Tuorein sisältö

Mirror's Edge

Arvioitu: Playstation 3
Genre: Seikkailupelit, Toimintapelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 16
Kehittäjä: DICE
Julkaisija: Electronic Arts
Julkaisupäivä: 14.11.2008
Pelin kotisivut
Manu Pärssinen

24.11.2008 klo 12.45 | Luettu: 12197 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

Usko koetuksella
Mirror's Edge loistaa loppuvuoden pelivalikoimassa LittleBigPlanetin ohella kuin punainen majakka mustalla merellä. Omaperäisiä ideoita kaivataan melkoisen tasalaatuisen pelirintamaan aina, ja viime aikoina siinä on onnistuttu sekoittelemalla genrejä tai antamalla pelaajille itselleen enemmän luontivapautta. Mirror's Edge hakee innoituksensa parkour-kaupunkiloikinnasta ja sekoittaa First Person -toimintaa tasoloikintaan. Lisämausteina ovat vielä tyylitelty grafiikka ja kuvakulman tuominen entistä lähemmäksi pelaajaa.

Parkourstation 3


Olen jo kauan odotellut henkistä jatkoa X360:n alkupäivien Crackdownille, joka oli yhtä paljon tasoloikkaa kuin räiskintääkin, tai jopa enemmän toista kuin toista, mikäli niin halusi. Mirror's Edge liikkuu hyvin pitkälti samoilla laitumilla korkeiden rakennuksien huipulla, mutta pääpaino on 95-prosenttisesti parkour-tyylisessä juoksentelussa, kiipeilyssä ja hyppimisessä. Kaiken taustalla on toki juoni.

Poliisivaltiossa lain ja hengenlähdön rajamailla työskentelevien juoksukuriirien kärkinimiä on Faith, joka muiden lailla kuljettaa luotisateen saattamana elintärkeitä paketteja, joiden sisällöllä voi horjuttaa vallassa olevaa järjestelmää. Faithin poliisisisko lavastetaan tappajaksi ja kun Faithin nähdään pakenevan paikalta, on lisäjuonisoppa valmis. Tarkoituksena on selvittää lavastuksen syvimmät syyt, mutta enimmäkseen tyhjänpäiväinen tarina kylmäkiskoisilla henkilöillä höystettynä toimii vain kevyenä kehyksenä pelin pelaamiselle, eivätkä vastaan tulevat juonitilanteet juuri hetkauta.

Näen punaista


Mirror's Edgen suurin kikka on kuvakulma, joka on tavallaan astetta enemmän kuin ensimmäisen persoonan näkymä; sen voisi melkein sanoa olevan nollannen persoonan kuvakulma. Pelaaja on päähenkilön pään sisällä, nähden ja miltei tuntienkin täsmälleen kaiken, mitä Faithkin näkee. Ruudun keskellä on pieni piste, jota käytetään paitsi aseilla tähtäämiseen ja loikan suuntaamiseen, myös varsin tehokkaasti siihen, ettei pelaajan tarvitse pitää oksennusämpäriä vieressään. Mikäli kohdistuspisteen ottaa asetuksista pois, on matkapahoinvointi varma seuralainen.

Mirror's Edgen kaupungissa juoksentelevilla läheteillä on erityiskyky havaita ympäristöstä esineitä, reittejä tai rakennuksia, jotka ovat hyviä kulkuväyliä. Tätä ominaisuutta kutsutaan nimellä Runner's Vision ja pelaajalle se välittyy tiettyjen asioiden punaisella värillä. Tarkka havainnointikyky ja napin painallusten ajoitus varmistaa liikkeen soljuvuuden ja onnistunut, adrenaliinia nostava pako pyssymiehiltä pilvenpiirtäjien reunalla tasapainoillen luo peliin hetkiä, jolloin huomaa unohtaneensa hengittää. Ne hetket ovat Mirror's Edgen sydän. Se fiilis, mikä pelissä parhaimmillaan syntyy, on kokemisen arvoinen.

Kun homma ei suju, on yrityksen ja erehdyksen aika. Uudelleen yrittämisessä ei sinänsä ole mitään vikaa, peli koukuttaaja pelaajan mielelläänkin hiomaan suoritustaan ja pelin läpäisyn jälkeen aukeava Time Trial -moodi perustuukin tähän. Sitten on niitä hetkiä, kun tietää, miten jonnekin pääsee, mutta oikeanlainen hyppy ei onnistu kymmenien ja kymmenien yritystenkään jälkeen kuin säkällä, ja tekee mieli testata, kuinka pitkän 'loikan' peliohjain pystyy tekemään. Itse olin sekä kontrolleista (näistä kohta lisää) että omasta en-vain-osaamisestani johtuen yhdessä pikkuhuoneessa jumissa yli tunnin, toistaen samaa hyppyä uudestaan ja uudestaan, kunnes se vahingossa onnistui.

Nappulat naukuu, hippulat vinkuu


Tarkkojen loikkien tekeminen näkemättä pelihahmoaan voisikin olla toisella kädellä sutaistussa pelissä mahdoton tehtävä, mutta DICE on enimmäkseen varmistanut, että Mirror's Edgessä se sujuu. Yksi syy tähän ovat yksinkertaiset kontrollit. Peliohjaimen L1-etunapilla tehdään ylöspäin suuntautuvat liikkeet ja L2-etunapilla alaspäin suuntautuvat, kuten liukuminen tai kumartuminen. Oikean käden etusormilla sitten taas käännytään nopeasti ympäri, taistellaan, riistetään poliiseilta aseita tai potkaistaan ovia auki.

Faith pystyy myös ampumaan virkavaltaa heiltä pöllimillään pyssyillä, mutta on pelaajan päätös, kuinka väkivaltaiseksi juoksijamimmimme ryhtyy. Itse olin pelatessani vakaasti sillä kannalla, että Faith on sydänjuuriaan myöten hyvä tyttö, jolle aseiden käyttäminen on iso ei. Lisähaastetta peliin saakin käyttämällä vain aseistariisumisliikkeitä tai pakoon juoksua räiskimisen sijaan. Poliisien kanssa kahnaukset ovat pelin heikompaa antia, mutta toki syke lisääntyy luotien viuhuessa.

Ohjaussysteemissä on myös heikkouksia. Komeita parkourliikkeitä saa tehtyä ketjuttamalla painalluksia tyyliin 'seinäjuokse vähän matkaa ylös, ponnista, käänny ilmassa ympäri ja ota kiinni vastakkaisesta katonreunasta'. Jälleen onnistuessaan hyvä fiilis valtaa kehon, mutta harmillisen usein napinpainallukset, varsinkin kääntyminen, toimivat sen verran nihkeästi, että loikka epäonnistuu sen vuoksi. Tästä syytän enimmäkseen myös yllä mainitsemaani, noin tunnin viivästystä pelin läpäisyssä.

Oh what a feeling, dancing on the ceiling


Kun urheilee tosissaan, välittävät aivot aineita, jotka aiheuttavat hyvänolon tunteen ja saavat suorittajan koukuttumaan harrastukseensa. En ala tehdä aiheesta tieteellisiä tutkimuksia, mutta väitän ja ehdotan, että Mirror's Edge on peli, joka huippukohdissaan saa aikaiseksi jotain samanlaista ja siksikin koukuttaa yrittämään yhä uudestaan isojenkin turhautumisien jälkeen.

Graafiselta ulkoasultaan Peilireuna on graafisen suunnittelijan märkä uni. Geometriset muodot, huolella valitut vähäiset värisävyt, perspektiivit ja kuvakulmat luovat pelille originaalin ulkoasun, jonka tunnistaa heti, jos se jossain ruudulla vilahtaa. Tämä aiheuttaa tosin osaltaan sen, että huoneet, katot ja seinät ovat lähes monotonisuuteen asti saman näköisiä ja tylsiä. Sinne tänne sijoitellut yllätykset piristävät menoa, mutta niitä on todella harvakseen.

Vaikka satunnaisen toilailun ja pätkittäisen pelaamiseni johdosta Faith-seikkailuni kesti noin kymmenen tuntia, löytyy internetistä raportteja viidenkin tunnin läpäisyistä, mitä en kyllä ihmettele. Varmasti joku speedrunnaaja pääsee vielä huomattavasti nopeampiinkin aikoihin. Moninpeliä ei ole ja jos Time Trial -tila ei koukuta, saattaa monia mietityttää, onko pelin hintalappu sisällön väärti. Oma mielipiteeni on, että ei aivan ole, mutta alennusmyyntejä odotellessa voi testata pelin demoa ja innostua ostamaan sen vaikka heti. Ehkä kokemusta olisi voitu ryydittää puzzleuttamalla reittivalintoja ainakin sisätiloissa vielä hieman lisää - entä, jos laatikoita tai muita tavaroita voisikin itse siirrellä? Reitin rakentaminen pääsemättömälle ulokkeelle saatavilla olevista välineistä olisi tuonut mukaan aivojumppaa ja kaivattua lisätekemistä.

Monessa kohtaa Mirror's Edge tuo mieleen Portalin. Se on omaperäinen, tyylikäs, melko kliininen, genrejä yhdistelevä peli, jossa yritetään ja erehdytään, kuunnellaan ohjeita ja touhu on ohi liian nopeasti. Se ei kuitenkaan aitoa hengästymistä lukuunottamatta herätä samanlaisia tunteita, joita Portal herätti, ja se ärsyttää välillä liiaksikin. Trilogiaksi suunnitellun pelin jatko saattaa hioa näitä ongelmia, mutta myyntiluvut eivät toistaiseksi ole olleet kovin rohkaisevia lisäosien kannalta. Valitettavan usein näin käy jotain vähänkin omaperäistä yrittäville peleille, joten puutteista huolimatta suosittelen hankintaa, jos originaalius on sinusta hyve.

V2.fi | Manu Pärssinen

Mirror's Edge (Playstation 3)

Kunhan Mirror's Edgeltä ei odota liikaa, on kyseessä omaperäinen ja tyylikäs pelikokemus, jota kenenkään ei pitäisi jättää kokeilematta.
  • fiilis, kun onnistuu
  • kontrollit
  • graafinen tyyli
  • musiikki
  • fiilis, kun ei onnistu
  • kontrollit
  • ammuskelu
  • jättää viileäksi
  • nopeasti ohi
< Pure... The Lost Crown: A Gh... >

Keskustelut (11 viestiä)

Ozcar

Rekisteröitynyt 20.11.2008

24.11.2008 klo 13.40

Jaha, jotta tälläistä. Ainakin itse odotan PC-demoa kuin Vapahtajan toista tulemista, demo kun iski aika kovaa. Ja musiikista olisi artikkeliinkin voinut mainita, se kun on lähellä hypnoottista. Mutta mikäs tässä fanipojan pohtiessa, varmasti herra arvostelija osaa hommansa. Jäädään sitten innolla odottamaan, ja toivotaan ettei liian pahasti petytä.
lainaa
Hattiwatti

Rekisteröitynyt 24.08.2008

24.11.2008 klo 15.16

Ehkä tuosta ammuskelusta, että sehän oli tarkoituskin jättää tuollaiseksi.
lainaa
Bocca882

Rekisteröitynyt 01.07.2008

24.11.2008 klo 15.22

En tiedä johtuuko PS3 versiosta mutta mielestäni kontrollit toimivat demossa loistavasti (Siis, 360 versiolla).

Ammuskelun on limaista ja puhdasta tuskaa mutta niinhän sen kuuluukin, mutta jos arvostelijaa se häiritsee niin häiritköön.

Tietääkö kukaan mistä tän pelin vois vuokrata sillä olen kuullut että se on vain noin 6h pitkä?
lainaa
Protec

Rekisteröitynyt 26.09.2007

24.11.2008 klo 16.03

Bocca, eihän se ole kuin 3 tuntia pitkä. Oikeasti olin todella pettynyt tähän, onneksi ei tarvinnut penniäkään maksaa tästä. No, eipä kyllä senttejäkään. 3 tunnissa juoksin pelin läpi (juoksin, heh heh). Oli aivan liian lyhyt, toisaalta olisiko tuollaista jaksanut kauempaa? Mutta ammuskelu oli mielestäni kivaa, tönköt kontrollit vain pilasivat ammuskelun, mielestäni siinä oli sellaista kivaa selviytymisen tuntua kun oma ukkeli ei kestä kun muutaman osuman. Ihan jees peli, aivan liian lyhyt vain. Ja juoni oli sellasta kökköä etten vähään aikaan muistakaan.
lainaa
stammy

Rekisteröitynyt 30.07.2007

24.11.2008 klo 16.58

Ensimmäisen viikon myynnit olivat kyllä tämän pelin kohdalla musertavan huonot, ja vielä Dead Spacenkin myydessä sangen heikosti arvosteluihin nähden, niin voi vain odottaa EA:n vastausta (=lisää urheilupelejä).

Mielestäni julkaisijat saavat syyttää itseään. Pelien pakkotuputtaminen joulumarkkinoille johtaa väistämättä varsinkin uusien IP:den heikkoon menestykseen.
lainaa
Wilsu

Rekisteröitynyt 11.04.2007

24.11.2008 klo 18.46

Jaa taidan sitten odotella hintojen laskemista, sen verran saman suuntaisia arvosteluja tämän kanssa ollut. Demo kyllä tuntui mahtavalta.
lainaa
Pyyhekumi

Moderaattori

Rekisteröitynyt 02.04.2007

25.11.2008 klo 04.17

Xbox360 demon pelasin läpi, ja melko lailla samoilla linjoilla olen, eli peli on kaunis putkijuoksentelu jossa pieni virhe kostautuu heti, eikä tuota kauaa jaksaisi. Sen kummempaa ajattelua ei pelissä taida tarvita kertaakaan. Riittää kuhan etsii punaista maalia ja tietää mikä nappi teki mitäkin. Jäin kylmäksi kun odotin hieman uutta 'Half-Lifeä' hienoine tympiintymistä estävine lisäkikkailuineen ja juonikääneineen.
lainaa
Demonoid

Rekisteröitynyt 13.08.2007

25.11.2008 klo 11.12

Demo oli niin hirvittävän huono.... En muistan viimeksi raivonneeni samalla lailla kersana ps1-aikoihin... En anna edes sänssiä ale-korista ostettuna pelinä.
lainaa
Ville

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

26.11.2008 klo 09.29

Tämähän on siis periaatteessa erehdyksen kautta opittava pläjäys, jossa pitää tietyn kaavan mukaan painella nappuloita tietyssä järjestyksessä. Itse pidän siitä, että aseisiin ei välttämättä tarvitse juurikaan koskea, vaan hyvällä tuurilla tilanteet voi ohittaa myös pasifistina. Ajoittain pelin aikana tuli kyllä melkoisia hermorasseja vastaan, mutta lopulta niistäkin pääsi yli, onneksi hahmo syntyy uudelleen suht nopeasti ja taas pääsee yrittämään. Myös checkpointien määrä on riittävä.
lainaa
young_star

Rekisteröitynyt 26.02.2008

30.11.2008 klo 21.05

Itse olen kyllä nauttinut suuresti noin 20h:n verran tähän mennessä.
lainaa
Makhe

Rekisteröitynyt 06.11.2008

02.12.2008 klo 14.14

Aseet kyllä vähän häirittee, mutta sanoisin että onneksi sai mahdollisuuden käyttää aseita, vaikka en niitä käyttäisikään sitten ollenkaan :)
lainaa

Kirjoita kommentti


198


www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova