Tuorein sisältö

Stella: Löytäjä saa pitää

J.A. Kaunisto

02.06.2008 klo 23.39 | Luettu: 8974 kertaa | Teksti: J.A. Kaunisto

Stella on kolmannella albumillaan vahva omassa soundissaan, bändistä ei voi erehtyä. Kertsihakuinen emotionaalinen poppirokki pyörittää ihmissuhdepokeria minkä ehtii, parisuhde-ja teiniproblematiikka alkaa käydä loppua kohden raskaaksi. Miesnäkökulmasta ei ole havaintoa. Stella sai Piste-kappaleen Idols-näkyvyydestä niin suuren markkinaiskun, ettei asiaa voi euroissa mitata. Uutta Piste-viisua etsitään välillä jopa kaavamaisesti, Stella on kehittänyt omalta kuulostavat hittimuotit - slovari ja rokimpi versio on hakusessa. Löytäjä saa pitää on tummempi ja synkempi levy - välillä jopa lohduton. Bändi kuulostaa paikoin vanhemmalta Kentiltä, mikä ei ole huono asia. Emotionaalinen poppisrokki sisältää kipakasti skebaa ja vokaaleissa on mukava soundi. Ongelmaksi muodostuu jopa ilmiselvä varman nakin metsästys, omien viisujen kierrätys ja allekirjoittaneen korviin tarttuva laskelmoinnin tuoksu. Hyvä on kaunista mutta taskulaskin on huono asia.

Albumin alku on täyttä korvakarkkia ja parhautta. Säikyn aina kun puhelin soi loistaa säkenöivällä kertsillä. Korkokengät luottaa liimakertsiin ja on varma tulevien keikkahetkien yleisökaraokebiisi. En tunne sinua enää antaa jo välähdystä albumin pimeämmästä puolesta, tunteisiin vetoavan alakulon ja ruikutuksen väliin jää vain vähän puhdasta ilmaa. Kaksikko on kovin alleviivaava ja tekemällä tehty, tosin viisu tarttuu korvakoruksi. Suden silmät rouhii Suomi-rockin kaskipellosta, kotiseutubiisi yrittää olla syvällinen ja osuva. Albumin nimibiisi alkaa kuin Kentin ja Irinan yhteistyöviisu, biisi onnistuu kuitenkin tekemään temput ja yltää albumin parhaaseen kolmannekseen.

Stella vaipuu paikoin kovin synkäksi, ihmissuhdepyörä pyörittää käteen vain huonoja kortteja. Bändillä on kuitenkin ihailtava taito tehdä tarttuvaa materiaalia ja tyylikkään viihdyttävää keskitien viihdepop-rokkia. Henkilökohtaisesti pidän Marja Kiiskilän vokaaleista mutta lyriikoissa voisi näkyä miehen kädenjälkeä. Toivottavasti seuraavan albumin aikoihin lyriikkaan päätyvät ihmissuhteet kulkisivat hieman valoisampia maisemia. Stellan kaiho alkaa valua jo epätoivon puolelle.

V2.fi | J.A. Kaunisto
< Rakastunut Bestman... Speed Racer... >

Keskustelut (1 viestiä)

Hessu

29.08.2008 klo 13.09

"Henkilökohtaisesti pidän Marja Kiiskilän vokaaleista mutta lyriikoissa voisi näkyä miehen kädenjälkeä. " Huvittavaa, sillä sanat tekee kitaristi Janne Sivonen. Malliesimerkki todella pintapuolisesta kritiikistä. Liekö edes tämä Kaunisto kuunnellut koko levyä, ei ainakaan ole selvästikään lukenut kansivihkosta.
lainaa

Kirjoita kommentti




V2.fi Tiktok
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova