Opeth : Sorceress

Jesse Kärkkäinen

19.10.2016 klo 18.14 | Luettu: 4186 kertaa | Teksti: Jesse Kärkkäinen

Progressiivinen tarkoittaa edistyksellistä ja kokeilevaa. Ruotsalainen Opeth on oivallinen esimerkki kyseisestä määritelmästä: alkulevyjen suoraviivaisempi kuolonmetalli on uran edetessä kehittynyt entistä teknisemmäksi, monipuolisemmaksi sekä yllättävämmäksi. Vuonna 2008 ilmestynyt Watershed jalosti yhtyeen tyylin sen täydellisimpään muotoon, jossa kättä paiskasivat kuolonmetallin raskaus, vainoavan aavemainen tunnelma sekä äkkiväärä progeilu. Kokeilevuus vietiin vieläkin pidemmälle vuonna 2011, jolloin yhtye teki selvän pesäeron metallijuuriinsa 70-luvun happoista progerokkia kunnioittavalla Heritage-albumilla.

Tämän päivän Opeth hädin tuskin täyttää kokeilevan määritelmää. Yhtyeen 12. studioalbumi Sorceress nimittäin etenee tismalleen samoilla askelmerkeillä kuin bändin viimeisimmät julkaisut. Opethin ohjastama aikakone tuntuu jämähtäneen 70-luvun aikapyörteeseen. Tämä näkyy samankaltaisten julkaisujen lisäksi myös ulkomusiikillisina seikkoina kuten yhtyeen haastatteluissa, joissa käydään toistuvasti läpi nyky-Opethin suhdetta tämän menneisyyteen.

Lähtökohdista huolimatta Sorceress on yhtyeen paras julkaisu moniin vuosiin. Opeth tuntuu vihdoinkin valjastaneen nykyisen tyylinsä toimivaksi konseptiksi ja tällä kertaa musiikissa on todellista terää. Monipuolinen progekimara on täynnä herkullisia sattumia: nimikkobiisi kuulostaa pirullisen raskaalta ilman yliviritettyjä särömuureja, Will O the Wisp häikäisee kauniilla akustisuudellaan ja The Seventh Sojourn sotkee sekaan itämaista eksotiikkaa. Erityismaininnan ansaitsee poukkoileva Strange Brew, joka progehäröilyineen on levyn ehdoton väriläiskä. Hyvää kappalemateriaalia tukee orgaaninen ja lämmin äänimaailma, joka palvelee hienosti levyn hämyistä tunnelmaa.

Sorceress on muutamaa hutia lukuun ottamatta erinomaista musiikkia, mutta tästäkin huolimatta se tuntuu turhan tutulta. Yhtyeen vetovoima on perustunut monipuoliseen ja vaihtelevaan musiikkiin eikä ulosanti nykyisellään tarjoa aivan samanlaista kontrastia eri elementtien välillä kuin muinoin. Yhtyettä ei voi syyttää tylsyydestä, mutta liian tiukka pysyttely nykyisessä genrelokerossa estää yhtyettä olemasta oikeasti kokeileva ja yllättävä. Sorceress on hyvä julkaisu ja selkeä parannus edeltäjiinsä, mutta mielen perukoilla tykyttää edelleen ajatus, että yhtye voisi pienellä hienosäädöllä saada aikaseksi jotain vieläkin parempaa. Watershedin raskaus yhdistettynä Sorceressin tempoilevaan progerokkiin? Se voisi olla jotain edistyksellistä, ainutlaatuista sekä todella kiinnostavaa.


V2.fi | Jesse Kärkkäinen
< The Neon Demon... Jack Reacher: Paluu ... >

Keskustelut (5 viestiä)

Jebkohf

20.10.2016 klo 08.06

Eikös laulajan kurkku mennyt paskaksi ja sen takia soundit muuttui vähän kevyemmäksi? Saatan sekoittaa johonkin muuhun tosin.
JesseK

Rekisteröitynyt 12.04.2016

20.10.2016 klo 08.49 8 tykkää tästä

Jebkohf kirjoitti:
Eikös laulajan kurkku mennyt paskaksi ja sen takia soundit muuttui vähän kevyemmäksi? Saatan sekoittaa johonkin muuhun tosin.


Taitaa kyseessä olla In Flamesin vokalisti Anders Fridén, joka joutui hieman muuttamaan laulutyyliään kurkkuongelmien takia.

Opethin nokkamies Mikael Åkerfeldt vetää edelleen livenä murinalaululla vanhempaa tuotantoa.
Heh

20.10.2016 klo 19.38

JesseK kirjoitti:
Jebkohf kirjoitti:
Eikös laulajan kurkku mennyt paskaksi ja sen takia soundit muuttui vähän kevyemmäksi? Saatan sekoittaa johonkin muuhun tosin.


Taitaa kyseessä olla In Flamesin vokalisti Anders Fridén, joka joutui hieman muuttamaan laulutyyliään kurkkuongelmien takia.

Opethin nokkamies Mikael Åkerfeldt vetää edelleen livenä murinalaululla vanhempaa tuotantoa.

Vetää kylläkin aivan paskasti. Kaukana on Morningrisen aikaiset raspit.
Absintheminded

21.10.2016 klo 04.40

Taisi Mikelle käydä kynyset örinöidessään liikaa ja huonolla tekniikalla. Edelleen yksi parhaista laulajista minun kirjoissani, vaikka juhlakeikalla örinäbiiseistä puuttui kyrpää. Onneksi örinämässyttelyt koettu myös back in the days.
stilllovemesomeopeth

22.10.2016 klo 15.30

Jep, Åkerfeldtin growl alkoi jo muuttua Watershedin aikoihin selvästi, vaikkei pahasti. Harmi sinänsä.

Kirjoita kommentti

57587

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova