Tuorein sisältö

Necronator: Dead Wrong

Arvioitu: Tietokonepelit
Genre: Strategiapelit, Toimintapelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 1
Kehittäjä: Toge Productions
Julkaisija: Modern Wolf
Julkaisupäivä: 30.07.2020
Pelin kotisivut
Nanne Kukkura

04.09.2020 klo 19.05 | Luettu: 683 kertaa | Teksti: Nanne Kukkura

Luurankokekkerit korttipelin muodossa
Indonesialaisen indiestudio Toge Productionsin Necronator: Dead Wrong yhdistää paitsi pakanrakennusta ja reaaliaikaista strategiaa, myös tornipuolustusta ja roolipeliä samaan pikkuiseen pakettiin. Lopputuloksena on roguelike-tyyppinen tapa luoda karttoja ja kenttiä sekä aktiivisesti toimiva pelaaja, joka yrittää korttipakkansa voimalla luotsata demonista armeijaansa läpi taistelutantereiden.


Peli alkaa sotapäällikön valinnasta. Tarjolla on kaksi Epäkuolleiden Akatemiasta vastikään valmistunutta maailmanvalloitukseen pyrkivää päällikkökeltanokkaa, joilla molemmilla on omat ominaisuutensa ja aloituspakkansa, mutta myös jaettuja kortteja. Kolmas hahmovaihtoehto on luvattu saapuvaksi peliin myöhemmin. Mukana reissussa kulkee Chubat-niminen pullea lepakko-otus, joka kannustaa pelaajaa aloittamaan retken kohti havittelemisen arvoista Necronatorin titteliä. Hahmo auttelee ohjeita antamalla ja selostamalla pelin tapahtumia humoristisesti roolipelimäiseen henkeen. Aluksi mukana on myös yksi reliikki, joka vaikuttaa kulloinkin kuvatulla tavalla taistelun kulkuun. Reliikkejä saa lisää pelin edetessä, jolloin niitä voi optimoida suhteessa omaan pelityyliinsä ja pakkaansa.

Hyökkäykseen!


Oma taktiikka perustetaan kolmen tyyppisille korteille: hyötyesineet, loitsut ja joukot, joita voi päivittää pelin aikana. Osalla korteista on välittömät vaikutukset, kuten sotilas- ja aluehyökkäyskorteilla, jolloin pikkuiset luurankoukot loikkivat ulos portaalista. Joillakin korteilla taas esimerkiksi parannellaan hetkellisesti kädessä olevia kortteja niin, ettei vaikutus palaa enää pakan kiertoon saman taistelun aikana, joten ajoituksella on väliä. Uusia kortteja tulee tarjolle pakkaan lisättäväksi taistelujen jälkeen ja lepopaikoilla, mutta myös kauppoja on ripoteltu kartoille tiheään. Korttien pelaamiseen tarvitaan demonillista portaalienergiaa, jota generoituu mittariin jatkuvasti pelin alusta saakka. Kukin kortti vaatii oman määränsä energiaa, mutta lisäksi uuden käden jakaminen kaipaa portaalivoimaa, jos aikalaskuria ei ehdi odottaa loppuun ilmaista jakoa varten. Korttien merkinnät ja kuvaukset ovat todella selkeitä, joten niiden osalta toimintaan pääsee hyvin matalalla kynnyksellä kiinni ongelmitta.


Aloituspakalla selvästi pärjää muutaman ensimmäisen kentän, joissa tyypillisesti meno on hiukan rauhallisempaa. Kussakin kentässä vaihtuvat viholliset puskevat pihalle omasta linnoituksestaan, johon on myös pelaajan määrä päästä hyökkäämään. Omaa portaalia, josta joukkoja kutsutaan, täytyy tietysti suojella vastapalloon tulevilta hyökkäyksiltä. Osa kenttien haastavuudessa on useissa eri väylissä, joita pitkin joukot kulkevat ja joilla ne hyökkäävät automaattisesti. Omia sotilaita ja puolustusta täytyy säätää sen mukaan, mitä reittejä vihollinen valitsee. Näiden väylien varrella on myös yksi tai useampia puolustustorneja, jotka on valloitettava parantaakseen omia mahdollisuuksiaan. Tornit ampuvat automaattisesti nuolia ja joskus niistä loikkii ulos vihollisen sotilaita, joten valloittaminen kannattaa hoitaa yleensä alta pois mahdollisimman pian. Lisäksi tornien ollessa pelaajan hallussa ne antavat portaalin itsensä ohella samaista portaalienergiaa, joka nopeuttaa uusien ja voimakkaampien korttien pelaamista. Joskus sotajoukot, niin omat kuin vihollisenkin, hukkaavat reitillä suunnan ja jäävät bugaamaan kiinni omiin tovereihinsa. Erityisesti silloin, jos hyökkäys venyy, tuntuu ongelma usein vain kasaantuvan, kunnes pelaaja lähettää paikalle jonkin alueellisen hyökkäyksen, kuten pommin.

Kauppa se on joka kannattaa


Matseista voitetaan palkkioiksi sieluja, jotka toimivat valuuttana. Kartalla eteen tulevissa tapahtumissa niitä voi käyttää esimerkiksi arpojen ostamiseen tai muuhun onnensa koetteluun tai säästää mammonan korttien ostoa tai päivitystä varten. Käytännössä siis vain voitolla on väliä ja sieluja kerääntyy kyllä itsestään, sillä häviön tullen pelikierros päättyy lopullisesti ja etenemisen mukaiset kokemuspisteet ja uudet avatut korttityypit satavat laariin. Seuraava kierros on siis aina edellisen lailla koetus, jossa painetaan parhaalla taidolla ja tuurilla niin pitkälle kuin suinkin onnistuu.


Pelin kulku on selkeää seurattavaa. Jos roguelike-, tornipuolustus tai pakanrakennuspelit ovat ennestään laisinkaan tuttuja, pääsee ideaan kiinni nopeasti. Kaikki ruudun reunoilla näkyvä info on helposti yhdistettävissä tapahtumiin, mikä antaa tietyllä tapaa huolettoman ja kevyen vaikutelman. Toinen taistelutantereen ryminää ja räimettä keventävä juttu on söpö lowpoly-3D-grafiikka, joka on kauttaaltaan teksturoitu nätillä pikseligrafiikalla ja johon paperinukkemaisen hauskat 2D-hahmot istuvat loistavasti. Animaatio on yksinkertaista, mistä en tässä yhteydessä pistä pahakseni, etenkään silloin kun kentällä riittää kovasti vilinää. Taistelukentille voi zoomata ja kamerakulmissakin on hyvin säätöjä, jos pikku-ukkojen puuhia haluaa tarkastella lähempää. Korttien taide on huoliteltua ja miellyttävän näköistä kenttägrafiikan rinnalla. Äänielementit sen sijaan kuulostavat puisevilta eivätkä laadultaan keskenään kovin tasaisilta, vaikka samaa söpöily-hassutuskomiikkaa on yritetty sillekin puolelle tuoda mukaan. Efektit kasaantuvat toisinaan kauheaksi mekkalaksi ja muuten ihan kuunneltava, seikkailuhenkinen taustamusiikki looppaa kömpelösti. Parantelun varaa siis olisi äänipuolella.

Talo voittaa


Uudelleenpelattavuudeltaan Necronator: Dead Wrong on kohtuullisen hyvä, mitä perusmekaniikkaan siis tulee. Risuja annan kutenkin keljusta vaikeustason epätasaisuudesta. Reliikkien ja sotilastyyppien sekä puolustavien yksiköiden välillä on epäsuhtaa, joka ei pelaamalla parane. Kentissä haastavuus nousee toisinaan tasaisesti, mutta myös hämäävän helppoja matseja ja sitten hyvän putken katkaisevia järjettömiä vihollisrynnäköitä tapahtuu. Tällaisiin tilanteisiin päättyivät käytännössä kaikki kierrokset lopulta, kun reliikkivoimin turboahdettuja vihollisen kätyreitä rynni karsean suuri joukko vauhdilla suoraan oman portaalin kimppuun, mitätöiden huolellisen pakanrakennustyön sekunneissa. Tällaisiin tilanteisiin ajaudutaan myös siksi, että vihollispäätyä pelaavalla CPU-vastustajalla ei tunnu olevan samanlaista odotusaikaa ja cooldown-laskentaa portaalienergian kerääntymisessä, kuin pelaajalla. Tämä aiheuttaa selvää etua vihollisen joukkojen etenemiselle.


Keskeneräisyys tuntuu ja näkyy monilta osin. Necronator: Dead Wrongin ydinidea ja montaa eri genreä yhdistävä taito- ja tuurimittelö on hauska kokonaisuus, mutta odottaisin kokemuksen laatua parantavia päivityksiä ennen pelin hankkimista. Pieneksi yksinpeliksi tässä on kuitenkin jotakin mukavaa itsensä haastamisen viehätystä.

CPU: Ryzen 7 2700x 4.2 GHz
RAM: G.Skill Trident Z 32Gb 3200 MHz
MSI X470 Gaming Pro Carbon
Asus GeForce GTX 1080 STRIX 8GB

V2.fi | Nanne Kukkura

Necronator: Dead Wrong (Tietokonepelit)

Monista eri genreistä ammentava huvitus, joka haastaa kerta toisensa jälkeen. Kallistuu voimakkaasti CPU-vastustajan onnen puolelle.
  • Pohjimmiltaan idea on raikas
  • Grafiikka on hauska katsella
  • Roguelike-tyyppistä uudelleenpeluuarvoa
  • Bugailut joukkojen reitillä pysymisessä
  • Äänet eivät tunnu valmiilta
  • Epäreilu tasapaino vaikeustasossa ja katastrofaaliset häviöt
< A Total War Saga: Tr... Marvel's Avengers... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




V2.fi Instagramissa
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova