Tuorein sisältö

The Lord of the Rings: Conquest

Arvioitu: Xbox 360
Genre: Toimintapelit
Pelaajia:
Ikärajoitus: 16
Kehittäjä: Pandemic Studios
Julkaisija: Electronic Arts
Julkaisupäivä: 16.01.2009
Pelin kotisivut
Vieras

01.02.2009 klo 14.00 | Luettu: 9337 kertaa | Teksti: Vieras

Keskinkertaisuutta Keski-Maasta
Tarinaa sormusten herrasta on pelirintamalle sovitettu vaihtelevalla menestyksellä jo useamman yrityksen ja erehdyksen verran, ja viimeisin niistä kantaa nimeä The Lord of the Rings: Conquest. Pelirintaman valloitus lisenssipelin leima otsassa ei ole helppoa, mutta joko viidestoista kerta sanoisi sen kauan kaivatun totuuden?


Miehistä miekkamättöä



LOTR: Conquest päästää pelaajan joko hyvien tai pahojen rivisotilaiden saappaisiin. Yksinpelissä tahkotaan elokuvatrilogiassakin tutuksi tulleet taistelut, ja taisteluiden välissä tarinaa kuljetetaan elokuvista saksituilla välivideoilla. Pelissä on valittavana neljä erilaista sotilastyyppiä. Saappaita pääsee kuluttamaan soturin, jousiampujan, tiedustelijan sekä velhon roolissa, ja jokaisella sotilastyypillä taistelu on hyvinkin erilaista. Esimerkiksi soturilla pelatessa voi huoletta rynniä miekka tanassa kohti vihollislaumoja, kun taas tiedustelijana on painotettava enemmänkin oveluuteen ja tärkeisiin kohteisiin. Sotilastyyppien lisäksi tarinan varrella pelaajalle avautuu tilaisuuksia päästä tuttujen sankareiden rooleihin, joilla taistelu luonnollisesti onnistuu huomattavasti tehokkaammin kuin tusinasotilailla. Pelistä löytyvätkin kaikki tarinan tärkeimmät hahmot pelattavaksi, mutta niiden käyttöön saaminen oli omaan makuuni vain liian vähäistä. Lisäksi pelistä uupuivat täysin tarinassa esiintyvät naishahmot, joiden mukana olo olisi kuitenkin ollut ihan mukavaa vaihtelua hyvin maskuliiniseen meininkiin.

Taisteluissa on mahdollista myös käyttää ympärillä olevaa arsenaalia hyväksi. Tarjolla on mm. luolapeikkoja, enttejä, olifantteja sekä taistelukoneistoa, kuten katapultteja ja ballistoja. Sisällön osalta peli on hyvin pitkälti aivotonta miekanheiluttelua, sillä vastapuolen väkeä pelissä tuntuu riittävän loputtomiin. Taisteluiden tapahtumat ovat hyvin putkinäköisesti skriptattuja ja tehtävissä onnistuakseen on tarinan kulkua seurattava ehdoitta. Mitään suurta ongelmanratkontaa peli ei tarjoa, vaan taistelut etenevät pääasiassa vihollisia kumoten pisteeltä pisteelle. Eroa tehtävien välillä löytyy lähinnä vain pelattavasta rodusta ja taisteluympäristöstä. Yksinpelissä piristävää muutosta tuo ensimmäisen kampanjan jälkeinen örkkien tarina, jossa tapahtumien kulkua pääsee muuttamaan pimeämpään suuntaan. Yksinpeli kärsii kuitenkin lyhyydestä, sillä n. 6 tunnin pituus on auttamattomasti liian vähän.


Keski-Maan kameramies



Graafisesti Conquest ei ole mitään ihan kärkiryhmää, mutta ottaen huomioon miten massiivisista taisteluista pelissä on kyse, ei ihan pikkutarkkaa grafiikkaa uskalla odottaakaan. Ympärillä tapahtuu kokoajan paljon, ja itselleni tuotti välillä vaikeuksia erottaa, ketkä ympärillä heiluvista ovat omia ja ketkä ei. Onneksi pelissä ei ole mahdollista vahingoittaa omiaan, sillä muuten olisin ajanut Keski-Maan kansat hyvinkin nopeasti sukupuuttoon hallitsemattomalla miekanheiluttelullani. Taisteluympäristöt ovat elokuvista tuttuja kaupunkeja, ja ne on peliin mallinnettu tunnistettavasti. Pelin äänimaailma koostuu lähinnä örkkien örinöistä sekä erittäin ärsyttävästä tehtävävaiheiden kommentaattorista, jonka sanavarasto ei ole sieltä ihan laajimmasta päästä.

Pelattavuudeltaan Conquest toimii hyvin. Kontrollit ovat selkeät ja iskusarjat saa hyvin suunnattua tarkoitettuun kohteeseen. Hahmojen ohjattavuus on hyvin suhteutettu ohjattavan hahmon kokoon, sillä esimerkiksi massiivisen entin kontrollointi tapahtuu pienellä viiveellä, kun taas ketterällä tiedustelijalla pystyy hyvinkin tarkkoihin ja nopeisiin liikkeisiin. Vain pelin kamera oli aiheuttaa akuuttia hiustenlähtöä. Vaikka se Conquestissa ei toki ole kamalin ikinä nähty, ei sitä kovin onnistuneeksikaan voi sanoa. Välillä pelaaja saa myös itse toimia kameramiehenä ja säätää kuvakulman kohdalleen, sillä kameran automatiikalla on tapana välillä nukahdella.


Live-lässähdys



Pelin toteutus on selvästi tehty moninpeliä silmällä pitäen, sillä yksinpeli on hyvin verkkopelimäinen. Lyhyen yksinpelin perusteella aloin innolla odottamaan moninpeliä, sillä puitteet siihen ovat hyvin kohdallaan. Ainakin toistaiseksi pelaajien määrä EA:n servereillä oli kuitenkin hyvin vähäinen ja serverit onnettoman hitaita. Moninpelistä sai kyllä tuntumaa, mutta mitään peli-iloa sieltä ei ainakaan vielä pystynyt hakemaan. Liven puolella peli ei tarjoa mitään mullistavaa, vaan mukaan on otettu yleisimmät pelimuodot, kuten sormuksenryöstö sekä deathmatch. Potentiaalia Livessä on, mutta jää nähtäväksi tullaanko sitä enää julkaisun jälkeen kehittämään.

Conquestissa on mahdollista myös pelata kaverin kanssa jaetulla ruudulla, jolloin pelikokemus nousee hieman ylöspäin. Live-moninpelin toistaiseksi reistaillessa tuo kaverin kanssa pelaaminen esiin moninpelin hyvät ominaisuudet, kuten eri sotilastyyppien vahvuudet. Hahmotyypit tukevat ominaisuuksiensa puolesta hyvin toisiaan, ja esimerkiksi toisen toimiessa soturina voi toinen ottaa roolikseen velhon, joka parantaa toisen kärsimiä haavoja ja suojaa tätä vastustajan iskuilta. Kahdestaan pelattuna pelistä nousee esiin taktisia ominaisuuksia, jotka tulevat tekemään pelistä mielenkiintoisen Live-pelattavan heti kun serveriongelmat saadaat korjattua.

Kokonaisuutena LOTR: Conquest on kuitenkin todella tasapaksu peli. Kaikki osa-alueet on toteutettu vähintäänkin kohtalaisesti, mutta mitään uutta se ei pelirintamalle pysty tarjoamaan. Toteutuksessa on selkeästi suunnattu isot panokset moninpelin puolelle, mutta ainakin toistaiseksi pelinautinto hukkuu rautapuolen ongelmiin. Tämä peli valuu hyvin tuttuun keskinkertaisten lisenssipelien kategoriaan.

Teksti: Tero Hyttinen

V2.fi | Vieras

The Lord of the Rings: Conquest (Xbox 360)

Pelirintaman valloitus tulee jäämään vain haaveeksi näin tasapaksulla kokonaisuudella.
  • Taisteluiden massiivisuus
  • Örkkikampanja
  • Näyttävät taisteluympäristöt
  • Ei tarjoa mitään uutta
  • Yksinpelin lyhyys
  • Kameran nukahtelu
  • Moninpelin tukkoisuus

Pelikuvat

< Steel Fury: Kharkov ... Killzone 2... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (4 viestiä)

HelG

Rekisteröitynyt 10.01.2009

02.02.2009 klo 20.21 1 tykkää tästä

Muuten olen samaa mieltä arvostelijan kanssa kaikesta muusta ja pistemmääräkin vastaa kutakuinkin omaa arviotani, mutta taisteluiden massiivisuus ja näyttävät taisteluympäristöt pistävät silmään kuin hiomaton puutikku. Omien kokemuksieni perusteella kummastakaan ei ole hirveästi tietoakaan tässä pelissä. Toki taistelut saattavat näyttää massiivisilta jos katselee sinne kentän rajojen ulkopuolelle jossa näkyy paljon lössiä, mutta sitten kun kurkkaat esim. Helmin syvänteen taistelussa muurin yli ja näet noin 7 örkkiä juoksentelemassa siellä alhaalla ja seisot itse 3 tekoälysotilaan kanssa valtavalla muurilla, on siitä eeppisyys kaukana. Ainoa kenttä mielestäni joka pääsi lähelle massiivisia taisteluita ja oli muutenkin kenttänä näyttävä oli Pelennor fields. Tämäkin lähinnä yksinpelikampanjassa, sillä moninpeli kuihtuu mielestäni nopeasti tylsiin, staattisiin kenttiin ja pelimekaniikkaan joka koostuu lähinnä aivottomasta nappien hakkaamisesta.
lainaa
Coledash

Rekisteröitynyt 20.08.2007

03.02.2009 klo 02.58

Voisi vieras tarkastaa sanakirjasta että mitä sana "massiivinen" tarkoittaa.

Enpä muista että olisin koskaan pelannut yhtä aneemista versiota Helms Deepistä. Jopa useamman vuoden ikäiset, edelliselle konsolisukupolvelle julkaistut lotripelit sisälsivät huomattavasti suurempia taisteluita. Mutta mikäs siinä, kunhan graffat on kunnossa.

Itse lopetin pelaamisen, kun vastaan tuli samaan aikaan kolme Gandalfia ja kaksi Aragornia.
lainaa
Tero

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.11.2008

03.02.2009 klo 10.24

En osaa aiemmista lotripeleistä sanoa, mutta voin toki myöntää että tämä massiivisuus ei ihan joka taistelussa tule parhaansa mukaan esiin. Itse tykkäsin todella paljon juuri kyseisestä Pelennor fieldsin taistelusta, jossa tätä suuren sodan tuntua oli todella hyvin mukana. Toki kyseessä on makuasia, mutta itselleni myös Helms Deep oli oikein näyttävää mättöä. Varsinkin sen loppupuolen "läpirynnimiset". Ja jonkinasteisesta massiivisuudesta voidaan puhua ainoastaan yksinpelin osalta, moninpeli ei tätä enää missään määrin tarjoa.
lainaa
kelkku

Rekisteröitynyt 03.08.2008

05.02.2009 klo 21.40

Latasin marketplacelta kovalevylle ja kun pistin käyntiin niin eka reaktio oli se, että latasinkin vahingossa Xbox original-pelin. Sen verran ruman näköinen se oli.
lainaa

V2.fi Tiktok
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova