Tuorein sisältö

Alicia Keys: As I Am

Jarkko Rotstén

10.12.2007 klo 08.54 | Luettu: 9709 kertaa | Teksti: Jarkko Rotstén

Sen lisäksi, että amerikkalainen Alicia Keys on ulkoisilta avuiltaan vähintäänkin pätevä pop-tähti, osaa hän myös soittaa pianoa ja esittää r&b:tä kerrassaan harvinaislaatuisen sielukkaasti. 27-vuotias neiti toimii myös levyjensä tuottajana sekä biisiensä kirjoittajana, joten mistään kadulta repäistystä kiiltokuvatsubusta ei toden totta ole kysymys, vaan kyseessä on ihka aito, vakavasti otettava artisti.

Ensimmäisen albuminsa, Songs in A Minor, Alicia julkaisi parikymppisenä vuonna 2000. As I Am on järjestyksessään Keysin kolmas studioalbumi. Levyn tuotanto ja soundimaailma eivät noudata aivan viimeisimpiä trendejä, mikä sopii meikäläiselle oikein hyvin. Nykyään kun r&b-biiseihin tunnutaan väkisin vääntävän synteettisiä teknovaikutteita minkä ehditään, on oikein positiivista kuulla astetta orgaanisempaa materiaalia. Toki tälläkin albumilla syntikoita kuullaan, mutta retrot analogisoundit tuovat biiseihin groovea sekä elävää läskiä kappaleiden alapäähän. Myös rumpuosasto on juuri sopivan lo-fiä, että kuuntelukokemus säilyy miellyttävän rosoisena. Myös oikeita soittimia viljellään jotakuinkin jokaisessa biisissä, joten sikälikin terve luonnollisuus säilyy. Biisien pääosassa on tietysti Alicia itse ja mielelläänhän neidin taidokasta äänenkäyttöä kuuntelee.

Tuotannoltaan albumi siis toimii kiitettävästi, mutta varsinainen biisimateriaali klikkaa hieman vastaan. Biiseistä puuttuu koukkuaines liki tyystin ja jäljelle jää lähinnä hyvin amerikkalaisen kuuloista, valmiiksi pureskeltua materiaalia, jota kyllä kuuntelee muun tekemisen taustalla ihan suhteellisen mielellään, mutta mistä ei jää käytännössä käteen oikein mitään. Tasapaksuus ja biisien tietynlainen stereotyyppisyys syö melko vahvasti levyn pisteitä etenkin, jos sitä yrittää kuunnella tosissaan. Tylsyys tahtoo iskeä jo viidennen biisin kohdalla, mikä on erittäin huolestuttava merkki, kun levyltä löytyy sentään kokonaista neljätoista kappaletta.

Vaikka tulkinnassa ja soundeissa ei sinänsä mitään vikaa olekaan, jää As I Am loppujen lopuksi melko vaisuksi tuotteeksi. Itse kaipaisin Alicialta astetta enemmän rohkeutta tehdä uudenlaisia sävellyksellisiä valintoja, sillä nämä biisit on kuultu r&b-piireissä jo aivan liian monta kertaa. Tuollaisella määrällä ammattitaitoa ja lahjakkuutta vain taivas olisi rajana toteuttaa astetta mielenkiintoisempiakin projekteja.

V2.fi | Jarkko Rotstén
< Samuli Edelmann - Vi... Mokoma - Luihin Ja Y... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (3 viestiä)

Janina

12.12.2007 klo 01.18

So not true! Tää levy iski suoraan ja keskelle mun sydäntäni joka ikistä nuottia ja sanaa myöten! Mukana TUNNE ja TULKINTA, uskomattomattomat sävellykset, jokanen sävel on tarkkaan harkittu. Ylistystä, mut se vaan on upea. Ja siitä harvinainen omalla kohdallani, että ykskään biisi ei oo huono, ei tartte stereoiden kaukoa kuin korkeintaan jonkun biisin uudelleen kuunteluun!
lainaa
tagman

Rekisteröitynyt 04.11.2007

18.12.2007 klo 19.37

Täytyy sanoa, että "ALICIA KEYS: No One" on kyllä aikamoista melusaastetta radioissa vähään aikaan. Itse taustamusiikki muistuttaa vahvasti erästä vanhaa joskus soinutta kappaletta. Laulu kyseisessä biisissä on enemmänkin huutoa karmealla äänellä kuin laulua.
lainaa
jsorwis

Rekisteröitynyt 10.08.2007

07.01.2008 klo 20.33

tagman kirjoitti:
Täytyy sanoa, että "ALICIA KEYS: No One" on kyllä aikamoista melusaastetta radioissa vähään aikaan. Itse taustamusiikki muistuttaa vahvasti erästä vanhaa joskus soinutta kappaletta. Laulu kyseisessä biisissä on enemmänkin huutoa karmealla äänellä kuin laulua.

Jep. Jotenkin alkaa ärsyttämään kun kuulee sen "No one, no one, noo oneeeaeae!" -huudon.
lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova