Tuorein sisältö

Mielensäpahoittaja

Ensi-ilta: 05.09.2014
Genre: Draama, Komedia
Ikäraja: Ei tiedossa
Jari Tapani Peltonen

02.09.2014 klo 22.30 | Luettu: 13473 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Dome Karukoski syyllistyi laiskaan välityöhön heti parhaan ohjauksensa Leijonasydämen jälkeen. Mielensäpahoittaja on toi-on-niin-totta-leffa. Vanha pappa mm. kaipailee Kekkosen aikoja, puhuu reteästi palkkansa ansainneista työmiehistä, kammoksuu ulkomaalaisia ja suhtautuu vanhanaikaisesti naisen ja miehen asemiin. Oletko tavannut aidon kävyn? Sitten sanot pari kertaa: toi on niin totta. Käsikirjoitus on vetelä kooste perusjorinoita ilman oivalluksia. Dome ei omalle tasolleen vielä sillä tempulla nouse, että takaumista on tehty runollisia filtteröinnillä ja sävelillä. Jos rakastat takaumamontaaseja, joihin on panostettu enemmän kuin varsinaisiin tapahtumiin, joita takaumat eivät tue, katso mieluummin Up - kohti korkeuksia. Mielensäpahoittajasta sekin kertoo.

Äijä on vapaa vellomaan kihtisyydessä, sillä elämänkumppani on vihannes hoitokodissa. Takaumat koettavat rakentaa kuvaa pariskunnan kankeasta historiasta. Käytännössä tarina on se, että äijä pistäytyy poikansa luona. Poika on munaton ituhippimaisteri, jolla on menestyvä vaimo. Elämänhallinta- tai organisointikykyjä ei löydy kummaltakaan keski-ikäiseltä. Siksi kaikki pahoittavat mielensä. Sen ei pitäisi olla vaarallista, että seniili ukko laukoo mitä sylki suuhun tuo, mutta miniä pistää peliin uransa ja poika henkensä. Tapaukset ovat irtonaisia episodeja, eivätkä edes tasapitkiä sellaisia, vaan leffa hukkaa puolet ajasta vaarin ja miniän merkityksettömiin harharetkiin.

Miniä tapaa venäläisiä asiakkaita, ja hupsista, mukaan joutuu joku, joka puhuu yhä Neuvostoliitosta. Arvasin heti miten sivujuoni päättyy, eikä matka ole määränpäätä palkitsevampi. Näyttelijät selviävät omasta pikku jutustaan, mutta juuri venäläisvaiheiden aikana korostuu se, miten vähän suoritukset toisiaan tukevat. Yleisesti ottaen teemat eivät rimmaa. Enpä keksi, kehen pitäisi samaistua tai mikä näkökulma omaksua, kun dementikko puhuu käytännössä itsekseen samalla kun virnistelevät venäläiset harjoittavat äidinkieltään ilman tekstitystä. Miniä hermostuu pienistäkin, eikä koskaan osoita omaavansa pelisilmää. Ahdaskatseisuus olisi kelpo alku hahmolle, mutta miniä sysätään sivuun, jotta kivestensä putoamisesta lähtien vapissut hippipoika ehtii olla kankaalla edes pari minuuttia ennen kuin leffa päättää sanoa painavia asioita ihmissuhteista, joita se unohti kuvata.

Tämän ei pitäisi olla näin vaikeaa. Asiayhteydestä irrotettuna muutama hetki muistuttaa, miten sympaattisesti Dome on kulttuurieroja kuvannut. Mielensäpahoittaja, miniä ja poika ovat helposti ymmärrettäviä kärjistyksiä ihmistyypeistä. Tyypit voisivat hengailla Puuhamaassa yhdessä ja sitä luulisi, että tarina kirjoittaa itse itsensä. Jos kihtinen kääkkä aiheuttaisi ylimääräistä stressiä urapainotteiselle naiselle, jonka mies ei uskalla sanoa mitään, siinäpä olisi reilusti perustason draamaa, jolle voidaan hutiloida harmoninen huipennus. Mutta kun ei. Elokuvalla on todellisia vaikeuksia A. laittaa kameran eteen yli kaksi näyttelijää ja B. päättää mistä on kyse, kun niin tapahtuu.

Mitä sattuu sähelletään ja lopuksi kertojaääni pulisee tyystin toisen elokuvan juttuja. Kun yhtä parisuhdetta on käsitelty montaaseissa ja toista puhelimessa, elokuvalla ei ole oikeutta tai edes mahdollisuutta sanoa mitään suhteiden tai ikäpolvien eroista tai yhtäläisyyksistä. Loppupään alleviivaukset liittyvät tasan eivät mitenkään siihen, että jouduin katsomaan vaaria, joka sanoo että neekeri, ja keski-ikäistä naista, joka sanoo, että äläpä nyt sano, että ne-... Särmikkäät hetket olisivat viiltäneet 20-30 vuotta sitten ja loppu ei silloinkaan.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Accept - Blind Rage... Angry Video Game Ner... >

Keskustelut (11 viestiä)

yllätys_jpg

02.09.2014 klo 23.12 2 tykkää tästä

Oho :O Domelta olisi odottanut toista kuin kahden tähden elokuvaa, semminkin kun taustalla on Mielensäpahoittajan kaltainen lähdemateriaali.
mogvisti

Rekisteröitynyt 12.04.2007

02.09.2014 klo 23.36 17 tykkää tästä

yllätys_jpg kirjoitti:
Oho :O Domelta olisi odottanut toista kuin kahden tähden elokuvaa, semminkin kun taustalla on Mielensäpahoittajan kaltainen lähdemateriaali.


JP onkin se viimeinen totuuden torvi, jonka arvostelut on ainoa ja oikea totuus. Katso leffa ja mieti itse, mitä siitä pidät.
veli

03.09.2014 klo 06.49 1 tykkää tästä

Ei se vaan toimi elokuvana,radioon tämä on tarkoitettu,aina epäonnistutaan kun tälläsiä tungetaan elokuvaksi
Lihatuomari

Rekisteröitynyt 17.01.2012

03.09.2014 klo 07.26 5 tykkää tästä

Leffakriitikko näyttää päällisin puolin vihaavan kotimaista elokuvaa. Onko näin? Haastan herra Leffakriitikon kertomaan kolme kaikkien aikojen parasta kotimaista elokuvaa, sekä bonuksena lyhyen mielipiteen Jari Halosen varhaisesta tuotannosta.
LarsU

03.09.2014 klo 09.01

Peltoselta irtosi Suomen Oscar-ehdokkaalle, Betoniyölle, neljä tähteä. Kyseinen elokuva on hyvä ilmapuntari. Mestariteos vai aivopieru, ehdottomasti tuo ensimmäinen vaihtoehto
Pöd

03.09.2014 klo 18.09 5 tykkää tästä

Nyt meni murot väärään kurkkuun. Olin katsomassa elokuvaa toisen elokuva-alan ammattilaisen kanssa ja totesimme elokuvan olleet erittäin ansiollinen ja suorastaan tuleva vientihitti.
Mielestäni dramaturgia oli varsin sujuvaa, ei tietenkään kuitenkaan täydellistä.
Hiukan ihmettelen kahden tähden murska-arviota - ei tätä voi missään nimessä niin huonona elokuvana pitää.
MLP

06.09.2014 klo 12.59 5 tykkää tästä

Oho. Ollaankohan nähty sama elokuva? Ihan luokaton arvostelu. Väsyttävät nämä besserwisser-saivartelijat. Onko JTP liian nuori ymmärtämään just tätä leffaa?
Miikka

07.09.2014 klo 15.11 1 tykkää tästä

Dome Karukoski on rajusti yliarvostettu ohjaaja. En ymmärrä miksi hänestä puhutaan niin paljon.
Minna

18.09.2014 klo 10.44 2 tykkää tästä

Tuntuu jotenkin, että heti jos on suomalainen leffa, joka kertoo suomalaisesta ja "aidosta" ihmisestä epätäydellisyyksineen niin huono homma. Pitäs olla jälleen kerran jenkkimeininkiä - jotain räjähtävää ja viiltävää. Mutta ne ihmiset niissä vaan ei vetoa ainakaan minuun - tässä elokuvassa sekoittuu aito elämä ja realistisuus, kun taas noita yleisimpiä jenkkihommia katsoessa kyllä kokoajan muistaa, että olen tässä katsomassa täysin fiktiivistä hommaa.
Nöpö

18.09.2014 klo 11.07 4 tykkää tästä

Mielestäni elokuva oli loistava kuvaus inhimillisyydestä ja siitä kuinka ihminen on muuttunut vuosikymmenten vaihtuessa. Arvostelu taas ei yltänyt mahtavuuteen. Mutta mielipiteet ovat ikävä kyllä kaikilla. ;)
sammbugar

20.09.2014 klo 11.21 3 tykkää tästä

Ihmettelen mistä kaksi tähteä, olisin antanut yhden! Pahoitin mieleni kun vanhasta papasta tehdään täysin omaa aikaansa elävä ja täysin lapsistaan tietämätön uutisten seuraaja, joka on siis kuitenkin ajan tasalla. Kaikki epäloogisuus häiritsi seuraamista. Jos pappa on sodan käynyt on hänen oltava yli 90 ja jos hän kuulee että yllättäin että oma poika on ydinfiisikko ja jos S-kortti on vieras käsite, niin haloo! Oliko tästä tarkoitus tehdä Suomen Borat?, jos niin, yritys oli surkea.

Kirjoita kommentti



Muita tekstejä tältä kirjoittajalta

V2.fi:n JOULUKISA
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova