Ghosted
Ensi-ilta: | 21.04.2023 |
Genre: | Komedia, Toiminta |
Ikäraja: | 16 |
Noloa, tytöt. Tahdot olla sekä maailman pelastava femme fatale että sipsutteleva Bratz-nukke? Sopii. Se menee ristiriitaiseksi, kun toivot kainaloon lempeän, yltiöromanttisen, laajasti sivistyneen kukkakauppiaan, joka on maajussi, remonttireiska ja pyssyyn tarvittaessa tarttuva Captain America, joka häviää sinulle juoksukilpailun vain astmasta johtuen - voimafantasiaasi tukien mutta profiloitumatta luuseriksi.
Super-Barbie luonnollisesti saa nalkuttaa, tuittuilla ja jopa mäiskiä miestä, kun unelmista kokoon parsittu Frankensteinin Ken kehtaa hämmentyä, vaikka tosi-tosimies tauotta ymmärtäisi & paapoista leidiään. Eikö näin ahneesta fantasiasta mene jo maku? Ei tulisi mieleen unelmoida, että barbaari raahaa minut luolaan pestäkseen pyykkini ja leipoakseen pullaa, vaikka pullakin maistuu.
Jälleen tavis ajautuu agenttiseikkailuun. On teoriassa hyvä, että mainostettua perusideaa pantataan näön vuoksi. Nainen tapaa miehen, pus pus. Kun nainen katoaa eli ghostaa, jäämme miehen seuraan ja pian hyperventiloimme, kun miehen romanttinen ele keskeytyy maailmanherruutta tavoittelevien psykopaattien iskuun. Nainen on salainen agentti. Nyt miestäkin luullaan moiseksi.
Ana de Armas tekee, mitä pyydetään. En sano, että neiti agentti muistuttaa kiukkuilevaa cosplay-teiniä, paitsi jos on valittava, onko hän sitä vai naispuolinen Bond. Ymmärsin vision. Alussa vakuutetaan, että tavallisella tytöllä on tavallisia ongelmia yksityiselämässä. Daami voi helposti alkaa taistelemaan: niin tapahtuu silloinkin, jos sankari vasta värvätään jonnekin Tylypahkaan. Hänelle ei voida antaa ydinkohderyhmän maskuliiniseksi luokittelemia luonteenpiirteitä kuten Bondin karismaa ja swägää, koska tämä on sukupuoltaan roolipelaavien homeovestiittien, ei Michelle Rodriguezin tai Justiinan ystävien kamaa.
Chris Evans, Pratt tai Pine osaa näytellä. Könsikkään ei tarvitse (urallaan). Jos ymmärsin, miksi leffa on tehty, niin Chrisin pahimmin ruikuttaessa, koska aistin imagolla leikkimisen. Sitä hämmentävämpää on, miten nopeasti kurssi aina "korjataan": kukkakauppias on kovanyrkkinen, aloitekykyinen äijä, hahmonkehityksen ollessa The Super Mario Bros. Movien tasolla. Alas; näyttelijävalintaan ja hahmon luonteeseen liittyvät parannusehdotukset tuntuisivat siltä kuin ehdottaisin aidosti kelluvaa lautaa Baywatchiin.
Alku rullaa, mutta loppu on pitkää piimää, kun tyylivirheet kasaantuvat. Se, ettei kuivalle maalle päätyneen kalan imuttelu edisty, ei ole syy laajentaa jännärijuonta, jonka pitäisi olla sivuseikka. Adrien Brody vakuuttaa olevansa paha ja kuiva, joten sehän tehdään kolmesti, jotteivät tekijöiden kaverien supermälsät cameot muuta tätä Austin Powersiksi. Hömpän tulisi noudattaa kolmen näytöksen kaavaa, tämän syyllistyessä kai neljään, joista kolmas on turhin.
Näitä ei ole tarkoitus ajatella ainakaan niin kauan, että työmuistista haihtuu se, elääkö kuva. 90-luvulla, kun romantiikka oli relevanttia, joku kalamies olisi ilahtunut asiallisesta bussitakaa-ajosta ja Näsinneula-henkisestä huipennuksesta, kunhan hän ei uudesta Speedistä haaveillut. Valinnan tehneelle parturikampaajalle leffa saattaa olla turhan väkivaltainen, koska leffa ensinnäkin on sitä ydinjuonen ja mustan huumorin tason huomioiden.
STRIIMAA täältä:
Powered byJustWatch
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti