Pelaan videopelejä etenkin päästäkseni irti arjesta ja saadakseni muuta ajateltavaa kuin mielen päällä juuri silloin olevat murheet. Siksi on mukavaa, jos pelissä on tarjolla juonikuvioita, sopivassa määrin toimintaa ja mieluiten vielä jotain epäolennaista, mutta tyydyttävää puuhastelua.


Tutustuttuani ensimmäisen kerran Yakuza-pelien maailmaan totesin, että juuri jotain tällaista elämästäni on puuttunut. Pelien tarinat ovat synkkiä ja totiset puhuvat päät murisevat toisilleen, mutta taustalla on niin paljon kaikkea ihanaa busyworkia, että jokaisen osan parissa saa käytettyä helposti kymmeniä tunteja aikaa. Niin olen myös tehnyt.

Kiwami-lisänimi tarkoittaa tässä yhteydessä vanhan pelin remasterointia. Alkuperäinen Yakuza 3 nimittäin ilmestyi Playstation 3:lle Japanissa vuonna 2009, Eurooppaan se saatiin seuraavana vuonna. Itse olin vielä tuolloin autuaan tietämätön koko pelistä, eikä sitä arvosteluunkaan tarjottu, joten tämä Kiwamointi tulee itselleni nyt kokonaan uutena.



Kuten sarjaa enemmän pelanneet tietävät, Ryu Ga Gotoku -studion uudet pelit julkaistaan täällä lännessä Like A Dragon -nimellä. Yakuza päättyi virallisesti siihen, kun Kazuma Kiryu viimein eläköityi en-ole-enää-yakuza-vaikka-teen-yakuza-asioita-elämäntyylistään. Samalla pelimekaniikassa nähtiin iso muutos, kun taistelu muuttui vuoropohjaiseksi.


Itselleni nämä vanhemmat pelit, joissa taistelu on yksinkertaista beat’em upia, kuitenkin maistuvat paremmin. Vuoropohjaiset taistelut kestävät kauan ja vaativat jatkuvaa nyhertämistä sankarijoukon tilastojen parantelemiseksi, kun taas minua kiinnostaa käytännössä vain, mitä juonessa tapahtuu ja mitä ihanan epäolennaisia minipelejä mukaan on nyt työnnetty. Siksi otin kiitollisena vastaan tämän uusinnan vanhemmasta sarjan pelistä. Pidän myös yhä Kazuman hahmosta ja jöröjukkamaisesta olemuksesta, joka sopii erilaisiin tarinan saamiin käänteisiin aina tasaisen huonosti, keikkuen siinä tragikoomisen rajamailla mitä herkullisimmalla tavalla.


Koska tuotteesta pyydetään likimain täyttä hintaa, on mukaan sentään laitettu myös jotakin uutta. Dark Ties -niminen tarinalaajennus kertoo Yoshitaka Mine -nimisen startup-yrittäjän tarinaa hänen ajautumisestaan, tai oikeastaan hakeutumisestaan, järjestäytyneen rikollisuuden piiriin. Tarina risteää myöhemmässä vaiheessa pääpelin kanssa, mutta sen voi halutessaan pelata heti aluksikin. Dark Ties on kuitenkin suhteellisen suoraviivainen tarinalaajennus, sellainen perinteinen gaiden eli sivukertomus, joten erilaista neppailtavaa kaipaavien on suunnattava pääpelin pariin.



Kuten tasan jokainen Yakuza-sarjan peli, myös kolmasosa on sakea keitos petoksia, juonittelua, raakaa väkivaltaa… ja oheistekemistä, jonka ei luulisi juurikaan liittyvän asiaan. Tapahtumapaikkana on jälleen kuvitteellinen Kamurochon kaupunginosa Tokiossa, mutta isoon rooliin nousee myös Okinawan saari ja siellä sijaitseva orpokoti, jota Kazuma ylläpitää jättäydyttyään pois gangsteroinnista. Sen tontti kuitenkin haluttaisiin muuhun käyttöön, ja tämähän ei tietenkään päähenkilölle sovi, joten luvassa on jälleen turpasaunaa suuntaan jos toiseenkin.


Sitä ennen Kazuma ehtii kuitenkin sekaantua yhteen jos toiseenkin asiaan: pitää liittyä prätkäjengiin ja nostaa se Okinawan alueen johtavaksi retkueeksi, avustaa Segwayn tapaisen skootterin kehityksessä, harppuunoida kalaa ja opetella tekemään sushia, noin esimerkiksi. Peli on pullollaan erilaisia pikkutehtäviä ja alipelejä, joihin saa käytännössä kaadettua haluamansa määrän aikaa, ennen kuin sitten päättää jatkaa juonta eteenpäin. Mukana on myös useampi Segan arcade-peli (Emergency Call Ambulance, Fighting Vipers 2, Magical Truck Adventure, Motor Raid, Slash Out ja Virtua Fighter 2) ja kasa Game Gear -viihdettä. Minulle 90-luvun Segan fanina ja jonkinlaisena myöhäisheränneenä Yakuza-veteraanina tämä on aivan huikeaa parhautta, jollekin toiselle hölmöä ja kolmannelle varmasti lähinnä ärsyttävää – mutta olennainen osa pelikokemusta ja vastinetta käytetylle rahalle yhtä kaikki.



Kuten tapana on, netissä on ruodittu remasteroinnin meriittejä melko nippelitasolle asti. Osa kommentoijista on sitä mieltä, että jotkin pelin grafiikoista näyttivät PS3-versioina paremmilta. Voi olla, mutta olisi vaikea moittia tätäkään painosta mitenkään kurjan näköiseksi. Pelasin peliä sekä pöytäkoneella (R9 7950X3D + RTX 4080) että vanhalla ASUS-pelimöhköläppärillä (9. sukupolven i7 + RTX 2080); ensimmäisellä se kulkee somasti 4K:na, jälkimmäisellä Full HD:nä korkeimmilla grafiikka-asetuksilla 60 kuvan sekuntivauhtia. Mikään toteutuksessa ei estä pelistä nauttimista.


Eikä nauttimista kyllä oikein estä mikään muukaan. Jos tämän tyyppinen peli ylipäätään iskee, Yakuza 3 Kiwami on erittäin hyvää ajanvietettä. Se on sujuvaa, monipuolista ja juuri oikeassa määrin hölmöä toimintaa, jota pelaa hymyssä suin. Jatkuvat tappelut saattavat välillä käydä hermoille, mutta niitä voi paeta – ja kun tarpeeksi grindaa Kazumalle voimia, ne ovat myös hyvin nopeasti ohi.

Pitää kuitenkin vielä korostaa, että antamani arvosana pätee vain, jos alkuperäinen versio on pelaamatta. Jos taas tarina on tuttu ja kaikki minipelit jo hinkattu äärimmilleen, pelkkä Dark Ties on tarinallisista ansioistaan huolimatta melko niukasti vastinetta noin 50 euron hinnalle. Näille pelaajille suosittelen alennusmyynnin odottelua, ellei sitten muuten halua tukea maineikasta studiota näin pelialan kriisien aikakautena.