Troijan sota junnasi tunnetusti paikoillaan, eivätkä kaupungin muurit murtuneet. Epätoivoisten valtausyritysten sijaan kreikkalainen hyökkäysarmeija punoi juonen: jos muureja ei kerran saa vallattua, ehkä ne voisikin ohittaa. Ovelat kreikkalaiset tarjosivat troijalaisille lahjaksi massiivisen puuhevosen, toivoen ettei kukaan katso lahjahevosen suuhun. Kohtalokas kaarnakoni koitui troijalaisten päänmenoksi.


Tällä kertaa arvosteltavana on Creative Assemblyn uusin Total War-strategiapeli Troy, jota Epic Game Store tarjosi ilmaiseksi ilmestymispäivän ajan. Jos muistaa että Epic Game Storea on salaliittoteorioitu muun muassa kiinalaisten haittavakoiluohjelmaksi, lahjoitus saa foliohattumaisen hupaisia lisäpiirteitä. Tosimaailma imitoi taidetta ja vitsit kirjoittavat itsensä.



Ilmestymispäivän ilmaisjakelun lisäksi Epic Game Storella on vuoden yksinoikeus A Total War Saga: Troyhin, jonka jälkeen peliä voi myydä myös muilla alustoilla. Yksinoikeussoppari ei ole Epicille ensimmäinen, vaikka vastaavat uutiset saavat pelaajakunnalta aina valitusta: erityisesti yhtenäistä pelikirjastoa Steamiin kasaavat päästelevät höyryjä vuoden odottelun edessä. Ilmaisesta on kuitenkin toisaalta paha valittaa, joten millaista totaalisotaa on tällä kertaa tarjolla?


20 vuotta kestäneessä Total War-pelisarjassa on nähty erilaisia sotatantereita, aina feodaalisesta Japanista Warhammerin fantasiamaailmaan. Korkeakulttuurin ja pasifismin sijaan Total Warien painopiste on aina sodankäynnissä. Kaupunkien rakennukset tuottavat joko sotilaita tai vähintään resursseja sotilaita varten, ja diplomatialla hyväksikäytetään naapureita. Teknologiapuun seuraavaa kehitystä valitessa ei myöskään pohdita päätöksen sosiaalipoliittisia seurauksia, vaan +5% kuparituotannon mahdollistamia eliittijoukkoja. Peliaika jakautuu kahtia maailmankartan sekä taisteluiden välille. Maailmankartalla huolehditaan oman valtion strategioista, kuten verotuksesta, diplomatiasta ja armeijoiden liikuttelusta; taisteluissa ohjataan armeijayksiköitä kenraalin näkökulmasta.

Troy on osa Total War Saga -sarjaa. Saga-lisänimellä varustetut pelit ovat kokeellisempia, pienemmän mittaluokan pelejä, jotka esittelevät erilaisia mekaniikkoja tai ideoita. Mistään yhden illan seikkailusta ei silti ole kyse. Tässäkin odysseiassa kestää useita tuntikymmeniä, ja pelitunnit moninkertaistuvat eri kuningaskuntia testaamalla.


Uusi Total War kertoo nimensä mukaisesti myyttisestä Troijasta. Pronssikauden maailma pohjautuu Homeroksen epiikkaan, vaikka mytologisten olentojen täyttämät Ilias ja Odysseia toimivat lähinnä lähtökohtina. Total Warin ideana on ollut kaivaa esiin “totuus myytin takaa”, lähestymällä Homeroksen runoelmia realistisesta näkökulmasta. A Total War Saga: Troyn maailmasta löytyy siis esimerkiksi tarunhohtoisia kyklooppeja ja kentaureja, mutta tosimaailman versioina. Kentaurit ovat naamioitua ratsuväkeä ja “kyklooppi” on voimamies, kellä on elefantin kallo päähineenä. Paradoksaalisesti kreikkalaisten jumalat ovat kuitenkin mukana, ja heidän palvomisellaan on aitoja seurauksia. Ehkäpä mytologiaa ei ole haluttu heittää aivan kokonaan romukoppaan.



Troijan taru on lähtökohta myös pelin tarinalle. Troijan prinssi Paris rakastuu Spartan kuningatar Helenaan, joten kaksikko pakenee Troijan muurien taakse. Tulistunut Spartan kuningas kerää massiivisen kreikkalaisarmeijan ja aloittaa kymmenvuotisen sodan, mikä kulminoituu Odysseuksen ideoimaan Troijan puuhevoseen.

Total War-versiossa pelaaja voi ohjata niin Vähä-Aasiaan kuuluvia troijalaisia, kuin heidän peräänsä lähteviä kreikkalaisia. Pelattavat hahmot ovat tuttuja runoelmasta, kuten Troijan prinssit Paris ja Hektor, tai kreikkalaisten sankari Akilles. Perinteisen Total War-voiton (lue: “tapa kaikki”) lisäksi Troyn voi voittaa Homeroksen runoelmaa seuraamalla: jokaisella sankarilla on suoritettavana henkilökohtaisia tavoitteita ja eeppisiä tehtäviä. Esimerkiksi prinssi Hektorin täytyy sekä yhdistää lähialueensa provinssit, että kisailla veljensä kanssa kruunusta. Erilaiset tehtävät ja hahmokohtaiset erikoisuudet – kuten Akilleen koko valtioon heijastuvat mielentilat – personalisoivat kampanjaa tarpeeksi, että mykeneläisiä maita ja mantuja myllää useammankin armeijan edestä.


Armeijoiden koostumuksessa on pieniä eroja entiseen. Perinteinen Total War-taistelu pohjautuu kivi-sakset-paperi -ajatteluun. Jousimiehet kaatavat keihäsmiehet, ratsuväki lanaa jousimiehet ja keihäsmiehet keihästävät hevoset. Troijan erikoisuus on hevosten puute. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ratsuja ei juuri nähdä, jolloin jalkaväen voimaluokat nousevat avainasemaan. Raskaampi jalkaväki on erinomainen puolustukseen, mutta vaativa maasto sekä suojaamaton selusta ovat raskaiden joukkojen akilleen kantapää; kevyt jalkaväki erikoistuu vastaavasti juuri koukkaamiseen ja väijyttämiseen.

Hevosten hylkääminen tuo kaivattua vaihtelua vanhaan Total War-kaavaan, mutta on myönnettävä, että erityisesti loppupään taistelut puuduttivat. Muissa peleissä ratsuväki energisoi yhteenottoja ja pakottaa miettimään jousimiesten asettelua fiksusti; Troyssa monet sodat selvisivät massiivisella jouskarijoukolla, johon vihollinen ei päässyt mitenkään käsiksi. Troy yrittää paikata puutteita mytologisilla erikoisjoukoilla, mutta “hirviöt” ovat niin harvinaisia, ettei niihin juuri taistelutantereilla törmää.


Tarinan sankarihahmot ylläpitävät myyttejä mukahirviöitä paremmin, mutta edes Akilleen kaltaiset johtajat eivät ole Total War: Three Kingdomsin wuxia-sankareiden tasolla. Kaipasin vapaampaa otetta jo Three Kingdomsia pelatessa, eikä Troyn jakomielinen yritys palvella sekä mytologiaa että tosimaailmaa toimi. Lopputuloksena on tiskivedenhaalea sekoitus kreikkalaismytologiaa ja historioitsijoiden valistuneita veikkauksia, mutta kumpikin jättää omalla tavallaan kylmäksi. Palaan ajatuksissani yhä uudelleen Total War: Warhammerien lennokkaaseen maailmaan, mitä kansoittivat kaiken maailman kekseliäät rottaihmiset, lohikäärmeet ja maagit. Painotan kuitenkin, että mieltymys on puhtaasti henkilökohtainen: Troyn realistisempi ote vetoaa varmasti hillitympää menoa kaipaaviin.



Jotakin silti jää hampaankoloon, koska fiilikset eivät ole turhan ylevät. Troy on juuri niin laadukas tekele kuin Creative Assemblylta osaa odottaa, mutta ähky kasvaa vuosi vuodelta. Total Warit ovat pitkäaikaisia pelejä, joita tahkotaan viikko- ja kuukausitolkulla, joten uusien lisäosien, ladattavien lisäsisältöjen ja täysmittaisten pelien vyörytys puuduttaa jo pakosta. Total Warit ovat myös pysyneet niin muuttumattomina, että kahdenkymmenen vuoden jälkeen uudet osat tuntuvat enemmän tai vähemmän vuosipäivityksiltä.


Uudistukset, ovat ne sitten isoja tai pieniä, tuntuvat kuitenkin toimivan. Jalkaväkipainotteisuuden lisäksi Troyssa on lisätty ympäristöjen monimuotoisuutta. Veteraanit tietävät että ylämäki antaa bonusta ja metsä suojaa katseiden lisäksi ratsuväeltä, mutta nyt pelistä löytyy myös korkeaa heinikkoa sekä mutaa. Resurssejakin on laajennettu: kolikoiden keräämisen sijaan Troyssa on useampi eri valuutta, joilla valtio pyörii. Rakentelu vaatii puuta ja kiveä, mutta armeija ei marssi kaarnalla tai kivenmurikoilla. Rakennusmateriaalien ja ruuan lisäksi kerätään pronssia sekä kultaa, joita käytetään esimerkiksi hintavien erikoisjoukkojen hankintaan. Resurssien laajempi managerointi tuo maailmankartalle täysin uuden ulottuvuuden, sillä kaikki maakunnat eivät tuota kaikkia resursseja. Puutteita voi paikata joko entistä monipuolisemmilla kauppasopimuksilla, tai Total War-henkisesti valtaamalla lisää elintilaa.

On myös mainittava, että Troyssa on toistaiseksi vain kampanja sekä yksittäistaisteluita, mutta moninpelikin on tulossa ilmaisena päivityksenä. Itseäni tämänhetkinen puute ei harmita, sillä en suoranaisesti kaipaa tuntemattomien vihjailuja oidipaalisista komplekseista. Moninpelaavien nojatuolikenraalien kannattaa kuitenkin ottaa huomioon pelimuodon hetkellinen poissaolo.


Tuntuu siltä että loppukaneettini on vuosipäivitys edelliseen. A Total War Saga: Troy on kaikin puolin mukiinmenevä osa Total Warin historiallisessa pelisarjassa, mutta kokemus jäi hieman vaillinaiseksi. Kaikki toimii enemmän tai vähemmän, mutta pelisarja kaipaa isompia välejä tai isompia ideoita. Total Wareista nauttiminen on kuitenkin pitkälti kiinni miljööstä: jos ajankohta kiinnostaa henkilökohtaisesti, on peliäkin yleensä mukava pelata. Näin on myös Troyn kohdalla.