Leffa on hyvä, mutten ihmettele, miksi se on Marvelin isoimpia floppeja. Varhaiset mainokset eivät huomioineet katsojien väsymistä, joten leffan persoonallisuutta ei korostettu. Mainokset käsittelivät tähtinä ylijäämähahmoja, joilla "hauskasti" "ei ole supervoimia", joten nyt ne pilkkaavat nimeään kuten kaikki Marvel-hahmot ja sitten mölkerö kyborgi blokkaa lentävän pakettiauton kyynärpäällä "ilman voimia". Pidin Black Widow -leffasta, josta kolme hahmoa on peräisin, mutta se oli esiosa, joka meni suoratoistoon, joten se ei ole testattu pohja. 2-3 sekunda-Captain-American ja Seinfeldin Elainen minisarja on pohjana laho.

Myöhäisessä vaiheessa vahvistetun Sentryn oli tarkoitus sinetöidä diili. Tiesin sarjakuvahahmon olevan "paha Teräsmies" itsetietoisella tavalla eli ylimääräisillä jekuilla, mutten ole hänestä kiinnostunut, enkä keksi, kuka innostuu trailerin satunnaisesta leijujasta vuonna 2025 kaiken maailman Homelanderien jälkeen & juuri ennen aidon Teriksen paluuta. Ainoa syy katsoa tämä on se, että tämä on hyvä.

Julia Louis-Dreyfus on mainio CIA:n limaisena johtajana nyt, kun hän saa aikaa. Hahmo on kiero manipuloija, muttei kaiken yläpuolella kekkuloiva kliseinen Bond-roisto. Hahmo on hallitusti hauska, mikä auttaa kokonaisuuttakin selventämään draaman ja huumorin suhteen. Hahmo osaa myydä itsensä ihmisenä ja kiemurrella useimmista vaikeuksista, jotka hän aiheuttaa itselleen. Sentry on hänen projektinsa, josta hän on puoliksi pihalla.

Kongressi tutkii matamia, joten hän yrittää hävittää todisteet tempauksistaan. Monet päähenkilöt ovat tempauksia eli salaisia agentteja. Kuolemisen sijaan he liittoutuvat, jolloin mukaan lähtee myös "kansanedustaja" Winter Soldier ja yhden sankarin yli-innokas faija Red Guardian eli "Kapteeni Neuvostoliitto". Kun tiimi on ehtinyt tovin nahistella ja tutustua, he päättävät kylmän viileästi ja saman tien kaataa poliitikon ja Sentry-projektin, johon heillä on side.

Leffa kestää alle 2 tuntia, mikä toivottavasti on Marvelin uusi tyyli. Jos oletetaan & hyväksytään, että tekijöille annettiin tiukka aikaraja ja tavoitteet, joiden on valitettavasti tuettava muitakin tarinoita kuin tätä, tiukka on käsikirjoituskin. Hätäilyä esiintyy esimerkiksi kun Sentry astuu areenalle asussaan ja voimat ovat puoliksi selittämättä, mutta varsinkin hahmojen suhteet ovat oivasti rytmitettyjä. Aikaa syö mm. otsikon asteriskin selittäminen (paljastus teki ensi-illan jälkeisestä mainoskampanjasta entistä nolomman & lopputekstikohtaukset ovat sitä samaa), mutta leffa ehtii tehdä aitoa draamaa tässä lajityypissä.

Eli: monien vihaamassa Thor 4:ssä oli mainiota melodraamaa, mutta tämä leffa on ankkuroitu suhteellisen uskottaviin luonnevirheisiin ja tragedioihin. Paikoin hauska ja vauhdikas mutta myös melankolinen leffa kertoo käytännössä antisankareiden traumoista. Erityisesti Florence Pugh on luonteva herkkänä kovanaamana, ja osuvia suorituksia on useita. Tieteisfantasiapuoli tuoksahtaa tuoreelta nimenomaan koska leffa on liikuttava samaan aikaan. (Myös Black Widow ja Thor 4 olivat liikuttavia. Älkää heitelkö mätiä tomaatteja ainoille housuilleni.)