Tuorein sisältö

Amorphis : Queen of Time

Jesse Kärkkäinen

08.06.2018 klo 22.58 | Luettu: 3050 kertaa | Teksti: Jesse Kärkkäinen

Kun Amorphis alkoi raottaa salaperäisyyden verhoa 13. studioalbuminsa ympäriltä, innokkaaseen odotukseen sekoittui ripaus pelkoa. Puheet entistä massiivisemmasta soundista sekä lisääntyneistä orkestraatio-osuuksista lupasivat jotain poikkeuksellista, mutta täysin luottavaisin mielin asiaan ei voinut suhtautua. Viime vuodet kun ovat esitelleet yhden jos toisenkin metallijoukon, jotka ovat lähteneet samalle tielle, eikä lopputulos ole ollut se paras mahdollinen. Valitettavan usein mahtipontisuus tuntuu puskevan tarttuvien sävellysten ylitse tehden itse musiikista tasapaksua massaa. Mutta tällä kertaa pelko on turhaa, sillä Amorphis onnistuu välttämään samat sudenkuopat, johon monet kollegat ovat langenneet. Yhtyeen uutuusalbumi Queen of Time on yksi bändin parhaista kokonaisuuksista.

Queen of Time on vaikuttava järkäle, joka esittelee sopivassa suhteessa uutta sekä vanhaa. Kymmenen kappaletta käsittävä albumi kuulostaa yhtyeeltä itseltään, sillä mukana on Tomi Joutsenen monipuolista vokalisointia, folkahtavia elementtejä sekä tarttuvan melodisia sävellyksiä, joiden äärellä jokainen Amorphis-fani on kuin kotonaan. Tutumpien osioiden kylkeen on kuitenkin pultattu erikoisempaakin kuultavaa, sillä esimerkiksi kuoroja, orkestraatio-osuuksia sekä sinfonisuutta käytetään runsaasti albumin äänimaailman tehostamisessa. Tuottaja Jens Bogren on tehnyt valtavan työn albumin äärellä, sillä musiikki on päällystetty niin monivivahteisella äänivallilla, että siitä löytyy lukuisten kuuntelukertojen jälkeenkin jotain uutta ihmeteltävää.

Äänimaailman runsas kuorrutus on kuitenkin vain kirsikka kakun päällä, sillä kaiken pohjana seisovat ensiluokkaiset ja tarttuvat kappaleet. Queen of Time on biisikattauksensa puolesta vaikuttava tekele. The Bee, Daughter of Hate, The Golden Elk sekä Heart of the Giant ovat jokainen niin kovatasoisia kappaleita, että ne solahtavat todennäköisesti osaksi yhtyeen keikkarepertuaaria myös tulevaisuudessa. Monipuoliset kappaleet venyvät ja paukkuvat erilaisiin muotoihin, joista osa sukeltaa progeilun monimutkaisuuteen vaihtelevine kappaleosioineen toisen ääripään vyöryttäessä niskaan yksinkertaisempaa metallirunttausta. Huonoja biisejä joukkoon ei ole eksynyt lainkaan, vaikka osa kappaleista ei herätä suurempia tunnekuohuja. Esimerkiksi Message in the Amber edustaa sitä toimivaa, mutta keskinkertaisempaa materiaalia, jota kiekolta löytyy parin viisun verran.

Muutaman heikomman biisin voi jättää kuitenkin omaan arvoonsa, sillä Queen of Time on enemmän kuin osiensa summa. Pelkän musiikkijulkaisun sijasta kokonaisuus tuntuu musiikilliselta matkalta läpi monipuolisten ja yksityiskohdilla kyllästettyjen äänimaisemien, jotka tarjoavat hämmästyttävät määrät virikettä kuuloaistille. Amorphis tarjoaa musiikkitripin, joka on ladattu täyteen ilon huokauksia, kylmiä väristyksiä, upeita tunnelmia sekä niskalihaksia jumppaavaa rytmiä, jotka vaihtelevat sopivassa suhteessa läpi albumin. Albumin värikäs materiaali sulkee otteeseensa ensimmäisestä kuuntelukerrasta lähtien.

Yhtyeen edellinen albumi Under the Red Cloud oli vahva näyttö siitä, miksi Amorphis luetaan nykypäivänä kotimaisen metallimusiikin suurimpiin tekijöihin. Moisen taidonnäytteen luulisi tyhjentäneen täydellisesti yhtyeen pohjattomalta tuntuvan luovuuden lähteen, mutta Amorphis osoittaa uudella albumillaan, että edellisen julkaisun vahva taso oli vasta alkusoittoa. Queen of Time on yksi bändin parhaimmista albumeista, joka pysyy hienolla tavalla kasassa monipuolisuudestaan huolimatta. Loppuvuodesta täytyy tapahtua ihmeitä, jotta tämä teos ei löytyisi vuoden parhaimpien levyjen joukosta.




V2.fi | Jesse Kärkkäinen
< Downsizing... Jurassic World: Kaat... >

Keskustelut (4 viestiä)

Jeps

08.06.2018 klo 23.51 10 tykkää tästä

Hyvä arvostelu, allekirjoitan täysin!
Amo

09.06.2018 klo 16.06 5 tykkää tästä

En ladannut suuria odotuksia uudelle levylle. Singleistä The Bee oli positiivinen kokemus ja Wrong Direction pakollinen radiosingle, joka on kuultu turhan monta kertaa. Mutta kun levyä kuunteli ensimmäistä kertaa itku ei ollut kaukana. Jostain syystä iski todella kovaa heti kakkosbiisin "örinöistä" lähtien. En osaa sanoa onko omalta kohdalta kaikkien aikojen Amorphis levy, muttei kaukana ole. Nyt kun useampaan kertaan kuunnellut ei säväytä enää ihan niin paljoa, mutta hieno levy kyseessä. Keaän ja syksyn keikkoja odotellessa
TheAvenger

Rekisteröitynyt 14.10.2008

12.06.2018 klo 19.58

Alkupuoli (etenkin The Bee, The Golden Elk ja Daughter of Hate) on aivan pirun vahva. Loppulevystä en vielä upeaa Amongs Starsia lukuunottamatta ole saanut kunnon otetta, mutta ehdottomasti hyvä levy.
Morphology

13.06.2018 klo 23.56

Järkyttävän hyvä levy, jokainen biisi on tuottanut nautinnollisia väristyksiä korvien väliin omalla laillaan, toiset biisit hieman nopeammin ja toiset pienen pureskelun jälkeen. Tällä hetkellä kolajaa Pyres of the Coast; Joutsenen Jekyll/Hyde - laulanta on vaan niin säväyttävää taitavan musisoinnin lisäksi. Ei taida löytyä riittävästi ylisanoja tämän levyn kuvaamiseksi. Kesän keikkoja odotellessa -lisäksi toivon jotain ihan spesiaalikeikkaa, jossa soitettaisiin levyn kaikki biiisit.

Kirjoita kommentti

79892

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova