Tuorein sisältö

Supreme Commander 2

Arvioitu: Xbox 360
Genre: Strategiapelit
Pelaajia: 1-4
Ikärajoitus: 12
Kehittäjä: Gas Powered Games
Julkaisija: Square Enix
Julkaisupäivä: 19.03.2010
Pelin kotisivut
Matti Lintula

27.04.2010 klo 09.03 | Luettu: 8242 kertaa | Teksti: Matti Lintula

Galaksin kovimmat komentajat
Kaksi vuotta sitten Xbox 360:lle ilmestynyt Supreme Commander on yksi harvoja konsolillekin julkaistuja suuren mittakaavan reaaliaikastrategiapelejä. Jatko-osaa on suoraviivaistettu jonkin verran vähentämällä erilaisten yksiköiden ja rakennusten määrää, mutta on virhe kuvitella, etteikö Supreme Commander 2 tarjoaisi sekin melkoista arsenaalia armeijaa komentavan pelaajan käyttöön. Galaksissa vallinnut rauha ja yhteisymmärrys on tullut jälleen tiensä päähän kiitos sotahullun ylipäällikön, joka ei eläkepäivillään keksinyt muuta harrastustoimintaa kuin kosmisen sodan suunnittelua. On aika komentaa asiat järjestykseen.

Vuonna siis 2525


Vuonna siis 2525 jos henkiin jäänyt ois nainen taikka mies niin he ties, lauloi Robin aikoinaan ihmiskunnan synkeistä tulevaisuudennäkymistä. Supreme Commanderissa loikataan tuntemattomaan tulevaisuuden aikakauteen, jossa henkiinjäännistä taistelevat maan sotureista koostuva UEF, kyborgihenkiset Cybranit ja uskonnollinen Illuminate. Yksinpelikampanjassa tarjotaan seitsemän tehtävää kunkin osapuolen leivissä, joten jokainen kolmesta sotaisasta porukasta tulee tutuksi perus- ja erikoisyksiköineen. Kampanjapeli on jälleen kerran lähinnä harjoitusta hyvää verkkomoninpeliä varten, eivätkä kliseiset tarinat käy hyvällä tahdollakaan taidenautinnosta. Tarinan ponnettomuuden vastakohdaksi hahmojen ääninäyttely onkin sitten todella ylivedettyä. UEF-kampanjan Conan O'Brienia muistuttavan nössön päähenkilön lisäksi taistelutantereella kohdataan toinen toistaan räkäisemmin uhoavia pahiskomentajia, jotka tahtoo niitata äkkiä maahan ihan vain, jotta sydäntä riipivä dialogi loppuisi mahdollisimman pian.

Tulevaisuuden sotatantereet ovat varsin erikoisia ja kolkon tuntuisia leijuvia saaria ja massiivisia metallikomplekseja, joista suurin osa muistuttaa symmetrisiä moninpelikarttoja. Näille maille pelaaja tipautetaan ACU-robottipukuineen. Komentajan ohjaama ACU on armeijan sykkivä sydän, jolla rakennetaan niin tehtaat kuin puolustusasematkin, osallistutaan taisteluun ja kerätään vielä tuhotuista raadoista kallisarvoiset raaka-aineet talteen. Rahaa komentaja ei armeijan rakentamisessa käytä vaan kaikki rakentaminen vaatii energiaa ja massaa. Energiaa saa voimalaitoksista ja massaa kentistä löytyvistä selkeästi merkityistä raaka-ainepisteistä, joiden päälle perustetaan louhintalaitos. Louhintalaitoksia pitää myös puolustaa, sillä massankeruupisteitä on kentissä vähän ja näiden hallinnasta käydään jatkuvaa taistelua.

Pelaaja voi lisäksi ostaa teknologiapisteillä uusia ominaisuuksia maa-, meri- ja ilmayksiköihinsä, rakennuksiinsa ja ACU-haarniskaansa. Parannuksia ovat erilaiset tehokkaammat aseet, suojakilvet, hinnanalennukset ja täysin uudet teknologiapuusta avattavat superyksiköt. Superyksiköistä löytyykin paljon raaka-aineita nieleviä kerrostalon kokoisia järkäleitä, joille suuretkin vihollislaumat ovat paperia. Pienemmälläkin armeijalla voi voittaa, mikäli tämä koostuu vastustajaansa paremmasta teknologiasta. Kehitystyö on sopivan yksinkertaista ja ostetut edistysaskeleet päivittävät automaattisesti kaikki jo valmistuneet yksiköt. Pelimekaniikka on varsin selkeä, eikä pelaaja eksy missään vaiheessa valikoihin tai sekoa toimintojen liikatarjontaan. Käyttöliittymä toimii padillakin yllättävän hyvin, sillä erilaisten yksiköiden valintaan on useampi tie. Valintapainikkeen pohjassa pitämällä pelaaja voi maalata kentältä haluamansa yksiköt, valita napsauttamalla vain yhden yksikön, tuplaklikkaamalla kaikki valitun kaltaiset yksiköt tai oikealla puskuripainikkeella valita kaikki ruudulla näkyvät yksiköt. Hommaa helpottaa myös taistelunäkymän loitonnus karttatasolle, jolla yksikköjoukot hahmottuvat selvästi ryhmien päälle ilmestyvän lukumääräarvon ansiosta. Numeroa klikkaamalla koko ryhmä tulee valituksi riippumatta siitä, mitä yksiköitä samaan paikkaan on tullut marssittaneeksi.

Käyttöliittymä ansaitseekin kiitokset ainakin konsoliversion osalta, vaikka joitakin ongelmiakin on. Välillä taistelunäkymä on melko sekava ja hyökkäysaaltoon tulee välillä lähettäneeksi vääriäkin yksiköitä. Myös komentajan ACU-haarniskan löytäminen keskeltä kaksisataapäistä kirjavaa armeijaa tuottaa välillä ongelmia. ACU:n lähettäminen vahingossa eturintamaan saattaa koitua taistelun viimeiseksi vahingoksi etenkin ellei ACU:lleen ole ostanut kunnollista suoja- ja aseteknologiaa turvakseen.

Vuonna siis 1996


Supreme Commander 2 tuntuu todella tutulta pitkään strategiapeleistä sivussa pysyneelle; Hetkinen, tämähän on lähes identtinen Command & Conquer: Red Alertin kanssa! Joitakin sääntöjä on toki muutettu, pelloilla kasvavan malmin ja mineraalien sijaan kerätään yksittäisistä pisteistä löytyvää massaa ja kokonaisilme on futuristisempi, mutta peruspeli on muuttunut vain vähän 14 vuotta vanhasta esi-isästään. Hyvää on perinteisesti turha lähteä muuttamaan, mutta jotenkin tuntuu hullulta, että lähes vastaava, joskin 14 vuotta vanhempi peli on PC:lle jaossa ilmaiseksi. Kehityksen puute takaa kuitenkin sen, etteivät pelit mene ainakaan huonompaan suuntaan - paitsi tarinan ja näyttelijöiden osalta.

Eihän SC2 mikään heksastrategia ole, mutta kyllä erilaisia rakennuspalikoita on tarpeeksi, jotta mahtava sohvakomentaja saa toteutettua useampiakin erilaisia lähestymistapoja vihollisen pään menoksi niin verkkopeleissä kuin tekoälyäkin vastaan. Tekoäly toki antaa aika paljon etumatkaa pelaajalle, josta osoituksena välillä iloiseen keskinäiseen piirileikkiin jumittavat vihollisyksiköt sekä tasaisina pieninä ryppäinä pelaajan ilmatorjunnan armottomiin torahampaisiin surraavat voimattomat kopterijoukot. Skirmish-pelitila on sekin tuttu jo Red Alertista aikoinaan ja tässä tilassa voidaan nyt otella korkeintaan neljän joukkion kesken lukuisilla symmetrisillä kartoilla. Joukoista voidaan tehdä myös liittolaisia, joka sallii erilaisten kaksi kahta vastaan tai yksi kaikkia ja kaikki yhtä vastaan -tyyliset sotahipat. Valitettavasti liittolaissuhteita ei voi muuttaa kesken ottelun. Voittokriteeriksi voidaan määrätä viholliskomentajan ACU:n tuhoaminen tai koko vihollisarmeijan lomauttaminen ajasta iäisyyteen.

Etenkin ACU:n tuhoamiseen tähtäävät pelit ovat mielenkiintoisia, sillä oman komentajan vartioiminen saattaa välillä jäädä massapisteen hallinnasta sotivalla pelaajalla täysin unholaan, jolloin vihollinen voi yhdellä nopealla iskulla voittaa koko ottelun. Toisaalta useamman pelaajan otteluissa atomipommin tavoin räjähtävä vihollis-ACU saattaa pyyhkäistä lähtiessään puolet pelaajan armeijakunnasta mukaansa, mikä taas jättää voitonriemun varsin lyhyeksi puolustuksen rampautuessa joksikin aikaa.

Rautaraati kokoontuu


Audiovisuaalisesti Supreme Commander 2 on melkoisen valju. Hahmografiikat eli dialogin aikana puhuvat päät muistuttavat halpojen kotikutoisten pelien antia, taistelukentät ovat tylsiä ja autioita, eikä piu piu -äänimaailmalle tekisi pahaa kunnon Hell March taustalle pauhaamaan. Asennetta puuttuu ja munaa, sillä monisataayksikköisen armeijan marssittaminen vihollisen kimppuun on vain kaksi klikkausta ilman tarvittavaa tunnelmaa. Hyökkäyksen alun aikainen jännitys, joka saa kylmät hikikarpalot voimiaan koettelevan pelaajan otsalle, puuttuu. Tällainen tunnelma saavutettiin kuitenkin jo esi-isän Red Alertin aikaan, joten oletettavaa on, että se onnistuisi nykyäänkin. Kampanjatehtävien yksitoikkoisuus yhdistettynä yleiseen kliinisyyteen laskee pisteitä entisestään.

Sotapelinä ja etenkin verkkopelinä Supreme Commander 2 on nykytrendin mukaan voimissaan, mutta kaikki osaset yhteenlaskettunakaan tämä reaaliaikanaksuttelu ilman naksuttelua ei osoita tarpeeksi kehityksen merkkejä genressä, joka on pysynyt pian 20 vuotta perusosiltaan samana. Tähän päivään mennessä yksinpelikampanjan pitäisi olla henkeäsalpaavan dramaattinen, näyttelyn edes Salattujen elämien tasolla ja tekoälyn jotain muuta kuin nippu skriptattuja tapahtumia, joiden laukaisimet pelaaja tunnistaa yleensä jo pelikentän alkumetreillä. Supreme Commander 2 on paras tapaamani perinteinen strategiapeli Xbox 360:lle, mutta toisaalta tämä saavutus ei vielä kauheasti ponnisteluja vaadi kilpailun ollessa lähinnä XBLA:sta ladattavien pikkupelien tasolla. Vuosi 1996 voittaa tämän ottelun.

V2.fi | Matti Lintula

Supreme Commander 2 (Xbox 360)

15 vuotta vanhoja PC-pelejä muistuttava moninpeliin painottava reaaliaikanaksuttelu naksuu sujuvasti myös ilman hiirtä.
  • Sopivasti yksiköitä
  • Käyttöliittymä varauksin
  • Aito strategiapeli
  • Tunnelman puute
  • Tekoäly
  • Unit cap reached
< SOCOM: U.S. Navy SEA... Monster Hunter Tri... >

Keskustelut (12 viestiä)

young_star

Rekisteröitynyt 26.02.2008

27.04.2010 klo 13.43

"Myös komentajan ACU-haarniskan löytäminen keskeltä kaksisataapäistä kirjavaa armeijaa tuottaa välillä ongelmia. ACU:n lähettäminen vahingossa eturintamaan saattaa koitua taistelun viimeiseksi vahingoksi etenkin ellei ACU:lleen ole ostanut kunnollista suoja- ja aseteknologiaa turvakseen."

ACU:n saa valittua ja kameran komentajaan keskitettyä vasenta tattia klikkaamalla. Myöskin oikeaa puskuria painamalla valitaan vain ruudulla näkyvät varsinaiset hyökkäysyksiköt, jolloin rakennukset, insinöörit ja ACU jäävät valinnan ulkopuolelle. Halutessaan ACUn/insinöörin voi lisätä mihin tahansa joukoon pitämällä oikeaa liipaisinta pohjassa ja valitsemalla yksikön. Mutta tällöinkään ACU/insinööri ei jää pelin automaattisesti muodostamaan aliryhmään.

Eli, ACUa on erittäin vaikea lähettää vahingossa hyökkäykseen ja se on todella helppo löytää ja valita.
DethRedSabaoth

27.04.2010 klo 15.39

Tämä peli on kyllä surkea ja säälittävä tekele ... 60/100 pojoa olisi jo armollisesti. Forged Alliance sen sijaan on täyttä rautaa!
Zarsky

Rekisteröitynyt 08.08.2007

27.04.2010 klo 17.06

DethRedSabaoth kirjoitti:
Tämä peli on kyllä surkea ja säälittävä tekele ... 60/100 pojoa olisi jo armollisesti. Forged Alliance sen sijaan on täyttä rautaa!

Niinpä. Tämä ei ole enää Supreme Commander.....olisivat julkiaseet eri nimellä.
Rettum

27.04.2010 klo 17.36

Hieman myöhässä arvostelu :/ Vai onko tämä normaalia?
NäinköOn

27.04.2010 klo 18.23

Eli Halo Wars pitää edelleen konsoli-ärteeässien ykkössijaa.
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

27.04.2010 klo 22.21

Rettum kirjoitti:
Hieman myöhässä arvostelu :/ Vai onko tämä normaalia?


Peli tuli viime viikolla postissa, en tiedä oliko sitten SE:llä myöhäisherätty...
Janezky

Rekisteröitynyt 10.04.2007

28.04.2010 klo 11.49

Heräsivät karuun totuuteen, että peli ei myy ja nyt vasta alkavat lähettämään sitä peliarvostelijoille, jotta saisivat ilmaista mainosta ja mahdollisia säälipisteitä sitä kautta. :D

Itse en ole tätä pelannut, mutta ilmeisesti ostamatta jätän, koska ei oikein rohkaisevia arvosteluita ja mielipiteitä saa tämä peli. Harmi kyllä, eka osa oli onnistunut ja hieno peli.
young_star

Rekisteröitynyt 26.02.2008

28.04.2010 klo 14.42

Tästä ei tykkää samalla tavalla kuin edeltäjästään. Mutta puhtaalta pöydältä jos aloittaa niin iloa irtoaa varmasti.
Dingo

Rekisteröitynyt 09.01.2008

28.04.2010 klo 15.02

Konsoloitu versio hyvästä strategiasta. Harmi vaan että konsolointi tuotti kasan keskinkertaista paskaa.
HurrDurr

28.04.2010 klo 17.30

Mitä pc-versiota pelannut niin ihan sitä samaa mitä edellinenkin osa muutamalla uudella super-yksiköllä varustettuna. Harmi vain että ekakaan osa ei todellakaan ollut mitään rts-pelien aatelia.
lasdlads

28.04.2010 klo 18.40

Eka osa oli sentään ihan asiallinen peli, mutta kun tämän demoa kokeilin niin petyin. Jotenkin tuntui, että se oli onnistuttu sössimään kokonaan ja lisäksi yksiköistä on tehty ihan karkkien näköisiä. Tunnelma oli vähintäänkin lattea. Ja lol jos tässä on joku unit cap :D Taidan suosia jatkossakin springiä.
Dekonega

Rekisteröitynyt 28.07.2009

04.05.2010 klo 19.53

Itsehän petyin tähän kyllä nyt pahemman kerran.

Kirjoita kommentti



Muita tekstejä tältä kirjoittajalta

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova