Tuorein sisältö

Her

Ensi-ilta: 07.02.2014
Genre: Draama, Sci-fi
Ikäraja: 12
Jari Tapani Peltonen

06.02.2014 klo 22.00 | Luettu: 6389 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Linuxin kanssa lähinnä riitelin opiskeluaikoina. Elämä Windowsin kanssa sujuu, mitä nyt pientä vääntöä on ollut uuden tablettimaisen ulkoasun johdosta - Windows suorastaan kerjää sormeilua, mitä en hyväksy. Tieteiselokuva Her kertoo miehestä, joka rakastuu käyttöjärjestelmään. Kehittynyt tekoäly suoriutuu itsenäisesti jopa sihteerin tehtävistä kuten puheluista kolmannelle osapuolelle. Järjestelmä artikuloi tuttavallisesti Scarlett Johanssonin äänellä. Miehellä on vaikeuksia nähdä erot tämän persoonallisuuden ja muiden kaiuttimista (kuten puhelimesta) tulevien persoonallisuuksien välillä. Tokkopa se väärin on, jos avioeron virallistusta odotteleva yksinäinen tohvelisankari piristyy?

Ruohonjuuritasolla Her on puhelias ihmissuhdedraama. Yhdellä tapaa ajateltuna tieteisfiktio on vain tapa sanoa, että päähenkilö pakenee elämää fantasiaan. Joaquin Phoenixin hillityn osuvasti näyttelemällä nörtillä on hengittäviäkin tuttavia, joten mielisairaalaan hän ei ole matkalla. Sitten taas toisaalta: tekoäly ei ole isäntää nuoleskeleva ohjelmalelu. Hän on ajatteleva olento nimeltä Samantha, jonka tietoisuus kasvaa ja kapinoi. Robottiromaaneja lukeneet ovat automaattisesti huolissaan siitä miten häntä kohdellaan. Onko ihmisen ja tekoälyn romanssi todellinen tai jopa kaunis, vai sairasta todellisuuspakoa, vai ihan vain hyväksyttävä harrastus, siitä kaikesta elokuva antaa ristiriitaisia signaaleja. Tämä on elokuvan vahvuus, koska ristiriitaisuus on realistista ja ajattelu on kivaa, ja heikkous, koska vahvat näkökulmat tapaavat johtaa tunteellisempaan kerrontaan.

Mielipiteet jakaantuvat varmasti jo siinä, mikä on lajityyppi. Kun pöllähtänyt viiksivallu kekkuloi julkisella paikalla puhelimeensa rakastuneena, nauraminen on sallittua, kuten on päähenkilön tunteisiin samaistuminen, kuten on myös ajatteleminen. Henkilökohtaisesti herkistyin ns. kielletystä rakkaudesta hetkittäin, mutta toisinaan mietin, lokeroisinko leffan "draaman" ja "sci-fin" ohella lajityyppiin "kauhu". Tekoäly toisi iloa monille, mutta se myös loisi yksinäisyyttä kuten some ja muut nettisynnit. Itselleni en toivo aitoa enkä virtuaalista seuraa ja pitäisin tilanteen kernaasti tällaisena, että minä olen se hullu. Hajoaisin myötähäpeään maailmassa, jossa ihan mukavat mutta tajuttoman laiskat ihmiset ryhtyvät eroamaan koska puoliso ei vedä vertoja läppärin persoonallisuudelle. Ehkä niin tapahtuu jo nyt.

Työkseen päähenkilö kirjoittaa muiden puolesta kirjeitä, kuten itse mietin muiden puolesta elokuvia. Tarpeellista. Leffa koettaa sanoa, että päähenkilö on tunteellinen ja kenties muita inspiroiva mies. Mitään erikoista en hänen teksteistään löytänyt, joten kohtaus jossa tekoäly oikolukee hänen töitään puhutteli siihen sävyyn, ettei ihmisiä tarvita kohta turhiinkaan töihin. Ja mihin ihmisiä sitten tarvitaan, jos ne pitävät enemmän kännyköistä kuin toisistaan? Jos ne kytkettäisiin Matrixiin, ne tuottaisivat virtaa eivätkä imisi sitä? Kauhua.

Seurasin elokuvaa suurella mielenkiinnolla mutta kulmia nostellen, kun en aina ymmärtänyt mitä se ajaa takaa. Elokuva selkeästi ilmaisee, ettei tekoälyn kanssa seurustelu - eli juoni - ole vallankumous, vaan sitä tapahtuu, vaikka se tabu olisikin. Kukaan ei suuresti ylläty vaikka seksiäkin on saatava. Suhde toisessa maassa asuvaan chattikaveriin tukisi useimpia elokuvan tekemiä huomioita yhtä hyvin - tai paremmin - kuin suhde tekoälyyn, mutta lähitulevaisuus on toki piristävä tapahtumaympäristö yksityiskohtineen. Ihmissuhdekuviot luovat tunnelmia kiireettömästi, nostaen pintaan yleispäteviä ajatuksia modernista elämisen tuskasta. Sitten elokuva saattaakin keskittyä sci-fipuolen korostamiseen, vaikkei sci-fi varsinaisesti johda mihinkään konkreettiseen kuten SkyNetin hyökkäykseen.

Kylmän viileästi kärjistettynä elokuvalla on kaksi puolta - visioiva ja käytännönläheinen - joista kumpaakin voidaan pitää pääasiana varsinkin kun kumpikin jää taiteellisen vihjailevasti kesken. Leffa saa kovat pisteet omaperäisyydestä. Jos tahdot nähdä hyviä tieteiselokuvia, lue romaaneja, kuuluu vanha viisaus, jonka keksin itse. Her on omalaatuinen draama.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< My Shameful - Penanc... Byzantium... >

Keskustelut (4 viestiä)

Mavors

Rekisteröitynyt 30.06.2009

07.02.2014 klo 01.33 3 tykkää tästä

Hyvä arvostelu. Täytyykin pitää mielessä.
Muokannut: Mavors 07.02.2014 klo 01.34
manu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

07.02.2014 klo 10.53 2 tykkää tästä

Spike Jonze on toistaiseksi tehnyt omissa projekteissaan pelkästään erinomaista, joten tämä pitää nähdä.
Veteraani

07.02.2014 klo 13.57 4 tykkää tästä

Jari, mitä tämä on olevinaan?! Arvostelusi oli niin kansantajuinen että minäkin luulin ymmärtäneeni sen kokonaisuudessan. Eikä edes yhtään multihuipentumaa!
Guetta

Rekisteröitynyt 03.08.2011

07.02.2014 klo 18.37 5 tykkää tästä

Viime vuonna olin harmissani lähes samoihin aikoihin, kun Anthony Hopkins ei saanut ehdokkuutta Hitchcockista. Nyt neljä ehdokasta nähneenä on vähintään yhtä rikollista, että Phoenix jäi ilman. Mieletön näyttelijä.

Kirjoita kommentti

17003

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova