Tuorein sisältö

There Will Be Blood

Ensi-ilta: 22.02.2008
Genre: Draama, Trilleri
Ikäraja: 13
Jari Tapani Peltonen

26.04.2008 klo 18.31 | Luettu: 11633 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Daniel Day-Lewis ohittaa maapallon niin harvoin, että jalkapuu on sopiva rangaistus ohjaajalle, joka ei tajua käsittelevänsä komeettaa. 2002 Martin Scorsese tarjosi Day-Lewisille oivan teurastaja-Billin roolin, mutta keskittyi pullamössönäyttelijöiden tulkitsemiin sankareihin. Jos Bill olisi saanut elokuvan itselleen, olisi Day-Lewis saattanut saada psykopaatti-Oscarin jo tuolloin ja kaupan päälle kiitosta kokonaisen leffan kannattelusta. Vuoden 2007 parhaaksi elokuvaksi monissa yhteyksissä kutsuttu There Will Be Blood asettaa Day-Lewisin päärooliin, muttei ole yhden miehen show. Mestarillinen näyttelijä on kerrankin päätynyt tasoiseensa teokseen.

Daniel Plainview (Day-Lewis) määrittelee itsensä öljymieheksi. Tällä hän tarkoittaa, että hän on suorapuheinen ammattilainen, joka tahtoo mustan kullan rikastuttavan myös yhteisöä, jonka mailta sitä porataan. Plainviewin arvomaailmasta todistaa hänen poikansa, "yhtiökumppani", jota kohtaan hän osoittaa suurta kiintymystä. Tällaisen karismaattisen, pankkiireihin verrattuna maanläheisen herrasmiehen tarjotessa kättä ja päivää, saattaapi tavallinen tallaaja arvioida, että varmasti äijä sanojensa takana seisoo. Se on periaatteessa järkevä johtopäätös. Ainoastaan typerät ihmishirviöt ryöstävät mummoilta eläkkeet. Älykkäät voivat jopa nousta Yhdysvaltain presidentiksi tai Italian pääministeriksi.

1900-luvun alkupuolella öljymiehemme löytää niin rikkaan esiintymän, että mannaa tursuaa poraamattakin. Plainview saa kaiken mitä voi kuvitella tahtovansa, eli fyrkkaa, eli valtaa. Raha ei kuitenkaan tee immuuniksi vastoinkäymisille, tai poista maisemista uskontoon sokealla intohimolla suhtautuvaa lipevää saarnaajaa, Eli Sundayta (Paul Dano). Plainview ja Sunday käyvät toistensa hermoille ollessaan kuin kruuna ja klaava; samaa nikkeliä molemmat. Miehiä yhdistää vain ahneus ja se, että kaksinaismoralistinen jeesustelija ja kylmä ja laskelmoiva liikemies ovat juuri sitä väkeä, joka päätyy nokkimisjärjestyksessä tavallisen kansan yläpuolelle tavallisen kansan siunauksella. Mikäli Plainview ja Sunday sulautuisivat yhteen ydinonnettomuudessa, lopputulos olisi republikaanisenaattori.

Dano höyryää kiitettävästi, mutta ei ole sattumaa, että Day-Lewis on jättänyt hänet ja monen muun varjoonsa. Metodinäyttelijän roolisuoritus olisi nautittavaa taidetta jo ilman elokuvaa, johon se on päätynyt. Ujolta metroseksuaalilta tosielämässä näyttävä Day-Lewis on äänensävyä ja käppäilytyyliä myöten muuttunut villin lännen viiksivalluksi, mikä on vasta lähtökohta. Plainviewin kehitys, tai ennemminkin hänen järkisyistä käyttämänsä naamion kuluminen on samaan aikaan hienovaraista ja hyökkäävää. Se vimmaisuus mihin päädytään, on uhkarohkea, koko elokuvan uskottavuuden peliin laittava veto, jota harva ohjaaja uskaltaa yrittää. En kutsuisi viimeisiä kohtauksia koskettaviksi, mutta johonkin suuntaan ne kyllä liikuttivat: keskushermostoni näki parhaaksi kyynelehtiä, kun aivomössö ei osannut kertoa, onko kyse vakuuttavasta draamasta, älykkäästä satiirista vaiko puskafarssista. There Will Be Blood kiehtoo sitä kiihkeämmin, mitä kauemmin se kestää, mikä ei ole kauan, paitsi ajassa mitattuna.

Kuten todettua, Day-Lewis ei ole koko show. Kokonaisuutta ajatellen Paul Thomas Andersonin viides elokuva on niin elokuvamainen elokuva – elokuva, joka ei anna yhtään syytä lukea alkuperäisromaania -, että uskon sen taian kestävän, vaikka puhuttu dialogi poistettaisiin. Kuvakieli ja musiikin esimerkillinen käyttö kertovat niin paljon synkän miehen mielenmaisemista ja muustakin, että monimutkaisemmat juonenkäänteet voisi vaivatta esittää tekstilaatikoissa siellä sun täällä. Olemassa olevat pitkät ja viipyilevät mykät kohtaukset ovat yhtä kauniita kuin merkityksellisiäkin, joten Oscar parhaasta kuvauksesta meni varsin hyvään osoitteeseen.

Arvostelu on pari kuukautta myöhässä Suomen ensi-illasta laskettuna ja pari kuukautta aikaisessa DVD-julkaisuun nähden, koska hurrien elokuvatuksen Arn – Tempelriddarenin piti antaa flopata laajassa levityksessä. Jos There Will Be Bloodin suinkin voi isolta kankaalta katsastaa, on aika toimia.

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Leijapoika... Poets Of The Fall - ... >

Keskustelut (6 viestiä)

Dix-Tracys

Rekisteröitynyt 22.04.2007

26.04.2008 klo 22.20

Tuli eilen ensi-iltaan Lepraan, joten tämä arvostelu on oikein ajoitettu.
Tarkoituksena olisi katsoa, saattaa tosin jäädä väliin, kun tuo Ironman tulee ensi perjantaina :/

Kuullut oikein mielenkiintoista juttua siitä.
pexx

27.04.2008 klo 20.05

Ansaitut 5 tähteä. Loistoleffa!
Pera

27.04.2008 klo 22.07

Just. Aivan kamalaa kuraa koko leffa, tuskaisin elokuvasessio pitkään aikaan.
kyllästynyt

28.04.2008 klo 17.53

HAH, taas heitin raa'an arvion ennen kuin edes avasin tätä sivua, että kyl sieltä taas rapsahtaa jokin 4-5 tähteä tälläselle paskalle.
jonny_boy

Rekisteröitynyt 24.02.2008

29.04.2008 klo 12.14

kyllästynyt kirjoitti:
HAH, taas heitin raa'an arvion ennen kuin edes avasin tätä sivua, että kyl sieltä taas rapsahtaa jokin 4-5 tähteä tälläselle paskalle.


Pojat ei uskalla haukkua leffaa oman nimimerkin takaa?

Itselleni elokuva oli kyllä myös vähän turhan taiteellinen, meinasi uni tulla. Day-Lewis oli kyllä silti vaikuttava ilmestys.
Execta

Rekisteröitynyt 10.04.2007

15.08.2010 klo 16.02

Katoin tän, kun tuli vasta telkkarista. En ymmärtänyt. Juoni oli mitäänsanomattoman tylsä ja elokuva vielä pitkästyttävä, ja aivan liian pitkä. Tosiaan, tuo Day-Lewis oli sentään ihan hyvä, varsinkin hänen äänensävynsä. :P Mutta että 5 tähteä ja Oscareitaki saanu, en voi käsittää.. :0

Kirjoita kommentti

74961

Liittyviä artikkeleita

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova