Hei, kuka muistaa vielä Star Fox 64:n? Nintendo 64:n parhaimmistoon kuulunut peli oli jo itsessään tavallaan uusintaversio alkuperäisestä Star Foxista, joten kun Nintendo 29 vuoden tauon jälkeen päätti uusintaversioida uusintaversion uudelleen, olemme selvästi jonkinlaisen Xzibit-aikasilmukan keskipisteessä.


Normaalisti tässä kohtaa toteaisin, että on ehkä vähän turhan ankaraa kutsua Star Foxia — siis tätä vuoden 2026 peliä, ei sitä alkuperäistä, eläköön selkeät nimeämiskäytännöt — vain Star Fox 64:n uusintaversioksi, koska... Mutta tällä kertaa voin säästää itseltäni vaivan, koska Star Fox on Star Fox 64 paremmilla grafiikoilla ja pienillä teknisillä päivityksillä. Eikä edes ensimmäistä kertaa, koska peli on uusintaversioitu jo kahdesti Nintendo DS:lle ja Wii U:lle.
Joten miten on, osuiko Nintendon hakku kultaan sen verran tehokkaasti 29 vuotta sitten, ettei mitään päivityksiä edes tarvittu, vai onko ilmassa pientä rahastuksen käryä?



Star Foxin tarinasta ei kannata hirveästi puhua, koska tarinaa ei ole hirveästi. Paha apinakeisari on jyräämässä viattoman Lylat-tähtijärjestelmän alleen ja vain Star Fox, legendaarisen avaruuspilotin poika, voi yhdessä kavereidensa kanssa pelastaa maailman. Lisämausteena pahisten riveissä taistelee avaruussusi, joka aikanaan murhasi ketun isän, sekä petturi, joka tarjoili hyvikset tarjottimella suden suuhun.


Eipä silti, että arcade-henkinen räiskintäpeli paljon enempää tarinaa kaipaisikaan, sillä pääpaino on tietenkin hauskalla toiminnalla. Tarjolla on niin kutsuttua kiskoräiskintää, eli pelaajan Arwing-hävittäjä lentää automaattisesti eteenpäin ennalta määriteltyä reittiä, jolloin pelaajan vastuulle jää joko ensimmäisestä tai kolmannesta persoonasta käsin väistellä esteitä ja tähdätä sivuilta, edestä ja takaa päälle hyppiviä vihollisia.

Matkaa piristämässä väliin on heitelty osioita, joissa kiskot vaihtuvat pieneen areenaan ja vapaaseen lentelyyn, sekä kenttiä, joissa lentsikan sijaan ohjastetaan panssarivaunua tai sukellusvenettä, mutta perusteet eivät siitä juuri muutu.


Yksin ei tarvitse taistella, sillä mukana on kolme tekoälyn ohjastamaa kaveria, joiden pääasiallinen funktio tuntuu olevan jatkuvasti huutaa tähtikettua pelastamaan itseään milloin minkäkin vihollisen kourista. On masentavaa katsella vaikka niissä areenataisteluissa, miten tekoälyn kolmikko ajaa paskarinkiä jossain kentän laidalla samalla kun 12 vihollista myllyttää pelaajaa eri suunnista. Tällaistahan se tietenkin oli jo vuonna 1997, mutta väittäisin rohkeasti ja ristiriitaisesti, että teknologia on sittemmin kehittynyt sen verran, että parempaankin olisi ehkä pystynyt.

Niinpä se tekoälyn kavereiden todellinen anti on heitellä ennalta purkitettuja repliikkejä, joista osa on vuosien varrella jopa noussut pieniksi meemeiksi. Ja kyllä, kaikki ”heitä kettu voltti”-läpät löytyvät pelistä edelleen sellaisinaan.


Se toinen merkittävä juttu Star Foxista on, että peli ei ole kovin pitkä. Ensimmäiseen läpipeluuseen menee aikaa pari tuntia, mikä on kieltämättä 60 euron peliltä vähän kehno vastine rahalle. Todellisuus ei ole aivan niin karu, koska pelillä on hieman uudelleenpeluuarvoa. Tie Lylat-systeemin läpi kun voi haarautua muutamaan eri suuntaan tietyissä kentissä, joskaan reittiä ei usein saa valita itse. Sen sijaan vaihtoehtoiset reitit aukeavat, kun pelaaja suorittaa tehtävien sisällä salaisia ja vaikeasti arvattavia juttuja. Tätäkin puolta olisi ehkä voinut hieman selkeyttää, koska tuskin kovinkaan moni pelaaja jaksaa arvailla ”toinen reitti aukeaa, jos pelastat kaverin nopeasti tässä tilanteessa ja lennät näiden tarkkojen porttien ja talojen välistä”-tason mysteereitä, vaan katsoo ohjeet joltain nettisivulta. Joten miksei saman tien annettaisi pelaajalle hieman vihjeitä siitä, miten reittejä avataan?



Star Fox on todellakin esikuvalleen hyvin uskollinen uusintaversio. Perstuntumalla arvelisin, että käytännössä identtinen, mutta en mene käsi sydämellä vannomaan, koska en ole pelannut alkuperäistä peliä niin puhki, että huomaisin kaikki pienimmät muutokset. Rehellisyyden nimissä on todettava, että todella pieniä, alustan vaihdosta johtuvia muutoksia on toki tehty ja esimerkiksi kontrolleja on pikkuisen tuunattu ja mukaan on lisätty mahdollisuus pelata Switch 2:n hiiriohjaimen avulla. En kyllä suosittele.


Niinpä tarjolla on käytännössä vain parempaa ääntä ja kuvaa kuin 29 vuotta sitten. Ja onkin todettava, että Star Fox kyllä näyttää hyvältä. Välillä jopa erinomaiselta. Velan Studiosin oman pelimoottorin päällä pyörivä teos kykenee 4K-resoluutioon, 60 FPS:n ruudunpäivitysnopeuteen, tilaääneen, HDR-väriavaruuteen ja niin edelleen. Tekniikan puolelta valittamista ei oikein löydy, sillä tarjolla on kieltämättä yksi Switch 2:n parhaimman näköisistä peleistä. Vauhdikas ja näyttävä avaruusräiskintä on hyvä yhdistelmä ja minullakin oli pelin parissa kivaa parin illan verran, kun pelasin läpi ensin sen oletusreitin ja sen jälkeen pelin uusiksi parin sivureitin myötä.

Pidin myös siitä, että tarinaan on lisätty pieniä välianimaatioita, jotka eivät niinkään muuta tarinaa, vaan lisäävät siihen hieman mausteita. Foxin tiimikaverit pääsevät vähän alkuperäistä enemmän ääneen ja tuntuvat enemmän hahmoilta kuin kaksiuloitteisilta pahvinukeilta. Tästä siis peukkua tiimille.


Jos sattuu moisesta pitämään, Star Fox sisältää myös moninpelin, jossa väännetään areenalla kahden tiimin kesken. Itse en kuulu tähän pitäjien porukkaan, joten jätän kommentoinnin vain sille tasolle, että totean moninpelin olevan myös juttu.

Kuulostan nyt ehkä hieman penseältä ja rehellisesti sanoen myös olen sitä. Star Fox 64 oli aikanaan ihan hyvä peli, joskin jo vuonna 1997 sen rajoitukset olivat havaittavissa. Silloin hommaa vain paikkasi se, että aikaisekseen todella komeat grafiikat sekä vielä tuolloin hyvin harvinainen tuki Nintendo 64:n tärinäpalikalle saivat pelin tuntumaan komealta tekniikkademolta.


Vuotta 2026 varten peliä olisi voinut päivittää vähän enemmän. Tiimikavereiden naurettavan kehno tekoäly, todella yksinkertaiset ja välillä turhauttavan epäselkeät pomotaistelut, pientä parannettavaa olisi kyllä riittänyt.

Tekeekö tämä tilanne Star Foxista jonkinlaisen paskeen? Ei toki. Hauska peli se on edelleen, mutta jos olisin itse joutunut maksamaan 60 euroa pelkästä grafiikkapäivityksestä, en olisi aivan Hangon keksinä. Silti, komea, sujuva ja tyylikäs avaruusräiskintä viihdyttää kyllä jonkin aikaa, ja jos alkuperäinen peli on jotenkin jäänyt aikanaan pelaamatta (esimerkiksi jos ei sattunut olemaan vuonna 1997 vaikka syntynyt, niinkin on tiedetty tapahtuneen), nyt aukko sivistyksessä kannattaa vihdoin paikata.


Mutta toivottavasti sitä seuraavaa peliä varten — olihan tämä nyt kuitenkin uuden Star Fox –sarjan alku, eikä vain rahastus? — kaavaa voisi tuulettaa vähän enemmän.