Tuorein sisältö

The Artist

Ensi-ilta: 02.03.2012
Genre: Draama, Komedia
Ikäraja: 7
Jari Tapani Peltonen

05.03.2012 klo 14.00 | Luettu: 11480 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

The Artist on mykkä, mustavalkoinen, hidas, ranskalainen ja se käyttää vanhaa kuvasuhdetta ja se kertoo taiteen tekemisestä, mutta natsit eivät monivammaisia koreanjuutalaisia transusäveltäjiä polttouuniin Beethovenin säestäessä lapioi, joten täydellinen tämäkään leffa ei ole.

Karismaattinen mykkäfilmien tähti George Valentin hurmaa Hollywoodissa 1927. Äänen tehdessä tuloaan, Valentin väläyttää 20 karaatin hymyä ja julistaa uudistuksen tempuksi - nykypäivän 3D-foobikoiden tavoin. Todellisuus sylkee vasten playboyviiksiä, kun Valentin ei sopeudu. The Artist on yksinkertainen mutta persoonallinen ja hallittu taide-elokuva miehisestä ylpeydestä. Taiteellisimmillaan teos on maalatessaan merkityksiä hienovaraisesti tai rohkean räikeästi. Itse tuottamassaan seikkailufilmissä Valentin vajoaa juoksuhiekkaan, noin esimerkiksi.

Ennen kriisiä Valentin kirjaimellisesti törmää faniinsa Peppy Milleriin. Jo tuolloin syttyy ystävyys - ja uusi tähti. Peppy eli Bérénice Bejo on pirteä kuin peipponen ja hauskan ja viehättävän näköinen suurine silmineen ja kitoineen. Jos Valentinin tulkitsija Jean Dujardin onkin planeetan komein kolli - herra hymy -, karisma kumpuaa itseluottamuksesta, joten masentuessaan Valentin alkaa vaikuttaa surkealta piruparalta. Miksei hän suostu puhumaan? Katsoja saa suuttua hölmöläiselle, se kuuluu asiaan. Uuden ajan kyky Peppy ja uskollinen autonkuljettaja ja koira yrittävät olla lohduksi. Kun alakuloisuutta maustetaan hyväntahtoisella huumorilla, aikaan saadaan haikeutta, mikä on yksi asia, minkä vanhat filmit ja The Artist hallitsevat paremmin kuin pätevätkään pätkät näinä päivinä.

Katsottuani trailerin pari-kolmekymmentä kertaa kauriinvasan lumoutunein silmin, olen lievästi pettynyt, ettei itse elokuva ole yhtä täyteläisen osuva ja tiivis. The Artist ei varsinaisesti ole komedia, vaan hauska ollakseen melodraama. Valentinin masennuskohtaukset ovat informaatioarvoon nähden pitkiä, aavistuksen raskaita. Tällöin taiteellinen arvo on kiinni säveltäjästä ja näyttelijän kyvystä väräyttää karvoja ja heijastaa tuskaa silmiin. The Artist taitaa tyylin mainiosti, moitteettomasti – jos nyt ei esimerkillisesti.

Vertailu on väistämättä epäreilua, sillä monen muun tavoin kokemukseni mykkäfilmeistä rajoittuvat suurimpiin klassikoihin, joista Charlie Chaplinin Kaupungin valot on yksi suosikkiasioistani maailmassa. Sekä vanhan mukailussa että oman identiteetin rakentelussa The Artist onnistuu kyllä. Kun Valentin puhkuu leppoisaa viehätysvoimaa hupsussa väljässä frakissaan, tai kun Peppyä pyydetään tanssimaan näytteeksi ja hän hetken keimailee ja virnistelee, The Artist on hauska, herttainen, viattomasti eroottinen, chaplinmainen ja mitä vielä. "Hjurmaava" on hakemani sana. Melodraamapuolta voidaan kuvailla "näppäräksi".

Kuulemani vinkin allekirjoitan: katso myös musikaali Laulavat sadepisarat. Leffat kertovat samasta ajasta, paikasta ja aiheesta, mutta tyystin erilaisen toteutuksen johdosta ne täydentävät toisiaan kutkuttavasti. Tämä tuskin on tahatonta. Molemmat alkavat mykkäfilmin ensi-illasta, esittelevät heti tulevan tähden ja niin edelleen. Muut klassikot joihin viitataan ovat fossiileja, joten itseään saa päähän taputtaa, jos sytyttää. Snobeille tätä ei kuitenkaan ole suunnattu, vaan taidokkaan retrofiilistelyn tekijät koettavat saada kaikki kiinnostumaan unohdetuista, yksinkertaisen kauniista taideteoksista. Tässä onnistutaan komeasti - mahdollisuuksien rajoissa. Niinhän se muuan lyyli sadepisaroissakin virkkoi, että teatterissa näytellään, mutta (mykkä)elokuvissa vain patsastellaan, pyh. Toiset eivät tykkää.

Mikäli haussa on moderni, visionäärinen mykkäfilmi, sen nimi on WALL-E.


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Sotahevonen... Chronicle... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (5 viestiä)

LNSMN

06.03.2012 klo 12.19

Henkilökohtaisesti rakastin molempia, mutta mites sinä Peltonen? Kumpi on parempi Hugo vai Artist? Saiko Artist Oscarinsa ansaitusti mielestäsi?
lainaa
Execta

Rekisteröitynyt 10.04.2007

06.03.2012 klo 15.38

LNSMN kirjoitti:
Henkilökohtaisesti rakastin molempia, mutta mites sinä Peltonen? Kumpi on parempi Hugo vai Artist? Saiko Artist Oscarinsa ansaitusti mielestäsi?


Kannattaa lukea Peltosen Hugo-arvostelu, niin saata vastauksen.
lainaa
Nade

06.03.2012 klo 16.14

Kannattaako mennä katsomaan Chronicle?
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

06.03.2012 klo 19.42

LNSMN kirjoitti:
Henkilökohtaisesti rakastin molempia, mutta mites sinä Peltonen? Kumpi on parempi Hugo vai Artist? Saiko Artist Oscarinsa ansaitusti mielestäsi?


Arvosteluista tosiaan toivottavasti selviää, että Hugo teki huomattavasti suuremman vaikutuksen. Kuvitteellisessa tilanteessa, jossa Hugoa ei ole olemassa, The Artist on hyvä osoite Oscareille. Midnight in Paris on huomattavasti parempi käsikirjoitus, mutta sehän käsikirjoituksesta palkittiinkin. The Tree of Life on komea ja ajatuksia herättävä, mutta myös rönsyilevä.
lainaa
perato

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

06.03.2012 klo 20.24

Tulipa tätä katellessa Singin in the Rainin lisäksi mieleen toinen leffa jossa käsiteltiin hieman samaa teemaa mut aivan toisenlaisel tyylil: Sunset Boulevard ja sen naispääosa Norma Desmond.

Varsin mainio elokuva. Viihdyin koko vajaan kakstuntisen leffaa katellessa. En laittais pahakseni vaikka nämä leffat taas yleistyis. Mustavalkonen kuva tekee leffasta meikästä jotenki paljon ilmeikkäämmän ja tyylikkäämmän. Yllättävän onnistuneesti tässä pystyttiin kuvalla ja elokuvalla tekemään kerroksia. Elokuvan ensirepliikkikin oli: "I won't talk! I won't say a word!"

Mykkäleffaks tässä käytettiin ääniä yllättävän hyvin. En kyllä varsinaisesti ole mikään mykkäelokuvien suurin ystävä vaikka ne ovatkin ihan hyviä leffoja. Enemmän tykkään 30-50-lukujen mustavalko "talkieista". Tästä silti oli helppo tykätä.

En nyt tiedä oliko Doujardinin suoritus nii päätä huimaiseva, et Oscarin sillä olis ansainnut, mutta verrattuna muihin ehdokkaisiin ja nykypäivän elokuvan vaatimuksiin, olihan tuo silti erittäin miellyttävää katottavaa. Ihteltä ainakin heru koko ajan sympatiat Valentinelle, satunnaisesta tuittuiluista huolimatta.

Maksaisinko toiset 7 euroa joskus myöhemmin saman elokuvan näkemisestä? Wiz plezör!
lainaa

V2.fi Instagramissa
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova