Olen ennenkin ihmetellyt, kuinka digitaalisille kauppa-alustoille ilmestyy jatkuvalla tahdilla täysin tuntemattomia pelejä ilman ennakkomarkkinointia. Väkisinkin joukossa on helmiä, jotka menevät tavalliselta pelaajalta kokonaan ohi. Lifeline Gamesin debyyttipeli Deer & Boy ei ennakolta soittanut minulla mitään kelloja, mutta onneksi pääsin arvioversion merkeissä siihen tutustumaan. Peli ei aivan yllä helmien joukkoon, mutta kokemuksena se on sensitiivisen rentouttava ja taiteellisissa puitteissaan nautittava.


Animaatioelokuvamaisen pelin tarina ystävyydestä esitetään visuaalisen kerronnan kautta ilman keskustelupohjaista dialogia. Sen vuoksi tarinaa ei voi laajaksi luonnehtia, mutta matkan varrella kertyneet tapahtumat ja tiedonrippeet yhdistyvät pelin loppuhuipennuksessa tarinalliseksi kokonaisuudeksi. Peli alkaa pojan karkaamisesta kotoa – kuten sanottua, ilman selittelyä. Hän kävelee, juoksee ja loikkii läpi katujen, teollisuusalueiden ja metsien aina vain kauemmas kodistaan. Alkuun hän on kovin yksinäinen, mutta kohtaamiset pienen peuranvasan kanssa kehittyvät vähitellen koskettavaksi ystävyydeksi.



Pelissä edetään 2D-henkisesti sivusta ohjaten yli haasteiden ja pulmien. Peli on rakenteeltaan hyvin rauhallinen ja aivopähkinät haastavuudeltaan helppoja. Välillä vain kävellään tai juostaan pitkiäkin aikoja eteenpäin ilman, että pelaajan tarvitsee tehdä muuta kuin osoittaa hahmolle suuntaa eteenpäin. Pikkunokkelat pulmat ja tasoilla kiipeily eivät hidasta rauhallista etenemistä juurikaan ja peli synnyttää huolettomuuden tunteen, jonka jälkeen vauhdikkaammat kohtaukset tuntuvat siltä kuin matto vedettäisiin hetkeksi pelaajan alta. Eivät ne aivan noin hurjia ole, mutta tuntuvat pitkällisen seesteisyyden jälkeen. Koska kyse on pakomatkasta, matkan varrella täytyy liikkua varjoissa ja vältellä katseita. Lisäjännitystä luodaan epäluonnollisin voimin, jotka rikkovat tunnelmaa, mutta saavat samalla pohtimaan, mistä kaikessa oikein on kyse.


Pelin kontrollit ovat yksinkertaiset ja pääosin toimivat, joskin liian monesti tahmaavan tuntuiset. Pahimmillaan helppo ongelma voi muuttua hankalaksi, kun painallukset eivät ensimmäisellä kerralla osu pelin mielestä kohdilleen ja ratkaisua alkaa etsiä väärästä paikasta. Peurakaverille voi antaa yksinkertaisia käskyjä painikkeella avattavan osoittimen avulla. Sillä on erikoiskykynsä ja varsinkin alkuun vasan pienuudesta on hyötyä.



Pelin taiteellisuutta korostaa kaunis mutta sopivan pelkistetty grafiikka. Taustamusiikit ääniefekteineen täydentävät visuaalisuuden nautinnolliseksi kokonaisuudeksi. Peliä voisi verrata esimerkiksi Limboon, sillä erotuksella, että peuran ja pojan retki on haasteiltaan helpompi. Toisaalta taiteellisuudessaan verrokiksi kävisi Journey, sillä erotuksella, että verrokissa tapahtuu paljon lyhyessä ajassa ja tässä vähän pitkässä ajassa. Peli ei ole pitkän pitkä, mutta tämän tyyppiselle pienelle taidepelille lähes neljän tunnin kesto on jo melko mittava.


Deer & Boy on pelin sijaan enemmänkin lämminhenkinen kokemus. Pelinä sille on helppo listata puutteita, mutta silti nautin suuresti sen tarjoamasta rentouttavasta kokemuksesta ilman tarvetta puristaa ohjainta rystyset valkoisina. Kauneus on katsojan silmässä ja uskon pelin tarjoavan rahalle vastinetta, jos haluaa todellakin rentoutua ilman tarvetta venyttää aivonystyröitä äärimmilleen. Hidastahtisuus ennen vauhdikkaampaa kohtausta muuttuu pienoismalliksi koko pelille. Pelin loppukohtaus lisää omalla tavallaan hieman kierroksia, kääntää asiat yllättäen mullin mallin ja kasaa tarinan kokonaisuudeksi, joka kannattaa kokea jos pelin kerran aloittaa.