High School Musical 3: Senior Year

Ensi-ilta: 24.10.2008
Genre: Musikaali
Ikäraja: Ei tiedossa
Jari Tapani Peltonen

22.10.2008 klo 21.17 | Luettu: 9279 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Tanhuan aina John Travoltan tyyliin, kun puheeksi tulee ilmiö High School Musical. Kahden keskitasoa paremman eli köykäisen tv-elokuvan katsojamäärät lasketaan kymmenissä miljoonissa. Jos tajuton lauma teinixejä pitää näitä musikaaleja ihkuina, Hollywood varmasti on kiltillä päällä, kun joku rautaisemmalla ammattitaidolla siunattu tahtoo tehdä jotain vastaavaa. Sarjan ensimmäistä valkokankaalle päätynyttä osaa katsellessani otin poskistani kiinni ja väänsin suuni väkisin hymyyn, kun olin yhä niin hip-hei iloinen, juhuu, että olin vähällä nähdä kauniita unia kesken näytöksen.

Senior Year on sarjan kallein, pisin, tylsin, turhin, kertakaikkiaan vääntämällä väännetyin osa. Koko kahden tunnin eeppisen spektaakkelin kantava idea on se, että käsillä ovat viimeiset hetket, kun nämä hahmot / näyttelijät tekevät jotain yhdessä. Tutuilla nuorilla ei ole entisenkään veroisia ongelmia, ja muistamme kai, mistä nyt puhutaan? Amerikan Antti Tuiskun Zac Efronin tulkitsemalla Troylla on ollut identiteettikriisi: onko hän koulun kovin koripalloilija, vai lahjakkain musikaalitähti? Kuten jälleen muistutetaan, hän on molempia. Viimeksi Troy oli helisemässä, kun hänestä tykkäsi koulun kaunein tyttö Gabriella (Vanessa Hudgens), kaunis rikas tyttö Sharpay (Ashley Tisdale), seurapiirien kerma ja kaikki muutkin. Tällä kertaa poikaparan suu menee mutrulle, koska... ou nou... useampikin yliopisto tahtoo hänet opiskelijakseen! Reppanan on valittava opisto ihan itse, eikä mikään vaihtoehto takaa, että ystävyyssuhteet säilyvät ennallaan.

Muillakin on samantasoisia "ongelmia". Näitä ei ratkota, asioita vain tapahtuu omalla painollaan samalla kun jengi valmistelee kevätmusikaalia. Ihana narttu - ps. tykkään - Sharpay jättää ilkeät juonet tällä kertaa väliin, mutta pyrkii sentään manipuloimaan tilannetta sen verran, että pääsisi tähdeksi tuohon lavashow'hun, jota taidekoulun stipendinjakelijat tulevat tsiigaamaan. Ainoastaan siksi, että sarjaa jatketaan myöhemmin uudella miehityksellä, mukaan on ujutettu pari uutta hahmoa sivujuonineen: brittiversio Sharpaysta ja pygmikätyrillä varustettu halpa piraattikopio Ashton Kutcherista. Sarjan voi huoletta vetää viemäristä, jos nämä tyypit nousevat pääosaan.

Musikaalinumerot kuljettavat tarinoita eteenpäin - mutta kun tarinaa ei ole, ne vain pitkittävät päämäärätöntä palloilua. Kaavamaisimmankin teinipoppiksen paukkuessa elokuva on toki parhaimmillaan. Yhdenkään viisun melodiaa en saa päähäni palautettua (edellisistä elokuvista muistan pari biisiä), mutta varsinkin koreografiat ovat näyttäviä ja kasvanut budjetti näkyy puitteissakin. Kohtaukset ovat aiempaa kärjistetymmin – ja teennäisemmin - fantasiaa: ei riitä, että läsnäolijat alkavat humpata, nyt tanssijoita ja lavasteita putkahtelee lisää tyhjästä. Ilokseen tällaista katsoo, mutta jotain myös menetetään. Edelliset elokuvat tuntuivat sijoittuvan hellantettasmaisen simppeliin Disney Worldiin, jossa hammaspeikkokin on kuollut ällösöpöyteen. Halvan ja vilpittömän näköiselle höpönlöpölle on helpompi hymyillä kuin liikaa yrittävälle tuotteelle.

Myös nuoret tähdet ovat jotenkin vaisumpia, kenties aikuismaisempia kuin ennen, vaikkakin yhä mainioita. Efron on niitä näyttelijöitä, joita Jason Stathamin fanit haukkuvat homoksi kunnes Efron on sänkinen ja turvonnut Oscar-voittaja, mutta samaan aikaan ehta elokuvatähti, joka kykenee olemaan symppis ja samaistuttava huolimatta suuhun tungetusta kultalusikasta, -veitsestä ja -vispilästä. Tisdale ja Lucas Grabeel olivat aiemmin riemastuttavan ärsyttäviä, nyt vain osa sivuhahmojen laumaa, jossa jokainen on herttainen tasan yhden asian vuoksi. Edes "toinen pääosanesittäjä" Hudgens ei paljoa muuta ole kuin hymy lumoavan kauniilla kasvoilla. Mitään uutta kukaan ei yritä. Uusia näkökulmia vanhoihin suhteisiin ei luoda. Vähäiset romanssin siemenet eivät idä.

Armottoman nuokkumisen jälkeenkin pidin lopetusta liikuttavana. Senior Year auttaa hyvästelemään tutun sakin: tämän jälkeen heitä (hahmoja) ei haluaisikaan nähdä.

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Sauna... Baader Meinhof Kompl... >

Keskustelut (6 viestiä)

cs_bot

Rekisteröitynyt 29.05.2007

22.10.2008 klo 22.13

Ai että, tämähän oli täydellinen arvostelu! Kyllä sai monta kertaa hymyn suupielille, kun luki tätä arvostelua.

Kyllä Peltonen osaa! Odotinkin jotain tämäntapaista arvostelua, kun näin tuon otsikon.
mmmar

24.10.2008 klo 16.43 1 tykkää tästä

Anteeksi, mutta joissain kohdissa oli pakko nauraa :P
------

24.10.2008 klo 19.28

Se on Sharpay, eikä Sharpei...
Hauis

Rekisteröitynyt 04.04.2008

24.10.2008 klo 22.28

En ole puolustamassa elokuvaa vaan on todella typerää asennoitua "jaahas taas se Peltone dissaa jonkun teini-elokuvan". Myös palautetta arvostelijalle tuosta samasta asenteesta. Onhan se hauskaa kun tyyliin kolmekymppinen mies arvostelee teineille ja nuoremmille tarkoitetun leffan.
Myös helvetin hauskoja letkautuksia heität, koitahan jatkossa muistaa myös se, että kaikki leffat ei ole tehty vain sille more or less kolmekymppiselle kohderyhmälle.

Kiitos.
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

25.10.2008 klo 00.13

Kyllä minä muistan oikein hyvin kenelle mikäkin on tehty. Olen kuitenkin sen verran itsekeskeinen itserakas itseys omalla kiertoradallani, että luotan sokeasti siihen, että tunnistan hyvän lasten, teinien, aikuisten ja vanhusten leffan kun sellaisen näen - koska oman käsitykseni mukaan pidän kaikista hyvistä elokuvista. Hairsprayn ja High School Musical 3:n ero on se, että Hairspray on laatuelokuva sympaattisella sanomalla ja High School Musical 3 kömpelö itsekeskeinen tuote. Hairspraylle annoin 4,5 tähteä.

------ kirjoitti:
Se on Sharpay, eikä Sharpei...


Vanhaksi olen kyllä tulossa, sillä olin ihan satavarma, että tarkistin kaikki nimet ennen arvostelun julkaisua. Korjattu.
tagman

Rekisteröitynyt 04.11.2007

25.10.2008 klo 17.42

Hauis kirjoitti:
En ole puolustamassa elokuvaa vaan on todella typerää asennoitua "jaahas taas se Peltone dissaa jonkun teini-elokuvan". Myös palautetta arvostelijalle tuosta samasta asenteesta. Onhan se hauskaa kun tyyliin kolmekymppinen mies arvostelee teineille ja nuoremmille tarkoitetun leffan.
Myös helvetin hauskoja letkautuksia heität, koitahan jatkossa muistaa myös se, että kaikki leffat ei ole tehty vain sille more or less kolmekymppiselle kohderyhmälle.

Kiitos.

Veikkaan tämä leffan olevan suunnattu koomapotilaille.

Kirjoita kommentti

13878

Muita tekstejä tältä kirjoittajalta

V2.fi:n joulukisa - Voittaja joka päivä!
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova