Tuorein sisältö

The Legend of Spyro: The Eternal Night

Arvioitu: Playstation 2
Genre: Tasohyppelypelit, Toimintapelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 7
Kehittäjä: Krome Studios
Julkaisija: Sierra
Julkaisupäivä: 02.10.2007
Pelin kotisivut
Jari Tapani Peltonen

14.11.2007 klo 08.30 | Luettu: 31291 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Pitkä yö ei puhalluslamppua pelota
Viimeksi kun Spyron tapasin, lohikäärme seikkaili ihan kivassa lasten tasohyppelyssä, joka oli loputtomien ideavarkauksien myötä lähinnä parodia muista ideoita varastelevista peleistä: oli Tähtien Sotaa, oli Super Mario Sunshinea, oli jää- ja tulimaailmaa. Idioottimaiset yksityiskohdat, kuten alipeli, jossa hirviöitä ammuttiin ilmatorjuntakanuunalla, jäivät ainoaksi omaperäisyyden häivähdykseksi (jos nekään).

The Legend of Spyro -kokonaisuuden toisella osalla The Eternal Night ei piristävästi ole paljoakaan tekemistä näiden kuvioiden kanssa. Tunnelma ei varsinaisesti ole vakava, mutta kovin ovat fantasiamaailmat synkistyneet ja saaneet persoonallista, uskottavan uskomatonta ilmettä. Vastustakin on lyöty rattaisiin siinä määrin, että typerän näköinen ilme nousee jopa veteraaniloikkijan lärville. Enpä menisi The Eternal Nightia pahimman vihamiehenikään lapsille ostamaan.

Synkkää kuin discossa


Koska osa pelin välinäytöksistä on ehtaa tietokoneanimaatiota ja koska ääninäyttelijöiksi on palkattu Elijah Wood (Spyro) ja Gary Oldman (vanha viisas pyromaaniankerias), lienee syytä olettaa, että The Eternal Night tahtoo olla elokuvamainen kokemus. Suurempaa kritisoitavaa en yrityksestä itsestään löydä, jos en kehuttavaakaan. Kaikkea hyvää uhkaavasta pahasta apinakuninkaasta kuuntelee legendaa rutiinilla - ovat lohikäärmeet sentään pirteämpiä hädänalaisia kuin aikansa eläneet ihmiset. Ryppyotsaisuutta keventää Spyron huulta heittävä keijukaiskaveri Sparks ja sellaiset sivuhahmot kuin piraatin olkapäällä jöötä pitävä arpinen, suustaan paha papukaija.

Mutta näyttäkää minulle animaatioseikkailuja rakastava näppäräsorminen masokisti, niin minä kerron kuka kuuluu pelin kohderyhmään! Vaikeissa tarinapeleissä on aina se probleema, ettei huomattava osa pelaajista pääse koskaan loppuun saakka. Kesken jäi urakka allekirjoittaneelta ns. ammattilaiseltakin.

Ei sillä, että tarinan lopun tahtoisi nähdä. Kelpo tunnelma kumpuaa siitä, kuinka nätti The Eternal Night pleikkari kakkosen peliksi on. Tyyli peittää sen, mikä ei teknisellä puolella vakuuta. Musta ja pehmeät tummat sävyt hallitsevat suurinta osaa maailmasta, mutta synkistelystä ei voida puhua, sillä kaikkea pimeää vasten heijastetaan tyylikkäitä, silmiä särkevän kirkkaita neonvaloja loitsujen varjolla. Joskus, tai usein ilotulituksen keskeltä ei näe yhtään mitään, mikä ei pelattavuutta pilaa. Niin hahmot kuin miljöötkin ovat palikkamaisia, mutta erottuvat suunnittelun ansiosta edukseen. Musiikki on onnistuneesti paria astetta eeppisempää kuorolaulantaa, kuin tapahtumat edellyttävät. The Eternal Nightista välittyy tuntu, että nyt ei olla missään maapallolla, tai viiden pennin pleikkaripelissä.

Ikuinen perjantaiyö nakkikioskin jonossa


Muistan jossain vaiheessa tunteneeni vahvasti, että The Eternal Night on tuiki tavallinen, mutta miellyttävästi rytmitetty toimintatasoloikka. Seuraavassa vaiheessa tunne hiipui, sittemmin se alkoi haihtua. Peli koostuu pitkistä suoraviivaisista kentistä hirviöineen, loikkapaikkoineen ja muutamine salaisuuksineen. Tappeluun tuhrautuu turhan paljon aikaa, mikä korostuu myöhemmissä vaiheissa, kun uudenlaisia hirviöitä ei olekaan esittää tasaisin väliajoin. Peli yrittää kovasti tarjota erilaisia lavasteita kohtauksilleen - ahtautta, areenoita, sortuvia lattioita ja muuta -, mutta tietyssä vaiheessa tekijöiden ideat ovat loppuneet ja se siitä.

Juuri alussa yksinkertainen taistelusysteemi tuntuu osiensa summaa täyteläisemmältä. Siivekäs sankari osaa lyöntisarjan sekä maassa että ilmassa, jossa hän voi myös leijua hetkisen. Ensi hätään Spyro osaa myös syöstä tulta ja syöksähtää (tulisesti) eteenpäin. Myöhemmissä vaiheissa lohikäärme oppii myös elementtien jää, maa ja sähkö salaisuudet, kaksi loitsua kuhunkin teemaan. Lähes alusta saakka mahdollista on myös ajan hidastaminen. Nämä jekut ja pari pikkujuttua päälle johtavat yllättävänkin koviin ja samalla huvittaviin kahakoihin isojen ja pienten apinoiden, etanoiden ja velhotyyppisten pahisten kanssa.

Viihdyttävyyden ydin on siinä, että vaikka Spyro kykenee jakamaan rajua rankaisua useammalle konnalle kerrallaan, on hän itse varsin herkkähipiäinen. Kukin vaarallisista vihollisista pudottaa kuollessaan elinvoimaa ja manaa loitsuja varten, kun polttoaine ajan hidastamista varten taas palautuu hitaasti itsekseen. Toisin sanoen taistelut vaativat strategiaa. Aikaa hidastaessaan Spyro pieksee aivan kenet tahansa, mutta normaalivauhtiin on nolo palata ryökäleleegion keskellä.

Tasokkaan kömpelöä loikintaa


Tasohyppelyä pelissä on harmillisen vähän. Muutamat refleksejä ja tarkkuutta vaativat kohtaukset lämmittävät mieltä, saavat hikeentymäänkin. Tipan verran persoonallisuutta touhuun tuo tämä ajan hidastaminen: liikkuvat tasot hyytyvät selkeästi, Spyro itse taas hitusen. Ohjaus ei ole aivan täydellistä, vai pitäisikö sanoa, ettei täysin sujuvaa. Olen tietääkseni ainoa arvostelija (Suomessa?), joka kehuu kerran, pari vuodessa jonkun pelin kömpelöä ohjausta – mutta minkäs teet, kun jäykkyys tekee joskus tunnelmalle ihmeitä. Spyroa on vaivatonta hallita. Lähinnä sellaisissa tilanteissa, joissa hyppy menee hitusen vinoon, Spyroa on hankala enää pelastaa. Tunne nelijalkaisen sankarin ohjaamisesta välittyy mainiosti.

Siinä, että tiettyjä kohtauksia joutuu yrittämään useita kertoja, ei ole mitään ikävää, kun väliaikapisteet on sijoiteltu näin näppärästi. The Eternal Night rankaisee aina kuolemasta, mutta vain vähäsen. Mukavaa olisi, jos näihin väliaikapisteisiin saisi tallentaakin. Kovin kauas virtojen katkaisu konsolista ei sankariamme heitä, mutta esimerkiksi kaksikymmentä kertaa pomohahmoa vastaan taisteltuaan sitä kernaasti nukkuisi yön yli ja jatkaisi tasan tarkkaan samasta kohdasta. Myöhemmissä vaiheissa, kun tylsien kohtausten uudelleen peluu yhdistyy suunnattomaan haasteeseen, alkaa päästä kuulua ääniä joko verisuonten katkeamiseen tai henkisen tason romahdukseen liittyen.

Pomohahmot yllättävät sisukkuudellaan jo alussa, mikä on vielä hyvä asia. Noin puoleen väliin saakka kyse ei ole niinkään tiukasta haasteesta, kuin oikean lähestymistavan hakemisesta, mikä saattaa toki vaatia useitakin yrityksiä. Jättiläishirviöt ovat äärimmäisen vaarallisia, mutta perinteikkäästi samoja asioita toistavia typeryksiä. Kinkkiseksi touhu menee siinä vaiheessa, kun väisteltävänä on useita erillisiä asioita ja taistelukenttä rajoittuu lähinnä pohjattomaan rotkoon. Eräidenkin (KIROSANA!) karpaasien kaatamisesta irtoaa onnistumisen riemua, vaan kyllä peli tavispelaajalta elinvuosia lähinnä vähentää.

Kohderyhmä hakusessa


Kentissä on myös vähän yksinkertaista ongelmanratkaisua tyyliin raivaa tietä räjähtävälle tynnyrille, tai ammu tykillä jonnekin. Konseptitaidetta ja lisää pituutta energiamittariin on kätketty sinne ja tänne. Kaikki monsterit mukiloimalla saa enemmän kokemuspisteitä, joilla voi sitten tehdä neljästä loitsuelementistään (vähän) tehokkaampia.

Uudet, erikoiset, yllättävät ja mieltä kutkuttavat yksityiskohdat ja kohtaukset, joissa perinteikkäistä kikoista on saatu rakennetuksi jotain tuoretta ja fiksua voi laskea yhden käden sormin: taitaa niitä yksi olla, jos sitäkään. Kun b-luokan pelisarja on laskutavasta riippuen noin kymmenenteen osaansa ehtinyt, ei ihmeitä tosin tule odottaneeksikaan. The Eternal Night on varsin viihdyttävä peli viimeisiään vetelevälle konsolille. Suoranainen palvelus se on tietylle vähemmistölle: Spyron parissa lapsuutensa viettäneet, haasteita rakastavat hardcore-xXx-tasohyppelijät, joilla ei ole varaa Tools of Destructionia tai Super Mario Galaxya pyörittäviin konsoleihin, ovat varmasti aivan jouluissaan.

V2.fi | Jari Tapani Peltonen

The Legend of Spyro: The Eternal Night (Playstation 2)

Tänä jouluna pukki puree ja lyö ja lahjoittaa pilteille Spyroja: keskitasoa viihdyttävämpi toiminnallinen söpötasoloikka laittaa aikuisenkin hikoilemaan verta.
  • Kinkkiset tasoloikat
  • Alun vaihtelevat haasteet
  • Valojen ja varjojen käyttö
  • Taistelut pomoja vastaan
  • Useimmille pelaajille aivan liian vaikea
  • Liian vähän loikintaa
  • Tappelu varastaa lopulta valokeilan
  • Taistelut pomoja vastaan
< skate.... Super Mario Galaxy... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (23 viestiä)

kaktuz

Rekisteröitynyt 27.05.2007

14.11.2007 klo 17.47

kylläpäs spyrosta on muuttunut tyhmän näköinen :(
lainaa
Tillu

Rekisteröitynyt 30.03.2007

14.11.2007 klo 20.11

Crashilla menee vielä heikommin ulkonäön puolesta. :(
lainaa
SUPER-SPYRO-FANI

02.12.2007 klo 19.13

Spyrosta on tullut TODELLA hienon näköinen. Mulla on tuo Spyro: A New Beginning! Mun mielestä se on söpö!
lainaa
Tjaa

08.12.2007 klo 16.24

Pelannut en ole mutta mitä nyt on näitä keskusteluja ynm. seuraillut niin tuntuupa tuo aika pettymykselle...
lainaa
Kaisamaisa

26.12.2007 klo 19.49

Kannattaa ITSE kokeilla sen sijaan, että uskoo muiden puheita!

Hemmetin hyvä peli minun mielestäni. Haastava kuin mikä, mutta nautinnollisen jännittävä ja sopivasti ahdistava. ___ 10- ___!
lainaa
SUPER-SPYRO-FANI

27.12.2007 klo 19.54

Mun mielestä toi on iha hirveen hyvä Spyropeli!!! 10+!!
lainaa
Wolfie

01.01.2008 klo 16.16

Samaa mieltä, hyvä peli. Itse vain olen jumittunut aika pahasti Celestial Caves -luolastoon, en millään keksi, mitä pitäisi tehdä ''pikkuhörhöille''.
Apua? 8)
lainaa
KIRJOITAKOMMENTTI

08.01.2008 klo 12.38

Kirjoita kommentti
lainaa
Kirjoitakommentti

08.01.2008 klo 12.40

KIRJOITAKOMMENTTI kirjoitti:
Kirjoita kommentti

Kirjoita kommentti
lainaa
SUPER-SPYRO-FANI

08.01.2008 klo 18.10

Tarkoitatko niitä pikku hämähäkkiä? Mäkin jumituin siihen. Siinä pitää tehdä voltti X+X+O niin tuo "Tail Strike" Joku sellane se kummiski oli niin pitää laittaa hidastus ja äkkiää laittaa sen päälle voltti =D
Toivottavasti ymmärsit!
lainaa
Kiia

10.01.2008 klo 17.05

Mä taas on jumittunut siihen isoon taistelujuttuun,missä siinä lopussa tulee "laatikosta" kaksi skorpionia -.-'' olen aivan jumissa niiden kanssa.. SPYRO RULAA
lainaa
Zelen

13.01.2008 klo 13.19

Kylläpäs Spyro onkin muuttunut sitten PS1:sen. Ilmeettömyydestä ei ainakaan loharia voi syyttä. Spyro näyttää potevan selkeää teiniangstia. Mutta ihan vaikuttavalta näyttää "veteraanin" silmissä, kieltämättä.

Tasohyppelyideasta pidin paljon enemmän.
lainaa
true

26.01.2008 klo 18.22

Juu, minustakin toi on kauhian hyvä! 10+!!
Aika kinkkinen juttu se loppu.. Kuka siis oli se tyyppi joka oli siinä, öh, kivellä kattomassa Spyroa?
Luulen et se on se yks Spyron kaveri, joka on siinä Spyro Enter The Dragonfly pelissä.
En ole sitten yhtään varma, enkä myöskään siitä että tämä keskustelu on aika vanha... Joskus iskee sellanen että on pakko kirjottaa vaikka kuinka vanhaan topiciin. :D
lainaa
MMOO

02.02.2008 klo 17.34

Kiia, paina ympyrää niin se puskee sillain hienosti. lopussa kun se on kuolemassa, niin hyppää voltti sen päällä
lainaa
Wolfie

29.02.2008 klo 17.26

Kiitos, Super-Spyro-Fani! ^^
lainaa
dragonfly

10.03.2008 klo 18.42

miten tehdään tail strike xbox ohjaimella? olen jumissa suht alussa niitten toteemi pilareitten kans
lainaa
true

17.05.2008 klo 22.14

Öääh en tajuu miks kaikki haluu pelata niitä muita Spyro pelejä. Enter the Dragonfly, Hero's Tale, Year Of The Dragon.. ne on NIIN tyhmän näkösii, etenki Spyro niis! Saa melkee sellasen mielikuvan et Spyro on joku urpo. Just joo.. Ja kun kuulin minkälainen se ääniki oli, ei elämänkevät! O.o
lainaa
Jenna

03.06.2008 klo 14.26

Spyro on söpö tässä pelis.mullakin on tämä,mut oon jumittunut yhteen tosi vaikeaan kohtaan.siinä on spyron voima portteja ja niiden lopussa on aina sama pieni vähän niiku rapu,jotka juoksevat karkuun.mitä pitää tehdä että pääsee eteen päin ????
lainaa
Tansku

31.07.2008 klo 11.12

Mä taas oon jumissa siinä kohdassa jossa pitää voittaa se sähköinen lohikäärme siellä vision vorld kolmosessa. onko joku päässy sen läpi?
Jos joku on niin kertokaa miten! Ja spyro on suloinen tässäkin pelissä. Ne hyppyähkimiset vaan ärsyttää...
lainaa
Järkimenee90

27.08.2008 klo 10.40

mä en ymmärrä, pääsin loppu vastukseen mutta melkein just kun siinä Gaulin tapettua niin se jumitti ja lopulta se tappo mut, sit jouduin koko homman uudestaan menemään, siitä kun menen vuoren sisään missä on vaaleanpunainen valo.. ja tulee sellanen video pätkä, missä Gaul aukoo päätänsä Spyrolle..
lainaa
Mirr5

Rekisteröitynyt 17.03.2009

02.05.2009 klo 23.38

Aikaa on kulunut julkaisusta, mutta itse tuli pelattua vasta nyt. Ja pakko sanoa että oli muuten tosi kiva peli. Jotenkin ittelle kaikki naksahti paikalleen.
Ihmetyttää vaan pelin saama äärettömän raju kritiikki, eihän tämä täydellinen peli ole, mutta kertokaapa, mikä esim nyt oikeasti tekee jostakin "vakavasta" God of Warista tai jostain GTA:sta nyt viisikymmentä pistettä paremman pelin? Ei ainakaan Spyroa vihattavampi, helposti unohtuva ja vähintään yhtä lapsellinen päähahmo. kontrollit ovat ihan oikeasti mielestäni melko samaa tasoa kuin monissa nk. AAA -peleissä (tiettyyn osaan verrattuna jopa paremmat)

Jos lähetään siltä linjalta, että olen tunnelmaa hakeva (soolo)pelaaja, joka ei koe tarvetta todistaa itselleen olevansa aikuinen pelaamalla lapsilta kiellettyjä pelejä pelkäästään (kun ne nyt yleensä ovat muutenkin ajatukselliselta tarjonnaltaan ihan samantasoista huttua), ja mielestäni yli 85 pistettä ansaitsevia pelejä on tullut pieni kourallinen viimeisen kymmenen vuoden aikana, niin yhdyn tuohon Peltosen 77 arvosanaan.
lainaa
Karoliina

06.01.2011 klo 21.48

Itse joka ikistä Spyro-peliä pelanneena, läpikäyneenä ja jokaisen omistavana tasohyppelypelipelaajana olen todella tyytyväinen The Legend of Spyron kahteen uusimpaan: The new beginning ja the eternal night. Peleissä haittaa on kenties vaihtelevat valo- ja kontrastisäädöt, mutta tarinaltaan, toiminnaltaan ja teknisesti peli on minun makuuni sopiva. Itse pääsin kyllä todella helposti läpi the new beginningin ja myös helposti tämän The eternal nightin. Perheen pienimmille ei peli olekaan tarkoitettu, mutta jos kärsivällisyyttä riittää, niin pelin pääsee helposti läpi. Loppuu vähän kesken, eli seuraavaa sitten ostelemaan... Ja muistakaa, että hidastukset ja Fury (R2) auttavat monissa hankalissa kohdissa! :) Have fun!!
lainaa
Justuas

Rekisteröitynyt 20.04.2011

27.06.2011 klo 14.48

Ei ees oo vaikee :D
lainaa

V2.fi Tiktok
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova