Tuorein sisältö

Brütal Legend

Arvioitu: Xbox 360
Genre: Strategiapelit, Toimintapelit
Pelaajia: 1, moninpeli
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Double Fine Productions
Julkaisija: Electronic Arts
Pelin kotisivut
Mikko Heinonen

09.11.2009 klo 09.29 | Luettu: 10050 kertaa | Teksti: Mikko Heinonen

Hevidiggarin vuorisaarna
Se, että peliin sekaantuu Jack Black, ei ole vielä kummoinen meriitti. Näyttelijällä on kyllä huumorintajua, mutta aina välillä arvostelukyky pettää ja ajaudutaan mukaan Year One -tyyliseen huttuun. Mutta kun samaan soppaan laitetaan Ozzy Osbourne, Lemmy Kilmister ja kumppanit ja pelin taustalta löytyy LucasArtsin maineikas Tim Schafer, on jo lupa odottaakin jotain... legendaarista. Tämä yksittäinen adjektiivi kuvaakin parhaiten tätä melkein julkaisijalimboon joutunutta hevimetallieeposta.

Let's Riggnarok!


Eddie Riggs on taitava roudari, jonka ura on jämähtänyt teinipoppareiden kaitsemiseen. Niinpä hän tuskin on oikeastaan kovin pahoillaan siitä, että sattuu kuolemaan - etenkin, kun siitä seuraa siirtyminen erittäin heavyrock-henkiseen maailmaan, jota kuitenkin riivaa pahuus mm. glam-rockareiden ja goottien suunnalta. Hyvin pian käykin selväksi, että Eddien harteille jää vastuu alistettujen hevareiden nostamisesta kapinaan. Suureksi avuksi on se, että Eddien kitara on tässä uudessa maailmassa paljon enemmän kuin soittopeli; tehokkailla sooloilla voidaan nostaa maasta reliikkejä, sulattaa vihollisten naamoja ja mikä parasta, taikoa esiin sopivasti kustomoitua '32 Fordia muistuttava kulkupeli. Kun vielä lyödään kiesin kasettisoittimeen kulta-aikojen hevimusaa, mikäpä on kaarestaessa sotaan.

Vaikka musamakuni on sen verran laaja, että osa hevihuumorista meni varmasti ohikin, minulla oli enimmäkseen hillittömän hauskaa Brütal Legendin taiteensisäisten viittausten parissa. Pelin maailmaan on kaivettu joka ainoa sankarimetalliklise, puhumattakaan sitten vihollisten ulkomuodosta ja hyökkäyksistä. Näin peliä uskaltaa suositella myös niille, joiden musiikkiruokavalio ei koostu yksinomaan miehistä sukkahousuissa - mutta jos näin on päässyt kohdallasi käymään, BL on jo pelkän teemansa puolesta pakko-ostos.

Nojatuolistrategiaa backstagelta


Varsinaisena pelinä Brütal Legend jakautuu melko selkeästi eri osiin: vapaata maailman tutkiskelua voi harrastaa ja sivutehtäviä tehdä aina juonen välissä, ja itse tarina etenee suorittamalla päätehtäviä. Niissä joko seikkaillaan yksinään tai bändin, ts. sotajoukon, kanssa tai käydään eräänlaista RTS-taistelua vihollisia vastaan. Maailman tutkimiseen rohkaistaan monin tavoin ja tekemällä sivutehtäviä sekä keräilemällä eri puolilta löytyviä bonuksia saa parannettua autoaan, aseistustaan ja autossa soivaa musiikkia. Keinotekoisia rajoja on varsin vähän, joten halukas tutkija voi ajella tuntikausia pelkästään katselemassa paikkoja jo etukäteen - loistavan soundtrackin tahtiin tämä käy oikein mukavasta ajanvietteestä.

Taistelu on varmasti sitten se pelin osuus, joka jakaa eniten mielipiteitä. Huomioiden, että kyseessä on muuten varsin perinteinen seikkailupeli, voi strategiaelementtien haastavuus, tai jo pelkkä läsnäolokin, tulla yllätyksenä. Eddien pitää hallita resurssien tuotantoa, ohjastaa eri tavoin joukkojaan kohti kentän tavoitetta ja vielä pysyä hengissäkin. Tämä ei ole kaikin paikoin mitenkään yksinkertaista, ja aiheuttaa varmasti eniten etenemisesteitä pelaajille. Ajoittain on vaikea ihan tarkkaan ymmärtää, miksi satuin voittamaan tai häviämään taistelun, ja myös vaikeusaste nousee yhteenotosta toiseen melkoisesti. Siinä vaiheessa, kun yksiköitä on kymmenisen erilaista ja vastapuoli käy päälle kuin yleinen syyttäjä, meni ainakin itsellä sormi ajoittain suuhun. Tärkeintä on kuitenkin pitää aggressiivinen hyökkäys yllä - jos käy ihmettelemään yksiköiden kehittämisen sijaan, tekoäly voittaa taatusti.

Rokkiviihdettä pitkäksi aikaa


Pelin suurimmat ansiot ovat ilman muuta käsikirjoituksessa. Vähän tylsempääkin pelijaksoa innostaa kummasti veivata, kun tietää, että hillitön hupailu jatkuu jälleen pian. Ozzyn huuruiset kommentit varustekaupan myyjänä ja Lemmyn lakoninen murahtelu piristivät myös kummasti. Joka puolelle dialogia on ripoteltu pieniä helmiä, jotka vetävät suupielet hymyyn.

Brütal Legendin maailma on riemastuttavan rock, ja sitä tukee luonnollisesti massiivinen kymmenien biisien heavy-ääniraita. Puristi voi nyrpistää nenäänsä Dragonforcen mukanaololle, mutta pääosin sortimentti on erittäin vanhan koulun menoa. On mahdotonta olla kovin myrtsi, kun hyppää Deucen rattiin ja radiosta kajahtaa Motörheadin We Are the Road Crew tai Tenacious D:n The Metal.

Myös tekemistä piisaa mukavasti. Sivutehtävät ja krääsän keräily hyödyttävät pääjuontakin siinä määrin, että sitä tulee harrastettua melkein joka välissä, ja tästä seuraa hyvin lisäpituutta pelille. Pitemmän päälle alkaa tosin hieman tympiä se, että sivutehtävien sisältö - ja dialogi - on joka kerralla täsmälleen samaa. Verkkopelikin on tarjolla, mutta ainakaan itseäni taisteluosuus ei kiinnostanut siinä määrin, että haluaisin sitä verkossa mättää; tämän pelin ansiot ovat muualla.

Maestro vauhdissa


Katson olevani melko yli henkilönpalvonnasta, mutta Brütal Legendin myötä pitää taas nostaa hattua auteur-pelintekijöille. Schaferin aiemmat näytöt saattoivat olla juuri se mitä tarvittiin, että tällainen julkkiskavalkaadi on saatu innostumaan aiheesta - ja rautainen ammattitaito taas piti projektin nipussa niin, että lopputulos on eräs omaperäisimpiä pelituotoksia pitkään aikaan. BL ei ole pelillisesti täydellinen, etenkin RTS-osuudet tuntuvat pelilliseen merkitykseensä nähden suorastaan keskeneräisiltä, mutta se yrittää tehdä jälleen jotain hieman uudenlaista, pitäen kielen tiukasti poskessa koko ajan. Aikana, jolloin peligenret tuntuvat kiveen hakatuilta, Brütal Legend virkistää kuin keväinen sade. Raskasmetallisade, tietenkin.

V2.fi | Mikko Heinonen

Brütal Legend (Xbox 360)

Jokaisen julki- ja kaappihevarin pakkohankinta on mielenkiintoinen genresekoitus.
  • Todella, todella rock
  • Vapaata tutkittavaa piisaa
  • Lemmy on jumala
  • Strategiaosuudet voivat tuntua oudoilta
  • Sivutehtävien toistuva sisältö
  • Päälleliimattu verkkopeli
< Operation Flashpoint... Sonic & Mario at the... >

Keskustelut (13 viestiä)

Zenrich

Rekisteröitynyt 23.07.2007

09.11.2009 klo 12.42

Itse petyin aika paljon siitä kuinka suuri osa stradegialla olikaan koko pelissä... : d
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

09.11.2009 klo 12.48

Se kyllä pidettiin aika hyvin piilossa. Itseäni tuo taisteluvääntö ei haitannut, pidin jopa tervetulleena vaihteluna, mutta ymmärrän täysin jos jollakin tökkii.
Wilsu

Rekisteröitynyt 11.04.2007

09.11.2009 klo 17.56

Mulla pyöri pelatessa mielessä koko ajan, että aiheesta olisi voitu tehdä hyvin helposti hyvin paljon huonompi peli ja että Schafer todella pusersi hienosti lähes kaiken mahdollisen irti aihepiiristä.

Silti peli on lyhyt. Lyhyt vielä silloinkin, vaikka tein ehkä neljää lukuunottamatta kaikki sivutehtävät, kartoitin koko mapin, vapautin 80/120 Bound Dragonia ja avasin suurimman osan Metal Forgeista. Nähtävyyksiäkin tuli tsekattua paljon. Tämän takia myös taso hieman laski, sillä tosiaan sivutehtäviä on kai neljää erilaista, ja reploja niihin vain muutama.

Toisaalta fiilis oli aivan mahtava, teki sitten mitä vain. Väkisinkin vääntyi naama virneeseen kun Diamond Head alkoi soimaan ensimmäistä kertaa menussa käydessä... Aina löytyy ihan vaan vaikka kruisaillessa hyvä biisi, ja Through the Fire And Flames valmiiksi scriptatussa kohdassa toimi aivan helkkarin hyvin, samoin kuin vaikka Mr. Crowley jne. jne. Niitä hetkiä kun jää suunnilleen ajamaan ympyrää vielä yhden biisin ajaksi eikä viitsi aloittaa tehtävää on loputtomasti.

Omat pisteeni ois jossain 83:n paikkeilla. Pikkasen kun olisi ollut lisää pituutta niin tää ois ollu legenda.
Tzi

09.11.2009 klo 19.48

Loistava peli.

Toki, pelillisiä ongelmia löytyy, strategiajutut tökki paikkapaikoin (juuri tuo "miksi voitin/hävisin"?) ja niin edelleen. Tämän lisäksi peli oli aika lyhyt, mutta joo, se niistä vioista.

Plussia löytyi vaikka millä mitalla: Näin vähän omituisempana plussana RTS-osuudet olivat välillä oikeasti hauskoja. Armeijan komentaminen vihollisen lavaa kohti =
Tzi

09.11.2009 klo 19.49

Voi huoh, tuplapostaus eikä edes neljäosaa viestistä.

Noh, bottom line: Loistava peli, plussat peitti miinukset, soundtrack, hahmot yms.
jan1

Rekisteröitynyt 20.08.2009

10.11.2009 klo 07.27

Demon pelasin läpi ja petyin pahasti kaiken hypen takia, ei todellakaan sitä mitä odotin..
manu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

10.11.2009 klo 09.36

jan1 kirjoitti:
Demon pelasin läpi ja petyin pahasti kaiken hypen takia, ei todellakaan sitä mitä odotin..


Brutal Legend on todellakin peli, josta ei saa demon perusteella oikeaa kuvaa. Tämän ovat monet jo todenneet.
Mahewcoro

Rekisteröitynyt 10.11.2009

10.11.2009 klo 22.14

Hieno peli kyseessä.
Peteyz

Rekisteröitynyt 13.04.2007

11.11.2009 klo 00.04

manu kirjoitti:
jan1 kirjoitti:
Demon pelasin läpi ja petyin pahasti kaiken hypen takia, ei todellakaan sitä mitä odotin..


Brutal Legend on todellakin peli, josta ei saa demon perusteella oikeaa kuvaa. Tämän ovat monet jo todenneet.

Oikeestaan ennen demon peluuta ei ollu sen kummempia odotuksia. Nyt demon pelanneena peli on melkeinpä pakko hankinta jossain vaiheessa. Joten ite pelinhän täytyy sitte olla loistava jos tykkäsin jo demosta näinki paljo. 8)
dixeijaksakirjautua

11.11.2009 klo 22.36

Mjahas.

Odotin innolla tätäkin, mutta jos peli on pääosin strategiaa ja itseääntoistavaa, niin taidampa hankkia halpahyllystä tai hubihubata tämän joululomalle.
mikro

06.12.2009 klo 23.15

mistä toi k-18 merkintä tulee?
esim. cod4 jossa oli k-16 merkintä on paljon haitallisempi kuin brutal legend.
Phanhtoma

31.12.2009 klo 22.00

Mikro, no ohan siinä väkivaltaa, verta, kiroilua ja tappamista. Toki saahan ne säädettyä pois päältä jos tahtoo jolloin peli ei olisi enään K-18, mutta se että nämä featuret ovat pelissä tarkoittaa että ikäraja on korkeampi.

Itse pidin pelistä valtavasti oli yhdistetty hyvin "äijjämäisyyttä" ja huumoria - oli mukavaa vaihtelua muihin uusiin peleihin verrattuna (mitä nyt itselle on osunut kouraan)
Rattlehead

08.07.2014 klo 00.48

Tää peli on aivan loistava. Vielä tähänkään päivään mennessä ei ole hauskempaa peliä tullut. Kova soundtrack, tyylikkäät ja aihepiirille uskolliset maisemat ja legendat hahmoina = parhautta. Pelin ajo, seikkailu ja taistelu toimii täydellisesti, rts heikommin mutta silti siedettävästi. On siistiä löytää ryhmä bangereita ja hypätä pois autosta moshaamaan musan tahtiin hienon maiseman edessä. Tarina on hauska ja grafiikat miellyttävät. Peliä sanotaan lyhyeksi mutta mielestäni se kymmenisen tuntia on juuri passeli että pelin jaksaa vetää läpi. Itsellänihän tähän urakkaan kesti kolmisen viikkoa omalla verkkaisella tahdillani...

Kirjoita kommentti

22333

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova