinen monella tavalla ja hetii on selvää, että sisukkaassa, kekseliäässä ja useimmiten positiivisessakin Aloyssa on sankariainesta. Kun onnistuneiden tehtävien jälkeen kaupungin portinvartijat vetävät haarniskat kalahtaen asentoa Aloyn juostessa ohi, olo on vähän samanlainen, kuin rivisotilaiden supistessa Master Chiefin selän takana Halo 2:ssa. Sankaruuden tunteita Horizon Zero Dawn tarjoaakin pelaajalle tämän tästä, oli kyse sitten rosvojoukon kukistamisesta, robottidinosauruslauman kesyttämisestä tai juonitehtävien suorittamisesta. Se fiilis yhdessä tarinan kaikkien kysymysmerkkien kanssa saa jatkamaan taivallusta läpi vuoristojen, jokien, laaksojen, metsien, lumen ja tuiskun. Ja se on hyvän pelin merkki.


Taisteluiden ja pääjuonen seuraamisen ohella isompi osa pelistä kuluu tarveaineiden (ja muiden vapaaehtoisten artefaktien) keräämisessä. Niitä saa poimittua luonnosta, kaadetuilta vihollisilta, sekä toki ostettua kauppiailta, joille voi myydä myös ylimääräistä roinaansa. Focus-laite auttaa sekä etsimisessä, että vihollisten heikkojen kohtien havainnoinnissa. Tarveaineista sitten kasataan aseita, ammuksia ja varusteita, sekä niihin erilaisia ominaisuuksia. Roolipeliperinteiden mukaan eri vihollisiin tepsivät parhaiten tietyt aseet ja joskus sitä tulikin läpsäytettyä itseään otsaan, kun ensin hankalalta tuntuva yhteenotto muuttuikin sydäntä tykyttäväksi sooloiluksi, kunhan tajusi paremman lähestymistavan. Lähestymistapa taas riippui tietenkin siitä, mitä vihollisia oli vastassa, mitä varusteita aselaukussa ja jopa siitä, mitkä vaatteet oli päällä.

Ratkottavia pulmia pelissä on niin harvassa, että sellaisina kannattaakin ottaa lähes kaikki taistelut. Kärsivällisyys, hiipiminen, vihollisten toimien tutkiminen, oikeiden aseiden hankkiminen ja strategiointi on kaiken a ja o. Aloy voi myös hakkeroida robottiotuksia omalle puolelleen ja se se vasta onkin näyttävää, kun ratsastaa paikalle isolla robohärällä, räväyttää ansan pillastuneiden robosaurusten poluille, ampuu parilla tarkkaan tähdätyllä nuolella niiden selästä ylimääräiset varusteet pois ja mätkäyttää keihäällä virtapiirivihulaisen romuraudaksi. Tasojen grindausta pelissä on moniin muihin verrattuna kiitettävän niukasti, vaikka välillä jätinkin joitain tehtäviä kesken ja lähdin hetkeksi helpompien vihollisten kimppuun keräämään kunnollisemman arsenaalin varusteita. Vihollisten pirullisuus myös nousee ihan sopivassa suhteessa Aloyn kehittymiseen, ainakin vaikeustason alemmilla portailla pelattaessa. Vaikeutta voi myös säätää lennosta, vaikka suosittelenkin helpoimman tason välttämistä.

Kohti auringonnousua



Guerrilla Gamesin luoma maailma on uskomattoman kaunis. Pari viikkoa ennen pelin julkaisua poikkesin PlayStationin demotilaisuudessa, jossa peliä sai pelata PS4 Prolla, isolla 4K-HDR-televisiolla. Ilman niitäkin Horizon Zero Dawn on yksi PlayStation 4:n parhaimman näköisiä pelejä, eikä sen teknologia tunnu tökkivän pahasti missään vaiheessa, mitä nyt välillä saattaa vähän jalka lipsahtaa maaston polygonien väliin. Hideo Kojimahan valitsi kyseisen pelimoottorin myös omaan peliinsä. Ehkä tämän artikkelin ruutukuvat antavat vähän osviittaa siitä, kuinka upeita maisemia - auringonlaskuja aavikolla, lumimyrskyjä vuorenhuipuilla ja robottilaumoja niityillä - peli tarjoaa. Valokuvausmoodin jatkuva käyttö vei myös osan peliajastani.

Äänipuolella ei mennä ainakaan paljon huonommin, sillä viuluvetoinen musiikki vakuuttaa heti alkutekstien aikana ja villin luonnon äänet yhdistettynä robottien tömistelyyn sekä konepiipityksiin luovat oman, erityisen tunnelmansa. Erinomaisen Aloyn (Youtubestakin tuttu Ashly Burch) ohella myös muut isompien osien näyttelijät vetävät ihan kohtuullisia rooleja, vaikka pienempien sivuosien esittäjissä onkin selvästi säästelty. Eipä sillä, että pelissä ihan hirveästi keskustelua olisikaan, sillä “keskustelupyöräkin” määrittää vain sen, kuinka paljon lisää haluaa jostain asiasta kuulla, eivätkä jutellessa tehdyt valinnat muuta tarinan kulkua.


Lähes kehua kehun perään, mutta siltikään arvostelun lopusta ei löydy viittä tähteä, vaikka sitä harkitsinkin. En ole maailman paras toimintapelien pelaaja, joten robottieläinten röyhkeä yhden iskun jyräys tuntui välillä epäreilulta, vaikka syytinkin tilanteista usein itseäni. Läpi ison maailman kymmeniä tunteja vaeltaessani robottimättöihin alkoi kuitenkin hieman turtua ja mieluummin koetin hiipiä niistä ohi, vaikka välillä oli pakko mätkiäkin. Taistelut ja niiden järkevä etukäteen pohtiminen on toki HZD:n ytimessä, mutta välillä tuntui, että Guerrillalla on asiaa vähän ylimietittykin - ja jopa ylihankaloitettu. Hiiviskellessä vihollisten tekoäly taas ei ole kaikkein järkevimmästä päästä, jotkut sivutehtävistä turhaa täytettä ja juoneen liittyvät pikkupulmat kökköä toikkarointia.

Pelatessani Horizon Zero Dawnia mielessäni vilahtelivat Tomb Raiderit, The Witcher, Monster Hunterit, Far Cryt ja Assassin’s Creedit. Se ei ole minkään pelin suora kopio, vaan itsenäinen viime vuosien isojen toimintapelien yhteensulauma, jossa on vangitseva ripaus omia ratkaisuja, yllätyksiä ja tunnelmaa. Ihan kaikessa se ei kaikkia esikuviaan voita, mutta on silti ehdottomasti listalla “PS4-yksinoikeus, jota pitää pelata”. Moni muu firma olisi nyhtänyt samasta materiaalista kaksi tai kolmekin peliä.

V2.fi | Manu Pärssinen

Horizon Zero Dawn (Playstation 4)

Aloyn matka robottiolentojen maailmassa on monikymmentuntinen seikkailu, johon mahtuu monia hienoja hetkiä ja kauniita maisemia.
  • Aloyn tarina
  • hienon maailman ovat luoneet
  • näyttävät maisemat
  • taistelustrategiointi
  • taisteluväsymys
  • kompassin ja kameran pieni kompurointi
  • vähän tiiviimpikin olisi voinut olla
  • pirun jättirobottilokit
< Sniper Elite 4... For Honor... >

Keskustelut (10 viestiä)

Liimaletti

01.03.2017 klo 10.37 8 tykkää tästä

Tässä nyt arvosteluita luettuani ja katsottuani, on tullut selväksi, että peli ei ole huono. Siitä huolimatta on pelko perseessä, että peli on omaan makuun vähän liian Ubisoft-kaavalla tehty tuotos. Tylsää ja tasapaksua puurtamista checklistoineen, johon kyllästyy nopeasti. Grafiikka ei liene ongelma, mutta se mielenkiintoinen tekeminen ja uskottava maailma ovat tärkeämmässä roolissa. Peli saa kehuja lähes joka paikasta, mutta silti en pysty karistamaan sitä fiilistä, että peli on omaan makuun liian tylsä. Toisaalta, olin aikessa jättää myös The Witcher 3:n ostamatta samasta syystä, mutta siitä pelistä tulikin sitten yksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni.
Kepulikeke

01.03.2017 klo 10.45 2 tykkää tästä

Jättirobottilokeista huolimatta tilaukseen lähti. Onpahan pääsiäiseksi jotakin puuhasteltavaa.
HomoAsko

01.03.2017 klo 18.39 4 tykkää tästä

*Itkupotkuraivarit*
Bumasklase5678

02.03.2017 klo 07.29 5 tykkää tästä

"toimintapelien evoluution seuraava porras." Särähtää korvaan aika pahasti. Peli ei tee käytännössä mitään uutta ja kuten lopussa sanottiin, se lähinnä kopioi mitä muut ovat tehneet.
Tarinan twistit oli kuraa.
Callo

02.03.2017 klo 21.19 2 tykkää tästä

En oikein tiedä miten kuvailisin peliä kun en ole läpi pelannut tai päässyt pääjuonessa alkuavausta pitemmälle. Tässä aikani olen mättänyt, ehkä noin 5 tuntia ja rupean jo kyllästymään kyseiseen peliin.

Vika lienee siinä että vaikkakin pelimaailma onkin todella iso ja nätti niin väkisinkin tulee semmoinen fiilis että siellä ei ole tarpeeksi tekemistä ja näin kuvittelen edelleen, muutama nuotiopaikka siellä täällä, heimokapunki siellä täällä (kuolleelta tuntuu kun kaikki dissaa) ja suurin pettymys on että kaupungit ovat pelkkä esillepano, eihän siellä tehdä mitään ihmeempää kuin etsitään hämärä myyjä jolta voi ostaa muutaman romun joko oravan nahoilla ja metalliromulla.

Pääjuonen lisäksi on sivutehtäviä jotka eivät vakuuttaneet minua positiivisesti, nyt alan huomaamaan että kuinka häiritsevää on että joitain pelimekaanikoita on ilmeisesti lainattu muista peleistä.

En kehtaisi peliäkään ihan heti palauttaa kauppaan kun vasta sen ostin ja sitä ennen tuli muutamia muitakin uusia pelejä palautettua koska olivat aivan kuraa sisältä.

Pelin tutorialille annan 7/10 koska siinä on yritetty tehdä töitä, pelin avautumisen jälkeen annan numeron 4,5/10, pelistä pystyy kyllä nauttimaan mikäli tykkää virtuaalisesti nähdä päivä ja yö aikaa hienoissa maisemissa mutta peliä en tahtoisi pelata läpi, paitsi jo sovitaan 2 vuoden palkasta sekä kärsimyskorvauksista etukäteen.
Jonne

04.03.2017 klo 03.17 3 tykkää tästä

Peli on lokalisoitu todella laadukkaasti!
ongelmaonpaha

04.03.2017 klo 17.45 1 tykkää tästä

Eikö voi pelata kuin nais-hahmolla?

Minulle tulee samaistumisongelmia....
Sukupuolella on rajansa :)
Sir_Rymylys

Rekisteröitynyt 11.04.2007

05.03.2017 klo 12.19 6 tykkää tästä

ongelmaonpaha kirjoitti:
Eikö voi pelata kuin nais-hahmolla?

Minulle tulee samaistumisongelmia....
Sukupuolella on rajansa :)

Hyvin korkealla todennäköisyydellä pelihahmolla ei ole minkään sortin mallinnettua alapäätä, joten voit kuvitella sinne housuihin juuri sellaiset vehkeet kuin haluat.
Muokannut: Sir_Rymylys 08.03.2017 klo 14.04
ASKO78

Rekisteröitynyt 06.01.2017

05.03.2017 klo 13.57 3 tykkää tästä

6 tuntia jaksoi pelata ja todella tylsäksi todeta.
HomoAsko

06.03.2017 klo 12.37 14 tykkää tästä

6 tunnin yrittämisen jälkeen tajusin, ettei räkspoks pyöritä peliä. Itkin itseni uneen.

Kirjoita kommentti

33457

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova