Tuorein sisältö

Catherine

Arvioitu: Xbox 360
Genre: Seikkailupelit, Älypelit
Pelaajia: 1-2
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Atlus
Julkaisija: Atlus
Julkaisupäivä: 10.02.2012
Pelin kotisivut
Jari Tapani Peltonen

13.02.2012 klo 14.00 | Luettu: 12944 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Kolikkopelileffa.
Japanissa on taas haisteltu liimaa. Catherine on alakuloinen ihmissuhdedraama. Kumararyhtinen käsien taskuttaja Vincent murjottaa ja mutisee muille alkoholisteille pubissa. Pitkäaikainen tyttöystävä Katherine tahtoo sitoutua. Lakanoihin on tyrkyllä myös hemaiseva Catherine. Voih! Öisin Vincent näkee painajaisia. Hän ja ryhmä lampaita siirtelevät palikoita kiivetäkseen huipulle ennen kuin pohja romahtaa. Vaikeustaso on sama kuin keskivaikeassa pulmapelissä ja keskivaikeassa tasohyppelyssä yhteensä. Kontrollit ja kamera takkuilevat. Kuvittele ratkovasi sanaristikkoa niin nopeasti kuin ehdit viimeisiään vetelevällä kuivamustekynällä samalla kun klovni tusauttelee sinua vinkuvalla nuijalla takaraivoon. Nuuh! Aah! Riima on tuoletta! Arigato hiroshima gojira!

Viisari värähtää


Catherine on yhdistelmä ammattitaitoista, mutta keskinkertaista anime-elokuvaa, ja arcade-peliä, joka toimisi mainiosti juurikin kolikkopelinä, jollaisten on tarkoitus muuttua mahdottomiksi.

Valveilla Vincent "saa" "omaan tahtiin" "keskustella" pubissa. Aika kuluu. Kaverit ja aiheet vaihtuvat. Tekstiviestejä pukkaa. Niihin saa vastata. Kun pelaaja tekee valintoja, mittarin neula heilahtaa. Toinen suunta symboloi Katherinea, hyvyyttä ja konservatiivisuutta ja toinen suunta Catherinea, pahuutta ja villejä poikamiesvuosia.

Valinta tyttöjen välillä saattaa olla kohtalokas. Painajaisissa nähdään muun muassa isäksi tulemisen pelosta kumpuava jättiläismäinen paholaisvauva, mutta jotakin pelottavaa on meneillään oikeastikin. Niin tai näin, useimmat keskustelut ovat pitkäveteisiä. Pelaajan valinnat eivät käsittääkseni johda muuhun kuin mittarin värähtämiseen ja erilaisiin loppuratkaisuihin. Vaihtoehdoista ei usein selviä, miten mittari värähtää, joten kyse on lähinnä siitä perinteestä, että tottahan "pelaajan" täytyy saada nappia painaa.

Asialliset piirrostyylit ja peligrafiikka vuorottelevat miten sattuu, mikä sopii hipsteripeliin. Musiikki osuvasti virittää nyrjähtänyttä tunnelmaa. On tähän panostettu, jos tämä on peli. Toisaalta, jos peliä ei pelata, se on leffa. Päähenkilö on neuroottinen mulkku. Järkyttyessään hän aukoo suutaan ja musiikki tärähtää kuten missä tahansa Dragon Balleissa kun kakara näkee naisen alushousut. Leffaelämyksiin kuuluvaa samaistumista tai edes päähenkilön sietämistä ei oikein pääse tapahtumaan. Leffana tämä saisi tältä leffakriitikolta kaksi tähteä. Pelipiireissä nousee kohu, kun peli on näin ihmeellinen ja outo, mutta leffapiirit innostuvat vasta, kun anime on tasoa Paprika.

Aivotaktivoikaakolminkertainenvalonnopeus!


Ilahduin kovasti aluksi. Catherine on... surrealistisesti vertauskuvallinen puzzlekokoelma? Jo ensimmäinen puzzle on tosi hyvä! Ei. Se on ainoa puzzle.

Painajaisissa, pässin sarvet päässään, Vincent vetelee ja työntää palikoita ja roikkuu ja kiipeilee päästäkseen huipulle. On raskaita, sortuvia, räjähtäviä ja liukkaita palikoita ja ansoja ja muuta. Kulmistaan toisiaan koskettavat palikat pysyvät kasassa. Muussa tapauksessa torni palikoita saattaa romahtaa. Myöhemmissä vaiheissa on vaikea hahmottaa, kuinka työstää kasaa, josta osa on piilossa ilman kameran kieputtelua. Toisaalta mahdollisia taktiikoita on useita. Idea on jännä. Toteutus on riittävän hyvää, jotta peli on "useimmiten" sujuva ja koukuttava ja kiva. "Useimmiten?" Joo! "Useimmissa" kohtauksissa menee minuutteja. Muissa menee tunteja.

Useita katastrofeja olen viran puolesta vääntänyt, mutta järkytyin jälleen. Puolivälissä normal-tasolla tie tyssäsi täydellisesti. Tunteja yritettyäni katsoin läpäisyohjeet YouTubesta. Kohtausta ei silti voinut läpäistä. Lukijakommenteissa muut valittelivat samaa, ja sitä, kuinka he haluaisivat viiltää kohtaukseen liittyvän ääninäyttelijän kurkun auki. Toinen video opasti osuvammin. Kun pysäytin pelin joka ikisen siirron jälkeen, ja katsoin aina uudestaan mitä pitää tehdä, refleksini riittivät kohtauksen läpäisyyn! Peltonen! Peltonen!

Usein palikkaa tai useampaa on työnnettävä oudosti, jotta voit tehdä ensimmäisen loogiselta tuntuvan siirron. Tämä olisi kivaa ilman aikarajoja, jotka ovat käsittämättömän tiukkoja yleisesti sekavissa hirviökentissä. En häpeäisi, jos olisin toisinaan funtsinut viisi minuuttia. Jos olisin miettinyt puoli tuntia, sama se minulle. Toisinaan peli antaa 2 sekuntia. 2 sekuntia! Aikaa tehdä kaikki ne siirrot, jotka kohtaukseen kuuluu, on kymmeniä sekunteja – mutta aikaa ymmärtää, mistä siirtely alkaa ja mihin se johtaa, on 2 sekuntia. Sitten tipahdat kentän alkuun, tai päävalikkoon, jos lisäelämät loppuivat.

Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana suruna sielussain


Yhden asian tahdon vääntää rautalangasta. Eteneminen tapahtuu palikka kerrallaan. Ohjauksen pitäisi ehdottomasti toimia siten, että se nuoli, jota painetaan, määrittelee suunnan, johon Vincent liikkuu. Vaan ei.

Kuvitellaan, että Vincent roikkuu palikassa selkä pelaajaa kohti. Palikan ainoa naapuripalikka sijaitsee takana viistosti oikealla. Paina: vasen, vasen. Vincent liikkuu palikan taakse. Paina nyt: oikea. Vincent siirtyy roikkumaan naapuripalikkaan. Loogista.

Mitäpä, jos tahdot perua viimeisimmän siirron? Tahdot palata vasemmalle. Painatko: vasen? Jos painat, Vincent pyrkii siirtymään oikealle, minne hän ei pysty siirtymään näkymättömästä seinästä johtuen. Paina: oikea. Tällöin Vincent siirtyy takaisin vasemmalle. Öh?

Palataan aloitustilanteeseen. Miten pääsimme palikan toiselle puolelle? Näin: vasen, vasen. Toinen tapa: pidä vasenta nuolta pohjassa. Miten pääsimme aloitustilanteesta naapuripalikkaan? Näin: vasen, vasen, oikea. Toinen tapa: pidä vasenta nuolta pohjassa.

Moni peli käyttää vastaavaa logiikkaa. Useinkin, kun pelaaja ohjaa hahmoa vaikkapa vasemmalle, hahmo jatkaa kulkemista samaan suuntaan, vaikka kuvakulma vaihtuisi. Catherine on peli, joka vaatii täsmällistä ja tehokasta liikkumista. Kiihkeissä kohtauksissa selkäydin sanoo, että jos liikuit kolme ruutua vasemmalle, mutta siinä oli yksi ruutu liikaa, nyt on painettava kerran oikeaa nuolta. Selkäydin tapaa olla väärässä. Oikea ei ole oikea, vaan vasen tai oikea. Xboxin kuuluisa ristiohjain tukee tätä herkkua omalla ihanalla tavallaan.

Catherine on tuuri- ja muistipeli. On opittava muistamaan oikeat painallukset. Hyvällä tuurilla löydät ne muutamilla yrityksillä. Huonolla tuurilla hermosi ehtivät pettää. No, ainahan voit pitää back-nappia pohjassa aloitusvalikossa. Se aktivoi very easy -tilan, jolloin Catherine muuttuu kasuaalipeliksi, jossa ei ole paljoakaan pelattavaa.

Tekstiseikkailut vuonna 2012


Arvostelu on päättynyt, mutta angstailen vielä vähäsen. Roolipeleissä on nähty monivalintakeskustelujen varaan rakentuvia vapaaehtoisia ihmissuhteita. Ne ovat toisinaan tyydyttäviä. Isoilla peleillä on isot resurssit. Olen reilu. En vaadi ihmeitä pienemmiltä projekteilta. Jos tahdot tehdä pubiin sijoittuvan deittisimulaattorin, tyydyn siihen, että tarjoat pari vaihtoehtoa enemmän kuin mainitut vapaaehtoiset bonusominaisuudet. Jotain pientä sievää vaan, jäbä! En vielä moneen vuoteen vaadi, että tarinapelit muistuttaisivat niitä ohjelmia, joissa voi kouluttaa tekoälyä yllättävän mielenkiintoisesti. Olen realisti.

Japanilaistyylinen interaktiivinen tarinankerronta - wau - OOH - jees! Laitapa vaikka Hiljaiset sillat DVD-soittimeen. Paina play! Katso! Paina pausea! Paina play! Katso! Mene valikoihin! Löydä poistetuista kohtauksista vaihtoehtoinen loppuratkaisu! Katso sekin! Onnittelut! Pelasit juuri kaksi kertaa läpi täysin uniikin ikäihmisten rakkaudesta kertovan simulaattorin! Nyyh, aah, ihmeellistä, mitä nykyaikana voidaan tehdä, voi penteles!!

V2.fi | Jari Tapani Peltonen

Catherine (Xbox 360)

Siedettävää joskin etäännyttävää leffaa koetetaan maustaa puzzleilla. Puzzlet alkavat ovelina ja kiehtovina, mutta muuttuvat sadistisen vaikeiksi.
  • Rohkeasti erilainen pelitarina
  • Pikkujännät tyylikeinot ja vertauskuvat
  • Puzzleosuudet rakentuvat kelpo idealle
  • Älytön vaikeustaso
  • Kamera- ja kontrolliongelmat
  • Vuorovaikutuksen puute tarinassa
< Soul Calibur V... Resident Evil: Revel... >

Keskustelut (14 viestiä)

Paskapeli

13.02.2012 klo 14.38

Ei ne puzlet kovinkaan vaikeita olleet mutta ne olivat toki hemmetin ärsyttäviä.
ettevaanosaa

13.02.2012 klo 15.11

Nyt on kyllä evo-arvostelija. Pelaa easyllä jos ei aivokapasiteetti riitä. Kyllä tämä 75-85 väliltä jotain olisi ansainnut. Tosin enpä ole itse vielä ihan lopussa.
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

13.02.2012 klo 17.04

ettevaanosaa kirjoitti:
Nyt on kyllä evo-arvostelija. Pelaa easyllä jos ei aivokapasiteetti riitä. Kyllä tämä 75-85 väliltä jotain olisi ansainnut. Tosin enpä ole itse vielä ihan lopussa.


Japanilaisetkin ovat valittaneet vaikeustasosta. Japanilaisetkin. Jopa japanilaiset. Jopa easy-tasosta. Siksi se huijauskoodi jälkikäteen lisättiin peliin.

Viihdetuote joka ei viihdytä saa huonot pisteet. Sadistinen vaikeustaso on hienoin ominaisuus joka pelistä voi löytyä heti reiluuden jälkeen. Vlad Dracula työnsi teroitetun seipään alamaisen peräsuoleen jos alamainen jäi kiinni valkoisesta valheesta. Vlad Draculaa juhlitaan "julmana mutta oikeudenmukaisena" kansallissankarina tätä nykyä.
Pelailija

13.02.2012 klo 18.58

Normaalilla vaikeusasteella tuli jenkkiversio vedettyä läpi aikoinaan ja täytyy sanoa, että pitkästä aikaa sellainen peli, jossa pärjääminen toi kunnollisen onnistumisen tunteen. Joten ainakin meikäläiselle Catherine oli yksi viime vuoden parhaista peleistä.
Stanaldo

Rekisteröitynyt 26.08.2009

13.02.2012 klo 20.08

Itse olen JP linjoilla kanssa. Jos viihde tuote ei viihdytä miksi sen pitäisi saada hyvät arvosanat?
Uppmas

Rekisteröitynyt 15.11.2011

14.02.2012 klo 01.38

Peltosen arvostelut ovat parhaita.
Ja sitten itse peliin. Mitä katsoin Youtube-videoista, niin jotkut puolivälissä ollessaan vittuuntuivat niin pahasti, että heitin kuulokkeet pois korviltani. Animenkaan lähtökohdalta peli on vain ''meh''. Aivan oikeat pisteet.
totuudentaitaja

14.02.2012 klo 01.42

Nää on näitä assburger halityynypelejä selvästi :D
Tingle

Rekisteröitynyt 19.04.2007

14.02.2012 klo 19.43

Neljännessä päivässä mennään ja hauskaa on kovasti ollut. Vaikka kiipeilykontrollit totuttelua vaativatkin niin kyllä niistäkin nopeasti yli pääsi. Moninpelikin on aiheuttanut hulvattomimmat hetket pelien parissa miesmuistiin. Harmi että sen saa auki vasta pelin läpäistyään, nyt jäi Peltonen herkusta paitsi.

Tarinaan vaikuttamisen vähäisyys tuntuu omituiselta riesanaiheelta, eihän sitä yleensä ole laisinkaan. Catherinen systeemi on luonnollinen ja toimiva, joten itseäni ei jää haittamaan etten pysty heittämään Katherinea dinosauruksella ja levittämään siemeniäni polttohaudatun ruumiin uurnaan.

Peltosen itsetarkoitukselliset huulenheitot kävivät arvosteluista silloin kun miekkoselle annettavat pelit oikeasti olivat karmeita. Jos peli kerran useimmiten on ihan kiva eivät alle keskinkertaisen valuvat pisteet tunnu mitenkään oikeutetuilta. Näin ystävänpäivän kunniaksi voisin lähettää virtuaalisen halauksen Jarille ettei tämän tarvitse hakea huomiota arvosteluillaan.
Mirr5

Rekisteröitynyt 17.03.2009

14.02.2012 klo 20.23

totuudentaitaja kirjoitti:
Nää on näitä assburger halityynypelejä selvästi :D

Uhh... kiitokset muistutuksesta.

http://www.youtube.com/watch?v=vgoLTNVuurY
Mirr5

Rekisteröitynyt 17.03.2009

14.02.2012 klo 20.27

Stanaldo kirjoitti:
Itse olen JP linjoilla kanssa. Jos viihde tuote ei viihdytä miksi sen pitäisi saada hyvät arvosanat?


Viihdyttävyys on subjektiivista, eli kokijasta kiinni. Jotkut viihtyy waifu-simujen parissa, toiset eivät. Jotkut tykkää itsensä satuttamisesta, toiset eivät.
Arvostelijan tulisi imho ottaa aina kaksi kantaa: henk. koht. ja se objektiivinen, eli mahdollisimman universaali lähestymistapa. Kumman pohjalta sitten antaa arvosanan niin on yhtä vapaata, kuin sen painoarvo merkityksetöntä.
Tingle

Rekisteröitynyt 19.04.2007

18.02.2012 klo 18.26

Peli tuli normaalilla läpäistyä ja tulin tähän vain naureskelemaan ylimielisesti ja vahingoniloisesti mikäli peli tosiaan tuottaa joillekin ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.
munakennodsadasd

18.02.2012 klo 22.00

''Nuuh! Aah! Riima on tuoletta! Arigato hiroshima gojira!''

Tähän lauseeseen lopetin lukemisen.

Kertoo tämä arvostelijasta aika paljon. Siksipä en pidä v2.fi/peltosen mielipiteitä minään.
Lehmus

21.02.2012 klo 00.57

Mirr5 kirjoitti:
Arvostelijan tulisi imho ottaa aina kaksi kantaa: henk. koht. ja se objektiivinen, eli mahdollisimman universaali lähestymistapa. Kumman pohjalta sitten antaa arvosanan niin on yhtä vapaata, kuin sen painoarvo merkityksetöntä.


Oikeasti? Ja millä tavoin nämä pystyy erottelemaan? Miten määrittelisit, kummalta pohjalta Peltonen on tämän kirjoittanut? Kaikki suodattuu hänen kauttaan, ja pitäisi olla lukijan tehtävä määritellä mitä havainnoista pystyy tarkastelemaan objektiivisina (vaikeusaste on korkea) tai subjektiivisina (vaikeusaste oli liian korkea arvostelijalle eli peli on liian vaikea).

Objektiivisuuden huutelu samanaikaisesti vähättelee huutelijan kykyä lukea tekstiä sen oikeissa puitteissa, että asettaa kirjoittajaa kohtaan kummallisen vaatimuksen toismaailmallisiin ulottuvuuksiin nousevasta arvostelukyvystä, jossa puhdas tietämys ei sekoitu vaivaisiin mielipiteisiin.
Petelius86

Rekisteröitynyt 07.10.2009

21.02.2012 klo 20.34

Hmm itse pelaan dark soulsia riemulla vaikka onkin pirun vaikea. sille peltonen tuskin antaisi 2 pistettä enempää :D oliko se peli nyt vaikea vai eikö peltonen osaa pelata? sitä sitten itketään kuin pieni kersa että paska peli 0 pistettä :D ja peltoselle tiedoksi älä rupea sanomaan muita liimanhaistelijoiksi koska sinun arvosteluissasi on kyllä käytetty tuhdinpia aineita XD






Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova