Tuorein sisältö

Vesa-Matti Loiri: Inari

Jarkko Rotstén

07.11.2007 klo 10.30 | Luettu: 8654 kertaa | Teksti: Jarkko Rotstén

Monet muistavat Vesa-Matti Loirin tunteikkaat Eino Leino-tulkinnat 70- ja 80-luvun vaihteesta. Näiden levyjen myötä Loiri tuli tunnetuksi varsin energisenä tulkitsijana. Joillekin saattaakin tulla pienenä yllätyksenä, kuinka rauhallisella otteella pitkän linjan taiteilija tulkitseekaan suomalaista pop- ja rock-musiikkia. Joku voisi jopa väittää, että Veskun ääni kuulostaa välillä suorastaan väsyneeltä, kuin viikonpäivät valvoneelta. Eipä Loirin tulkinta koskaan ole kaikkien mieleen ollutkaan.

Viime vuonna erinomaisen vastaanoton saanut Ivalo-levy sai siis odotetusti jatkoa. Inari on jälleen hyvin visuaalinen ja tunnelmallinen levy. Itse näen sieluni silmin yksinäisen, väsyneen miehen viettämässä iltaa mökillään keskellä lapin erämaata pullo kourassaan. Melankolinen tippa hiipii väkisinkin raavaankin miehen silmäkulmaan epäonnistuneita parisuhdeasioita pohtiessa. Vaan eipä Inari silti silkkaa surumielisyyttä edusta. Dave Lindholmin Minun nimeni on Nimessun keventää levy alkupuoliskon surumielisyyttä kummasti puhtaalla naiviudellaan, mutta on toisaalta myös melko irrallinen veto. Myös lapsuutta Loiri pohtii J. Karjalaisen Keihäänkärjen ja toisaalta myös Miljoonasateen Lapsuuden sankarille-kappaleen tahtiin. Albumin päättävä Juicen Viime yönä ennen kahta jättää kuuntelijan lopulta suhteellisen toiveikkaisiin tunnelmiin.

Toteutukseltaan Inari on sopivan yksinkertainen. Taustalla soivat useimmiten vain akustinen kitara sekä eteerinen syntikkamatto. Kappaleet on valittu kotimaan kärkisanoittajien (Hanhiniemi, Yrjänä, Syrjä, Salo ja monet muut) parhaimmistosta. Niinpä albumiin on hyvin helppo samaistua ja syventyä koskettavien tekstien ja lämpimän tulkinnan säestyksellä. Vaikka itse pidän esimerkiksi Lapsuuden sankarille-biisiä vähintäänkin puhkisoitettuna, saa sekin kummasti uutta henkeä Loirin käsittelyssä. Välillä albumin yllä leijuva toivoton itsesääliasenne alkaa lähennellä kurjuuden maksimointia, mutta toisaalta se kuvastaa ehkä parhaiten suomalaisen miehen perusluonnetta. Tunteikasta Inaria voi mainiosti suositella yksinäisiin surkutteluiltoihin.


V2.fi | Jarkko Rotstén
< Foo Fighters - Echoe... Kent - Tillbaka Till... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova