Tuorein sisältö

Bright

Ensi-ilta: 22.12.2017
Genre: Fantasia, Toiminta, Trilleri
Ikäraja: Ei tiedossa
Jari Tapani Peltonen

27.12.2017 klo 20.00 | Luettu: 6199 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Traumatisoitunut kyttä Will Smith innostuu vähän vitsailemaan piestessään keijun muusiksi. Sankareilla harvoin on lupa kiusata rottaakaan, eikä keiju vaikuta vaaralliselta leffassa, joka heittää horisonttiin lohikäärmeenkin sitä kommentoimatta. "Fairy lives don't matter" on sinänsä mielenkiintoinen repliikki mustalta kytältä.

Sama jätkä käyttäytyy rasistisesti örkkipartneriaan kohtaan muiden ihmisten tavoin. Siitä on 2 000 vuotta, kun örkit palvelivat hra ketkulordia, joten tilanne rinnastuu siihen, kuinka kristityt juntit yhä syyttävät juutalaisia Jeesuksen kuolemasta. Örkit ovat symboli kaikista vähemmistöistä ja ainahan taide tasa-arvoa tukee, mutta on kiusallista, jos mikä tahansa ihmisryhmä käy mielessä. Joel Edgertonin näyttelemä donitsikyttäörkki on kiltti ja kunniallinen, mutta muut örkit ovat slummien öykkäreitä, jotka kunnioittavat uskomuksiaan enemmän kuin lakia. Tuleeko mitään mieleen? Vahingossakaan? Asenne on vastaava kuin vanhoissa draamoissa, jotka nostivat jalustalle vähemmistön edustajan ihmetelläkseen jaloutta ja normaaliutta. Zootropolis - eläinten kaupunki onnistui tekemään kasvis- ja lihansyöjistä aidosti yleispäteviä erilaisuuden symboleja.

Smithin hahmo kokee örkin pettäneen hänet, eikä hän silti ole pahin pallihikigeneraattori. Smith ja Edgerton uskovat hahmoihinsa ja kasvun mahdollisuuksiin ja ohjaaja David Ayer tunnustaa ristiriitaisten tunteiden olemassaolon vilpittömämmin kuin esimerkiksi psykopaatti Michael Bay. Silti Ayerinkin maskuliininen myrkky on kiehtovan väkevää. Nössö-örkki on ikänsä kärsinyt äijistä, jotka uhoavat, ettei hän ole oikea örkki tai kyttä. Jos kelmit väittävät vaikkapa, että "armeijassa tehdään miehiä", sankarin on tarkoitus tylyttää "siksi en sinne mennyt". Vain testosteronin sokaisema satusetä pitää kauniina sitä, että kusipäät juhlivat nössöä, kunhan hän todistaa olevansa heidän tasollaan. Ayerin moraali on pääpiirtein sujuvan mustavalkoista, mutta sen sijaan, että väliliha haastaisi harmaan sävyillä, hän lipsuu etäännyttävän, amoraalisen keijunhakkauksen puolelle. Ike Barinholtz näyttelee "tavallaan hassua" sadistista viiksivalluviranomaista, kuten hän teki Ayerin Suicide Squadissa.

Oho, jos kyttäjännäri on jatkoa keskiaikafantasioille? Örkit toivat mieleeni Alien Nationin, jossa avaruusolento on kyttä. Haltiat ovat terävine hampaineen ja piilolinsseineen kuin mistä tahansa leffasta, joka modernisoi vampyyrit bisnesmiehiksi. Noomi Rapace näyttelee puolimykkää haltiaa, joka jahtaa köyhän miehen Leeloota ja se siitä kansasta ja sukupuolesta. "Brightit" ovat velhoja, jotka voivat pidellä taikasauvaa posahtamatta. Sauvajahti ja lordi kenkkuraivon paluu hautaavat muut teemat. Kliseistä koetetaan askarrella jotakin omaa ja itsetietoista lähinnä kai kiroilulla. Jos olet funtsinut "ei vittu, taas joku legendojen valittu", osaat kirjoittaa tällaisen.

Jäin koukkuun Jenkkilän uutisiin Trumpin vuoksi, joten olen oppinut uutta myös maan järjettömän epäpätevistä poliiseista. Tahtoisin kuvailla ala-astehenkistä örkin mopotusta epäuskottavaksi, mutta leffa on vertaus valtiosta, jossa panikoivat ja/tai Saatanaa palvovat kytät teloittavat viattomia, jotka rukoilevat armoa. Hämmennyin, mutta valopallot selkeyttivät ajatuksia: mukana on sekin taikatemppu, joka mitätöi tarinoista kaikki jännitteet, joten piilevän nerouden etsiminen on vapaaehtoista, vaikka muodollisesti päteviä kohtauksia löytyisikin.

Hömppäviihteeksi tämä on turhan masentava. On kaunista, jos sankari tyyliin Tappavan aseen Mel Gibson on liian hullu elämään, mutta liian hullu kuolemaan. Smith on passiivis-aggressiivisesti kaunainen ja örkki Edgerton on vaiheessa, jossa usko universumiin meni, eikä sekään haittaa. Kumpikin jaksaa valua kiihkeistä hetkistä toisiin, mutta he puhuvat enemmän periksi antamisesta kuin haaveistaan, joten kyllästyin heihin. Maailma on niin kyyninen, että stressin purkamiseen tarvittaisiin joko pätevä tarinankertoja, tai puhdasta pimeyttä leikkaava soihtu tyyliin Blade tai The Crow.

Bright on Netflixin kallein elokuva tähän mennessä. Se näyttää paremmalta kuin kotimainen Rendel, joka näyttää pirskatin komialta ollakseen nollabudjetin saastaa.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Baby Driver... Jumanji: Welcome to ... >
Keskustele aiheesta
21790

Keskustelut (4 viestiä)

Liimaletti

29.12.2017 klo 12.08 3 tykkää tästä

Oli leffassa potentiaalia, mutta ei se kyllä hyvä ollut millään mittapuulla. Itseäni ei kiinnosta pätkääkään mitkään vertaukset nykypäipän tapahtumiin joten ne eivät vaikuta omaan arviooni tästä leffasta. Silti, kaksi tähteä tulisi täältäkin. Smithin ja Edgertonin roolihahmojen välinen dynamiikka oli pääosin kiusallista eikä sitä "hauskaa läppää" onnistututtu missään vaiheessa samaan luontevaksi. Maailma leffan ympärillä oli kiinnostavampi kuin itse leffa ja monet elokuvassa olleet lyhyet kertomukset menneistä ajoista olisivat olleet kiinnostavampia aiheita kuin itse elokuvan tapahtumat. Fantasiaefektit olivat hienoja ja Noomi Rapacen tappajahaltia oli kohtuu cooli.
Alijohtaja

29.12.2017 klo 16.36 5 tykkää tästä

[quote]maskuliininen myrkky[/quote]

Lopetin lukemisen tähän.
skeletonwarrior

02.01.2018 klo 15.52 1 tykkää tästä

Alijohtaja kirjoitti:
Lainaus:
maskuliininen myrkky


Lopetin lukemisen tähän.


https://pics.me.me/uh-oh-someone-sent-me-a-box-of-masculin
Alijohtaja

03.01.2018 klo 01.40 1 tykkää tästä

skeletonwarrior kirjoitti:
Alijohtaja kirjoitti:
Lainaus:
maskuliininen myrkky


Lopetin lukemisen tähän.


https://pics.me.me/uh-oh-someone-sent-me-a-box-of-masculin


Hana kiinni.

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova