Tuorein sisältö

Warriors Orochi 4 Ultimate

Arvioitu: Xbox One
Genre: Toimintapelit
Pelaajia: 1, co-op, moninpeli
Ikärajoitus: 12
Kehittäjä: Omega Force
Julkaisija: Koei
Julkaisupäivä: 14.02.2020
Pelin kotisivut
Matias Puro

11.05.2020 klo 18.23 | Luettu: 1621 kertaa | Teksti: Matias Puro

Jos Zeus ja Jeanne d’Arc tappelis, kumpi voittais?
Vuonna 2018 ilmestynyt hack and slash -toimintapeli Warriors Orochi 4 laajeni viime joulun alla Ultimate-versioksi, ja japanilaisen rämpytysklassikon uusi osa on saapunut myös Euroopan markkinoille. Taattua Japani-laatua on taas luvassa, kun Zeuksen teleporttaamat kiinalaissoturit ja samurait saavat rinnalleen Ryu Hayabusan sekä Jeanne d’Arcin. Anteeksi mitä?

Ei sota tuhatta miestä kaipaa


Koei Tecmon omistama Omega Force on tullut tunnetuksi monilukuisista Warriors-pelisarjoista. Warriorsin (tunnetaan myös nimellä Musou) tapauksessa termi “pelisarja” on tosin hieman häilyvä. Kyse on enemmänkin ihan omasta genrestään, johon lukeutuu useita eri sarjoja: se alkuperäinen ja monilukuisin on Kolmen kuningaskunnan kertomuksesta ammentava Dynasty Warriors, mutta Kiinan dynastian lisäksi on tapeltu esimerkiksi Samurai Warriorsin Japanissa sekä eri animesarjojen adaptaatioissa. Animerämpytystä kaipaaville on esimerkiksi tarjolla niin One Pieceä, Attack on Titania kuin Berserkiä, mutta adaptaatioita löytyy myös eri peleistä: jopa Zelda on saanut oman Hyrule Warriorsinsa. One Piece: Pirate Warriors 4 oli työteliään Omega Forcen 70. julkaisu, ja niistä suurin osa kuuluu joko virallisesti tai epävirallisesti Warriors-pelien ryhmään. Mistään pikkujoukosta ei siis ole kyse.


Tyylillisesti Warriors-pelit jakavat samoja peruspiirteitä: avoimista kentistä löytyy yleensä tuhatpäisiä armeijoita, joita supersankareihin verrattavat pelaajahahmot pieksevät nelinumeroisilla comboilla. Yleensä n. 10-30-minuuttiset kentät voi pyrhältää hetkessä läpi, mutta painopiste on sivutehtävien suorittamisessa sekä materiaalien ja kokemuspisteiden keräämisessä. Jokaisesta pelistä löytyy toki eroja: esimerkiksi Attack on Titaneissa taistellaan massiivisten armeijoiden sijaan massiivisia jättiläisiä vastaan.

Tällä kertaa arvosteltavaksi päätynyt Warriors Orochi 4 Ultimate edustaa vapaamielisempää Warriors Orochi -sarjaa. Vaikka kaikissa Warriors-peleissä otetaan taiteellisia vapauksia historian suhteen, Orocheissa maalataan entistäkin ronskimmalla sudilla: fantasiaseikkailuissa Dynasty ja Samurai -sarjojen sankarit löytävät itsensä vaihtoehtouniversumista, missä heidän täytyy piestä käärmejumala Orochi (sekä toisensa) palatakseen omaan maailmaansa. Hörhöinen ote ei hellitä neljännessäkään osassa: tällä kertaa Olympus-vuorella majaileva Zeus luo oman vaihtoehtouniversuminsa. Tarina sekoittaa antiikin jumalia, taikavoimia antavia rannekkeita ja jopa skandinaavista mytologiaa sillä mitalla, että minkäänlaista logiikkaa etsivät ovat auttamattomasti hukassa jo ennen alkutekstejä. Tyylillisesti peli muistuttaa lähinnä 9-vuotiaan leikkejä, joissa Batman yhdistää voimansa Prätkähiirten kanssa piestäkseen Snake-Eyesin ja Shiva-jumalan.


Pari vuotta sitten ilmestynyt perusversio laajenee Ultimatessa muutaman luvun verran. Uudet tehtävät esittelevät uusia hahmoja ja syventävät taustatarinan tapahtumia, mutta näistä ei suoraan sanottuna ole mitään apua: houreista kuumeunta muistuttava tarina muuttuu vain entistä sekavammaksi, enkä ollut pelatessa edes varma oliko kyseessä vaihtoehtouniversumin vaihtoehtohistoria, vai koettiinko menneitä tapahtumia vain eri vinkkelistä. Ultimaten tarina vihjailee, oliko Warriors Orochi 4:n pahiksen takana lymyilevän pahiksen takana lymyilevän pahiksen takana lymyilevä pahis? Niin tai näin, unohdettava tarina pysyy silti pelkkänä tekosyynä uusille kentille ja sankareille. Näistäkin löytyy paljon kiierrätystä, mikä on ollut jo pidempään Warriorsien perisynti.

Jos vielä kerta kiellon päälle


Tarina on täysin unohdettavaa ja yksinkertaista hömppää, mutta sen ympäriltä löytyy monitasoinen kokonaisuus: Warriors Orochi 4:ssä on aivan järkyttävästi tehtävää, tarkastellaan sitten perusversiota tai Ultimate-laajennusta. 20-30 tuntia kestävän kampanjan lisäksi mukana on sekä moninpelimättöä että Infinity- ja Challenge-nimiset pelitilat, sekä rutkasti erilaista hahmonkehitystä. Ja hahmojahan myös riittää kehitettäväksi, sillä Ultimaten seitsemän uutta sankaria nostavat pelattavien hahmojen kokonaismäärän 177 asti. Liikkeiden ja voimien kierrätyksestä huolimatta luku on täysin naurettava, mutta överi meno tuntuukin olevan Orochin kantava teema.


Massiivinen määrä hahmoja muuttuu nopeasti myös rasitteeksi. Käytännössä jokaisen kentän välissä pitää viettää useampi minuutti huoltotöiden parissa: tehtäviä suorittamalla ja vihollissankareita pieksemällä ansaitaan kokemuspisteiden lisäksi valuuttaa ja varusteita. Automaattinappia ei ole (tai en sellaista peliaikana ainakaan löytänyt), joten jää pelaajan vastuulle nakuttaa jokaiselle hahmolle uudet kykypisteet, vaihdella hahmoille tehokkaammat aseet ja päivittää hahmojen leiriä - joka sisältää sekin omia haasteitaan, kuten tietyntyyppisten sankareiden käyttämistä. Ultimaten laajennuksilla hahmoilla on jopa vaihdettavia erikoistavaroita, joten huoltorundi vain kasvaa entisestään.

Kaikenlaista ähkyyn asti


Ultimaten laajennettu kampanja tarjoaa siis pitkälti sitä samaa mitä perusversio: tarinan taustoja laajennetaan muutaman uuden luvun avulla, mutta kaikki on enemmän tai vähemmän samaa kuin peruskampanjassa. Uudet sankarit ovat aiempia omaleimaisempia, mutta iso osa ajasta kulutetaan silti tuttujen maisemien ja hahmojen keskellä. Jos todella halusi hakata Da Jin tai Kratoksen vielä 27. kerran saman pelin aikana, Ultimate antaa tähän mahdollisuuden.


Toistosta huolimatta Warriorsin taistelu toimii todella hyvin: originaalisuutta ei juuri löydy, mutta kyllähän tätä mättää muutaman illan ihan mielellään. Kunhan Poseidonin aalloilla surffaamisen rajaa pariin tuntiin per sessio, Warriors Orochi 4 säilyttää charminsa. Pidemmissä pelailuissa toisto alkaa tosin syödä peli-intoa nopeasti, sillä muutamat eri iskutyypit ja kloonitehtaalta karanneet vihollisarmeijat eivät tarjoa suurta variaatiota pelattavuudessa - vaikka upouudet taikaiskut pistävätkin hykertelemään. Pelissä on myös monin eri tavoin vanhentunut ote: kaikki valikoista ohjattavuuteen tuntuvat viiden, elleivät jopa viidentoista vuoden takaiselta. Tämä ei ole suoranaisesti puhdas miinus, mutta freesimpi ote auttaisi pitämään mielenkiintoa.

Muut pelimuodot tuntuvat myös pettymyksiltä. Infinitessä on sentään alkuunsa yritystä: veijarimainen Zeus pystyttää 12 haasteiden täyttämää “tornia”, joista jokaisesta löytyy 5 valloitettavaa tasoa. Todellisuudessa tornit tasoineen ovat vain kokoelma kampanjasta napattuja kenttiä, mutta ajatus tornien valloittamisesta on hauska. Viihteellisyys kaikkoaa kuitenkin nopeasti, kun haasteet alkavat toistaa itseään jo ensimmäisen tornin aikana. Yhdessä tornissa pitää tuhota satoja vihollisia muutamassa minuutissa, kun taas toisessa pitää tuhota satoja vihollisia muutamassa minuutissa sillä erotuksella, että taialla tehdyistä tapoista saa tuplamäärän pisteitä. Kolmannessa pitää tappaa tuhota satoja vihollisia, mutta vihollissankareiden pieksemisestä saa lisäaikaa. Erot ovat hyvin minimaalisia, ja käytännössä kaikissa kentissä hakataan joko rivisotilaita, sankareita tai saviruukkuja. Ei nyt sillä, että Warriors pelinä taipuisikaan juuri muuhun.


Challenge-pelimuoto tarjoaa Infiniten pienoiskenttien sijaan pienoisareenoja. Areenoilta löytyy erilaisia haasteita, jotka keskittyvät lähinnä vihollisten tai ruukkujen nopeaan pieksentään. Jaksaako näitä ylimääräisiä pelimuotoja sitten oikeasti pelata? Jos on pelin suuri fani, niin toki. Toistosta huolimatta kyseessä on läjä uutta pelattavaa. Erityisesti Infinity-moodi antaa hyvän tekosyyn palata taistelukentille, sillä alkujaan tiukasti aikarajoitetuista kentistä löytää paljon tutkittavaa. Satunnaiselle sunnuntaisoturille pelimuodot saattavat kuitenkin tuntua täysin turhilta.

Warriors Orochi 4 Ultimate on kokemuksena hieman väliinputoaja. Pelattavaa on paljon, kuten on pelattavia hahmojakin, mutta mikään ei väräytä viisaria liikaa. Tarinan alku on jo ehtinyt unohtua ennen sen loppua ja kentät ovat leikkaa-ja-liimaa -kopioituja sokkeloita. Mättö on kuitenkin hauskaa ja uudet taikavoimat vielä hauskempia. Eli lopputulos on siis “ihan kiva, mutta ei sen erikoisempaa”.

V2.fi | Matias Puro

Warriors Orochi 4 Ultimate (Xbox One)

Miellyttävä, mutta tavanomainen uutuus pitkäikäisessä pelisarjassa.
  • Pelattavaa on ja sitä on paljon
  • Keskiössä oleva toiminta toimii yhä
  • Surkuhupaisa hömppätarina
  • Itseääntoistavat kentät
< Predator Hunting Gro... Deep Rock Galactic... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




V2.fi Instagramissa
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova