Tuorein sisältö

Dome Keeper

Arvioitu: Tietokonepelit
Genre: Strategiapelit, Toimintapelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 1
Kehittäjä: bippinbits
Julkaisija: Raw Fury
Julkaisupäivä: 27.09.2022
Pelin kotisivut
Mikko Heinonen

11.11.2022 klo 19.00 | Luettu: 1058 kertaa | Teksti: Mikko Heinonen

Turvassa omassa kuplassa
Mitä vähemmän työkiireiden keskellä jää aikaa pelata, sitä enemmän alkaa arvostaa pelejä, joissa on napakka perusluuppi. Sellainen, jonka käsittää suhteellisen helposti, mutta joka jättää riittävästi tilaa pelaajan omille valinnoille ja jota haluaa kokeilla uudelleen väistämättömän kuoleman kohdatessa. Parasta on, jos pelaamaan vielä pääsee nopeasti. Ei siis ihme, että olen yhä useammin huomannut käyttäväni aikaa vanhojen arcade-pelien lisäksi myös uusiin, pieniin indie-tuotantoihin.


Vajaan parinkympin hintainen Dome Keeper ei haaskaa aikaa löpisemällä pelaajalleen pitkiä taustatarinoita, vaan kuittaa ne lyhyellä johdannolla: planeetan pinnalle mäjähtää kupu, jonka sisällä pelaaja on tilapäisesti turvassa. Ympäristö on kuitenkin vihamielinen, ja ainakin itselleni vahvasti Another Worldin mieleen tuovat hirviöt käyvät kuvun kimppuun muutaman minuutin välein. Iskujen aikana pelaajan kannattaa puolustaa linnoitustaan käyttämällä sen aseistusta, mutta niiden välillä on suunnattava maan alle louhimaan resursseja.

Erilaisilla mineraaleilla sekä vedellä voi korjata kuvun kärsimiä vaurioita, tukevoittaa sen puolustusta sekä parannella myös pelaajan omaa varustusta, jolloin kaivaminen, liikkuminen ja löydösten kuljettelu sujuvat nopeammin. Päällimmäisenä tavoitteena "Relic Hunter" -pelimoodissa on löytää syvyyksiin haudattu muinaismuisto ennen kuin ökkömönkiäiset tekevät kuvusta selvää.

Sattuma kuljettaa


Nykymuodin mukaisesti Dome Keeper on roguelike eli vahvasti satunnaisuuteen nojaava peli, joka palkitsee uudelleen yrittämisestä. Pelisuoritus loppuu kuvun luhistumiseen, mutta jos sattuu pelin aikana löytämään erikoisesineitä eli artifakteja, niistä voi ottaa yhden mukaansa seuraavalle kierrokselle. Se kieltämättä rohkaisee ottamaan vielä yhden yrityksen, vaikka vaivalla kokoon saatu linnoitus taas kerran kaatuu pelaajan niskaan.


DK on myös ensimmäinen pelaamani peli, jossa joutuu aluksi miettimään, kuinka paljon lopulta kaipaakaan esimerkiksi käyttöliittymää. Oletuksena se ei nimittäin kerro pelaajalle juuri mitään: ei aikaa seuraavaan hyökkäykseen, ei hallussa olevien resurssien määrää eikä kuvun kuntoa. Ne pitää kaikki ostaa käyttämällä hyväkseen samoja mineraaleja, joilla voisi tehdä muutakin. Itse käytännössä havaitsin, että inventaario on lopulta aika turha ainakin alussa, mutta aika- ja terveysmittarien puuttuminen vaikeuttaa peliä tarpeettomasti.

Ehdottomasti tärkein ainesosa on koboltti, jolla voi suoraan korjata kupua ja myös vahvistaa sen kestokykyä. Pelistä toiseen juuri tätä mineraalia tuntuu löytyvän kaikkein vähiten, joten sen suhteen oppii pian perin säästeliääksi. Samoin koboltin loppuminen kesken oli syynä joka ainoan suorituksen päättymiseen. Toisaalta tässä onkin juuri se koukutus, sillä pelaaja huomaa kuin vaivihkaa miettivänsä, mikä oikein meni pieleen ja mitä voisi tehdä toisin seuraavalla kerralla.


Viholliset saapuvat voimistuvina aaltoina. Ensimmäiset hyökkäykset on helppo torjua kupuun asennetulla laserilla, mutta mitä pitemmälle edetään, sitä enemmän ja kiukkuisempaa porukkaa ruudun reunoilta kupua kohti marssii (ja myöhemmin lentää). Pakokauhun tunne ylivoimaisen vihollisen edessä on usein varsin aitoa. Suunnilleen 20. aallon jälkeen haaste alkaa olla sitä tasoa, että sekä aseistuksen, suojakilven että korjausaineiden tulee olla kuosissa.

Nautitaan pieninä annoksina


Kuten peli ystävällisesti ilmoittaa, se on parhaimmillaan ohjaimella koettuna. Kontrollit ovat toimivat ja responsiiviset eivätkä asetu nautinnon esteeksi – ja tämä on hyvä, sillä toiminta on kiireisimmillään varsin hektistä. Ja kuten tekijätkin tunnustavat, se helpoinkaan vaikeusaste ei varsinaisesti ole helppo.


Osittain tämän vuoksi peli on myös parhaimmillaan, kun sitä pelaa muutaman yrityksen iltaa kohti. Toiminta alkaa tietyn pisteen jälkeen toistaa hieman itseään, ja etenkin koboltin niukkuuteen kuoleminen kerrasta toiseen tuntuu välillä nihkeältä. Hetken tauon jälkeen alkaa kuitenkin kaivata takaisin pelin omintakeiseen, hieman klaustrofobiseen tunnelmaan, jota rytmittää kerrassaan erinomainen musiikki (myös soundtrackin voi ostaa Steamista erikseen). Minecraft/Terraria-tyylisen louhinnan ja tornipuolustuksen yhdistelmä toimii paremmin kuin ensin ehkä ajattelisikaan.

V2.fi | Mikko Heinonen

Dome Keeper (Tietokonepelit)

Leffalipun hintainen Dome Keeper tarjoaa huvia useammaksi tunniksi, joten sitä on helppo suositella.
  • Kekseliäs ja lähestyttävä
  • Tunnelmallinen
  • Upea ääniraita
  • Helpoinkin taso on kohtalaisen vaikea
  • Ei ihan hirveästi erilaista tehtävää
  • Peli loppuu, kun koboltti loppuu

Pelikuvat

< Call of Duty: Modern... Pentiment ... >

Keskustelut (2 viestiä)

Czerwony

Rekisteröitynyt 11.04.2007

11.11.2022 klo 19.38 1 tykkää tästä

Aika lailla samoilla linjoilla, tätä tulee aina välillä pelattua se kierros tai pari. En ehkä allekirjoittaisi helpoimman olevan kohtalaisen vaikea kun pääsee pelistä kärryille, mutta kyllähän tuosta haastetta löytyy vaikkei vaikeimmalla pelaisikaan.
lainaa
Vaafe

28.11.2022 klo 12.04

Pitääpä tsekata. Nautin tämän kaltaisista peleistä ja toivon, että roguelike elementit on hyvin tehty. Esim. Returnal on hieman turhan rankaiseva roguelikeksi (olen kyllä läpäissyt). Hyvä poiminta arvosteluun.
lainaa

Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova