Tuorein sisältö

Onechanbara: Bikini Samurai Squad

Arvioitu: Xbox 360
Genre: Toimintapelit
Pelaajia: 1-2
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Tamsoft
Julkaisija: D3 Publisher
Julkaisupäivä: 27.02.2009
Pelin kotisivut
Jari Tapani Peltonen

30.03.2009 klo 10.30 | Luettu: 7632 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Alkkarimallit herättävät kuolleetkin
Muistaakseni Bikini Samurai Squad äänestettiin parhaaksi Xbox 365 -peliksi peräporvoon telaketjufeministien vuotuisilla videopelifestivaaleilla. Jury teki loogisen päätöksen kulttuuritilanteessa, jossa korostetun hutsumaiset ja usein arveluttavan nuoret naishahmot ovat korruptoineet pelaajien naiskuvaa jo vuosikymmeniä. Psykologisesti merkittävä Bikini Samurai Squad kertoo nuoresta naisesta ja varhaisteinistä, joiden on taisteltava pahuutta vastaan alushoususillaan, kunnes oikeamielinen pelaaja suoriutuu vaativista haasteista ansaiten heille peittävämpää päällepuettavaa. Arkipäivän pahuus tiivistyy onnistuneeseen vertauskuvaan: tyttöjen kohtaamat zombiet ovat passiivisia tuijottajia, jotka käyvät tavaraan kiinni vasta aikansa öristyään.

Taitavat munkit


Jos minä saan mielipiteen esittää, Onechanbara: Bikini Samurai Squad ei sittenkään ole muuta kuin tisseillä ja verellä myytävä b-luokan mätkintäpeli. Elämys alkaa lupaavasti, kun laillisessa iässä oleva sankaritar Aya kekkuloi suihkussa ja pian muuallakin strategisten alueiden pysyessä piilossa satunnaisten esteiden takana. Ei siinä paljoon pukeutua ehdi, kun pikkusisko Saki bongaa uutisista, että zombiet ovat taas vapaalla. Aya kiskaisee ylleen paria numeroa liian pienet bikinit ja cowboy-lätsän, teinilolitan ollessa jo valmiiksi karsitussa koulutytön asussa. Zombeja viipaloidessaan tytöt tutustuvat myös isorintaiseen blondiin poliisiin nimeltä Annna (kolmella N:llä), jolla on oletuksena housut jalassa.

Valitettavasti Bikini Samurai Squad ottaa itsensä vakavasti. Harvoin nähtävissä animaatioissa on pari sekuntia bikinihuumoria, mutta muun aikaa peli loruilee joutavia Resident Evilin hengessä. Migreeniä aiheuttavat japanilaiset ääninäyttelijät kimittävät kliseisiä pahasta korporaatiosta, kloonauksesta ja mistä lie tulkitessaan pimuja ja välipomoja maksimaalisen köyhissä välinäytöksissä, joissa kaikki tuijottavat yhdessä tyhjyyteen. Pari naispahista on pukeutunut huvittavasti, mutta eipä tätäkään persoonallisuuden murusta huomaa ennen kuin pelin päätyttyä, kun hahmomalleja päästään tirkistelemään onanointitilassa (view mode).

Ollakseen pelin tärkein, tai ainakin kotelossa isolla mainostettava ominaisuus, toimiminen muoti-svantena on harvinaisen tylsää. Tytöille on mahdollista luoda asukokonaisuuksia. Aluksi valittavana ei kuitenkaan ole mitään: ei oletuspukuihin kuuluvia nessuja, ei edes hiusvärin tapaisia perusasioita. Kaikki on ansaittava yksitellen suorittamalla varsinaisen putkimätkinnän ohella sen suuntaisia tavoitteita, kuin "älä ota ensimmäistäkään osumaa" tai "tapa loppupomo toiseksi viimeisellä hengenvedolla". Ayan tylsät hameet ja topit avautuvat helposti, mutta Saki ja Annna joutuvat kävelemään läpi pelin joko perusrytkyissä tai alushoususillaan. Ninja Gaidenin hard-vaikeustasolla läpäisseet pääsevät lopulta näkemään kaikki tytöt siveissä asuissa... Missä ei pirulauta ole mitään järkeä, elleivät Ninja Gaiden -gurut ole mieleltään puhtaita munkkeja, kuten olen aina epäillytkin.

Verenvuoto vakituisena ongelmana


Maailmalla esitetyn kritiikin huomioiden Onechanbara on yllättävän rentouttava toiminnallisuus. Teoriassa maailma pelastuu nappia X kurittamalla. Tytöillä on kuitenkin muitakin kykyjä, joilla mainitut haasteet houkuttelevat leikkimään kehnoista palkinnoista huolimatta. Suorita yliluonnollista ajoitusta vaativa ihmekombo useaan kertaan - ja yksi päähenkilöistä saa erisävyiset piilolinssit. Leikkimieli on suositeltavaa siksi, ettei peli vaivaudu kuin vihjailemaan haasteiden olemassaolosta, ennen kuin niiden ensimmäiset vaiheet on vahingossa klaarattu.

Pelaaja saa useimmiten valita ketä tai keitä käyttää, mikä saattaa kostautua, jos yksi tytöistä jää kokemuspisteitä paitsi. Ainoastaan niitä kenttiä, joissa pelaaja voi vaihdella hahmoja, voi pelata myös kaverin kanssa jaetulla ruudulla, mikä mitätöi tehokkaasti koko ominaisuuden arvon. Hahmot eroavat toisistaan riittävästi. Ayalla on käytössään yhden ja kahden miekan taistelutyylit. Saki hallitsee miekan ohella heitot, joilla ei tee juuri mitään. Annna mamoilee latausta vaativien pistoolien, uzin ja haulikon kanssa. Leideillä on myös hyppyhyökkäyksiä ja kahden napin supererikoisia. Muutamissa kohtalaisen kinkkisissä pomotaisteluissa tarpeelliseksi tulevat ajoitusta vaativat vastaliikkeet.

Joku ninja höpötti kerran telkkarissa, että ainoa syy, miksei yksi mestari voi voittaa sataa vastustajaa tosielämässä, on miekan terän keräämä verikerros. Onechanbarassa säilistä on ravistettava verta tasaisin väliajoin, mikä on paitsi tyylikäs pikku juttu, myös yksi toimintaa rytmittävistä yksityiskohdista. Samaten muutamat torjuvat ja vain erikoisliikkeille hauraat viholliset pakottavat pelaajaa pitämään silmät auki. Oman säväyksensä varsinkin pitkiin kenttiin tuo raivotila, johon miekkailevat hahmot siirtyvät altistuttuaan verelle liian kauan: heistä tulee voimakkaampia ja nopeampia, mutta elinvoima kuluu kunnes lääke löytyy. Tämä on niinkin osuva ominaisuus roiskepitoisessa zombiespektaakkelissa, että virallinen selitys raivotilalle on parasta jättää omaan arvottomuuteensa.

Perjantai-illan pakarajahti


Onechanbaran grafiikassa ei ole vikaa, jos ihminen mättää enimmäkseen Wiitä, mutta jos puhutaan asiaa, on peli ankea ja pahasti ajastaan jäljessä. Maisemat ovat latteita, suorakulmaisia ja mielikuvituksettomia, vaikka niitä kehdataankin jopa kierrättää. Bikinityttösemme ovat siedettävän näköisiä, joskin esimerkiksi Ayan rinnat löllyvät samalla lailla kuin vesi, johon puhalletaan hiustenkuivaajalla. Zombiet ovat palikkamaisia ja rumilla tekstuureilla päällystettyjä. Osan karuista näkymistä selittää se, kuinka monta mursua ruudulle parhaimmillaan vyörytetään. Ruudunpäivitys pysyy kuosissa.

Peruszombit paitsi möllöttävät, möllöttävät myös moottorisahoja ja vastaavaa kantaen. Kiväärillä tai jopa minigunilla varustetut epäkuolleet tekevät joskus harvoin yllättävänkin ikävää vahinkoa. Mukana on myös erinäisiä zombie-eläimiä ja myöhemmissä vaiheissa muitakin friikkejä. Hirviöt muodostavat vaihtelevia laumoja, joita on hauska rankaista; mieleen palasivat pitkästä aikaa vanhat kunnon Doomit, joiden fiiliksiin yltää harvemmin yhtään mikään. Onechanbarassa veri suihkuaa, ruumiinosat lentelevät ja isommankin korston pää saattaa irrota ensimmäisellä lyönnillä. Zombiet luonnollisesti tulevat päälle viimeiseen asti: taistelu päättyy usein siihen, että pelaaja kiertää aluetta kaataen viimeiset kävelevät persaukset.

Näkkileipäriippuvuus


Jos Onechanbaran ottaa urheilusuorituksena, se on mahdollista hutaista läpi reilussa viidessä tunnissa. Uutta sisältöä ei riitä täksikään ajaksi johtuen "avoimista" kentistä, joihin pelaaja palautetaan kertoja toistensa jälkeen. Jotain Onechanbara kuitenkin oikein tekee, sillä kulutin pelkän yksinpelin äärellä lopulta yli kymmenen tuntia vapaaehtoisesti säännöllisestä huokailusta huolimatta. Vaikeustasoja on useampi ja vaihtoehtoisia pelimuotoja muutama. Kokemus koukuttaa silläkin alkukantaisella tasolla, että se on yhtenäinen: hahmojen kokemustasot ja jopa löydetyt parannusesineet ja muu pieni siirtyvät mukana tilasta toiseen. Onechanbara olisi ehdottomasti 400 MS-pisteen arvoinen, mutta valitettavasti sen koti on kauppojen hyllyissä konkurssimyynnin loppurysäykseen saakka.

V2.fi | Jari Tapani Peltonen

Onechanbara: Bikini Samurai Squad (Xbox 360)

Elävien kuolleiden armeijakunnan niittopuuhat rentouttavat rumassa, lyhyessä ja yleisesti töppäilevässä, mutta pelattavuudeltaan sujuvassa putkimätkinnässä.
  • Mätkintä perusteiltaan
  • Mätkittävänä on armeijoita
  • Mätkittävät hajoavat osiin
  • Tarina, näyttelijät
  • Grafiikka, kamera
  • Kentät ja niiden ja kaiken toisto
  • Puolikas kaksinpeli
  • Liian vähän sovinismia ja bikineitä

Pelikuvat

< Street Fighter IV... Empire: Total War... >

Keskustelut (9 viestiä)

Jussikka

30.03.2009 klo 12.11

Matti Vanhanen taisi ohjeistaa pisteiden annossa?
medium

Rekisteröitynyt 16.06.2008

30.03.2009 klo 12.48

kyttäjuttu
OldHorny

Moderaattori

Rekisteröitynyt 11.10.2007

30.03.2009 klo 15.02

Juuri ajattelin että tämä peli olisi pakko hommata. Pitäisi hommata kyseiseen sarjaan perustuva leffakin. Ihan näin zombiefanina ;D
heebo

30.03.2009 klo 16.56

niin tietenkin....zombi
nissan_on_hyva_auto

30.03.2009 klo 20.58

Vittu, pohjanmaalla ei pilkata japseja!Q
xbotithaisee

Rekisteröitynyt 24.07.2008

30.03.2009 klo 22.28

nissan_on_hyva_auto kirjoitti:
Vittu, pohjanmaalla ei pilkata japseja!Q


Kyllähän niille nauretaan.

T. BMW
AnXa

Rekisteröitynyt 09.06.2008

01.04.2009 klo 20.55

Tuttua ja turvallista Xbox 360 yksinoikeus "laatua" parhaimmillaan... :P
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

02.04.2009 klo 10.57

AnXa kirjoitti:
Tuttua ja turvallista Xbox 360 yksinoikeus "laatua" parhaimmillaan... :P


Vaan muista, että edellinen osa oli PS2:lle. Pikemminkin tämä viittaa siihen, että hämyjulkaisijat tuuttaavat hämypelejään mieluummin Xboxille, mikä kertoo jotain koneen suosiosta sekin. Xbox 1:llä ei paljon näitä kummia vetoja nähty.
Lolleros1

03.04.2009 klo 15.15

Tää Peli on just hyvä,vaikka sitä vähän ilkutaankin -.- Mutta kannattaa ostaa ;)

Kirjoita kommentti

70604

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova