Harvoin tulee vastaan peliä, joka on niin uskollinen lähdemateriaalilleen kuin Robocop Rogue City on omalleen. Ensimmäisistä elokuvista on hulppeasti yli 30 vuotta ja niiden näkemys tulevaisuudesta on oman aikansa tuotosta. Herkästi siis tulisi mieleen päivittää ainakin joitain elementtejä, joita elokuvat eivät osanneet ennustaa.


Sen sijaan Robocop Rogue Cityn kehittänyt Teyon on mennyt täysin toiseen suuntaan. Alkuperäisen toisen ja kolmannen elokuvan väliin sijoittuva peli on selkeästi tehty juuri se mielessä, että nyt ei uudisteta asetelmia mitenkään. Valinta ei tietenkään ole huono – ja siitä irtoaa osaltaan huumoriakin. Kaikki on mallinnettu uskollisesti – jopa Peter Wellerin ääni ja pusuhuulet.



Tarinallisesti Robocop Rogue Cityn asetelmissa ei ole mitään erikoista. On uusi pahis, jolla on kaunaa Robocopia vastaan, mutta OCP:llä on silti pahat mielessä ja Detroit on yksi iso huumeluola. Mikään ei sinällään ole muuttunut.


Pelattavuudeltaan Rogue City on mielenkiintoinen yhdistelmä perinteistä räiskintää sekä hitaampaa etsivätyötä. Räiskintäpuoli keskittyy pitkälti siihen, että Robocop on monen sadan kilon peltimies, joten hyppiminen ja muu akrobatia on pitkälti pannassa. Sen sijaan mies lyö kovaa ja kyberneettiset lisäpalikat saavat peltimiehen satuttamaan vielä kovempaa.



Räiskintää tahditetaan kohtauksilla, joissa Robocop tekee muutakin poliisin työtä. On parkkisakon antamista, murhaajan selvittämistä ja rehellistä päätetyötä, kansalaisten huolia kuunnellen. Moiset tehtävät antavat kivasti lihaa luiden päälle.


Moinen pelattavuus on kiva yhdistelmä suoraa toimintaa ja hitaampaa pohdintaa. Lopulta mieleen tulee puhtaan machoräiskyttelyn sijaan enemmän Deus Ex, jossa vähän hitaampi ja inhimillisempi meno sallitaan.



Äänipuolella Robocop Rogue City pohjaa uskollisesti vanhojen elokuvien äänimaailmaan. Heti käynnistettäessä elokuvista tuttu teemamusiikki pärähtää soimaan. Aivan kaikki näyttelijät eivät ole päässeet uusimaan rooleja – osittain budjetillisista syistä.


Budjetin rajallisuus tulee myös vastaan grafiikoissa. Maisemat ovat parhaimmillaan hyvinkin kauniita, mutta hahmoissa huomaa jo selkeästi rosoisuuden. Samoja alueita kierrätetään myös suhteellisen paljon eri konteksteissa.


Ottaen huomioon Teyonin aiemman pelitarjonnan, Robocop Rogue City on oikein mukava yllätys. Se on täydellisen uskollinen lähdemateriaalilleen – jopa naurettavuuksiin asti. Silti paketti on erinomaisesti toteutettu versiointi alkuperäisistä elokuvista ja niissä kuvatusta (robotti)poliisityöstä.