Rauta herättää hankalan kysymyksen. Ovatko bändin juuret perinneveivauksessa vai metallissa. Onko Haudanmaa etnometallia vai vahvalla perinnemusiikkisäädöllä rikastettua folkmetallia. Suomirokista napataan Trio Niskalaukaukset ja Viikatteet. Teksteissä juhlivat Rautiainen, Jarkko Martikainen ja A.W.Yrjänä. Perinnemusiikkilinja löytyy Pohjannaulan, Gjallarhornin ja nykykansanmusiikin suunnalta.

Rauta-yhtyeen ulosantia voisi yrittää kuvailla Timo Rautiaisen ja Nordmanin ristisiitokseksi. Paikallisella puheella väännetyt vokaalit eivät eroa kotimaisen rokkiskenen peruslinjasta. Lyriikoissa yhdistellään perinnesysteemiä ja Suomi-rockin tasaisen varmaa sanahelinää. Perinnesoittimet hallitsevat tilaa ja paikoin kitaralla on kova työ saada äänensä kuuluville. Toisaalta muutamissa viisuissa annetaan riffimyllyn jauhaa. Etno-ja kansanmusiikkiaineksen naittaminen raskaan kiven kanssa aiheuttaa vaativaa tasapainoilua. Livenä metallivalli saattaa vyöryä ilman rajoja. Levyllä pelimannihenki hengittää rinta kaarella ja folkmetalli saa antaa sovinnolla tilaa.

Levyn parhaita hetkiä on Jukolan Talossa-niminen veto. Teksteissä lainataan minkä ehditään mutta Trio Niskalaukauksen ja Lauri Tähkän yhdistävä biisi laukkaa osaavalla otteella. Liian Kaukana huudattaa viulua ja haitaria toimivana etno-folk-rokkina. Tulenkantajat Ja Sateentekijät soi luomutuotteena ilman metallisia hampaita. Morsian Pukeutuu Keltaiseen voisi olla Viikatteen tai Rautiaisen viisu.

Rauta maalaa itsensä hankalaan nurkkaan. Haudanmaa sisältää metallimiehelle turhan paljon pelimannihehkutusta. Toisaalta Pohjannaulan ystävä saattaa vierastaa paikoin rajusti ryskyttävää kitaravyöryä. Meikäläinen suosittelisi Rautaa folkmetallin ystävälle. Timo Rautiaisen fanit voivat myös lämmetä Haudanmaan tummalle surupuvulle. Välillä vain tuntuu, että toinen elementti on liikaa. Rauta on reipasta ja toisaalta sopivan synkkämielistä. Varsinaista Suomalaiskansallista etno-rautamalmia.