Virtua Fighter 5 on yli 20 vuotta vanha peli, joka on tehnyt eräänlaisen paluun parin vuoden takaisen R.E.V.O -julkaisun myötä. Sitä kautta se onkin sitten päätynyt lähes jokaiselle mahdolliselle alustalle ja nyt vuorossa on Switch 2 -versio.


VF5REVOWS:n taistelujärjestelmä on helppo ja pätkimään pääsee nopeasti. Kolmeen pääpainikkeeseen perustuva menetelmä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta pureksittavaa riittää: jokaisella hahmolla on valtava määrä liikkeitä, joista alkuun käytetään vain murto-osaa. Suurimmalle osalle on kuitenkin käyttötarkoituksensa, vaikka jotkut liikkeet pääsevätkin huomattavasti harvinaisemmin käyttöön kuin toiset.



Alkuperäisen version lisäsisältö World Stage tuo yksinpeliin kaivattua lihaa luiden ympärille, ainakin nimellisesti. Loppupeleissä pelitila ei ole kuitenkaan kauheasti sen mielekkäämpää pelattavaa kuin perinteinen pelihallitilakaan. Ajatus on toki kaunis: matkustetaan ympäri maita ja mantuja eri pelihalleissa haastaen monesti oikeiden pelaajien mukaan mallinnettuja vastustajia. Askel parempaan suuntaan, joskin laiha lohtu ja kilpailevien pelien tarjoiluista ollaan kaukana. Sikäli mikäli odottaa jotain Street Fighterin World Touria tai edes muiden nykypelien kattavaa yksinpelitilaa, tulee karvaasti pettymään.


Samaa voisi sanoa verkkopelin toimivuudesta. Tällä hetkellä vastuksien saaminen alkaa olemaan jo hieman kiven alla ja kun pelaamaan pääsee, peli harvemmin toimii hirveän hyvin Pohjoismaiden ulkopuolella olevia kilpakumppaneita vastaan. Jos kavereita löytyy, verkkopeli kyllä toimii saman maan sisällä, mutta paljon sen kauempana sijaitsevia vastustajia vastaan ei välttämättä kannata odottaa nettikoodin toimivuutta.


Genren harjoittelutilat ovat parantuneet harpaten vuosien varrella ja vaikka VF5 ei vuosien mittaan ole saanut sen kummempia ehostuksia, on treenailu silti lähes samalla tasolla kuin vaikkapa nykyisen Street Fighterin. Tutkimusreissut harjoittelutilan puolella ovat jo itsessään mielenkiintoisia ja joka kerta siellä käydessä oppii pelistä aivan uusia asioita.



Teknisesti Switch 2 -versio toimii. Ruudunpäivitys pysyy tasaisena, eikä porttaus tunnu merkittävältä kompromissilta muihin versioihin verrattuna. Jonkun verran huomaa laitteen tehot(tomuudet) siinä, että resoluutiosta on jouduttu tinkimään. Valaistus ja animaatiot ovat edelleen laadukkaita, mutta kokonaisuus muistuttaa jatkuvasti siitä, että kyseessä on lähes parikymmentä vuotta vanhaan peliin pohjautuva julkaisu.


Suurin henkilökohtainen tuskastumiseni liittyi kuitenkin pelin Switchin ohjaimiin, sillä Virtua Fighterissa tarkkuus on kaikki kaikessa. Pelatessa huomasi nopeasti, että konsolin joyconeilla ohjaaminen jättää todella paljon toivomisen varaa.

Joyconien pikkuiset, tunnottomat painikkeet, löysät analogitatit sekä kokonaan erilliset suuntapainikkeet tekivät vähänkään monimutkaisemman sekvenssin tekemisestä kivuliasta. Esimerkiksi Aoin täysympyröiden tekeminen muuttui suoraksi taisteluksi itse ohjainta vastaan. Onneksi hätä ei ole tämän näköinen, sillä pelatessa onneksi voi käyttää esim. arcade-tikkuja, jotka herättävät alkuperäisen pelihallituntuman henkiin. Heti kun kytki moisen kiinni, oli jo kuin kotonaan.



Virtua Fighter on aina ollut pelisarja, joka on mennyt mekaniikat edellä. Näin tälläkin kertaa: luvassa on timantinkovaa pätkimistä, mutta muu lisäsisältö jättää paljon toivomisen varaa.


Jos käytössä on arcade-tikku ja varsinkin jos on mätkinnän suuri ystävä, voi VF:ää suositella. Vaikkei peli Switch 2:lla ylläkään aivan tehokkaampien alustojen tasolle ulkoisessa annissa, se on oikein pelattava versio pelistä. Ja mikä tärkeintä, sen saa helposti matkalle mukaan.