Enkelten kaupungissa enkeli Nic Cage ei räpytellyt silmiä. Outo ajatus kohtausten välissä: olemmeko nähneet Keanu Reevesin räpyttelevän koskaan? Tarkemmin katsoen hän räpyttelee nytkin, mutta huumori nojaa Reevesin pikanttiin robottimaisuuteen. Hän näyttelee Gabriel-enkeliä, joka ei ole arkkienkeli Gabriel vaan matalan profiilin suojelusenkeli, jonka estää ihmisiä kolaroimasta, kun he tuijottavat luuria.

Gabriel tahtoo elämältä enemmän. Kuka ei? Leffa pyrkii olemaan sarkastisen realistinen versio enkelisaduista, missä auttaa ohjaajan ja kirjoittajan Aziz Ansarin ura stand-up-koomikkona eli havannoijana. Ansari näyttelee autossaan asuvaa modernia hanslankaria Arjia, joka lähtee vaikka jonottamaan pullaa asiakkaalle, jos kännykkäsovellus käskee. Hän haaveilee paremmasta ja emäntäkin on kiikarissa, mutta hän on väsynyt. Gabriel funtsii, että Arj on kadotettu sielu, jolle kunnollinen isosiipinen enkeli voi näyttää suunnan.

Poikkeamat kaavasta ovat simppeleitä ja huvittavia. Gabriel koettaa osoittaa, että Arjilla on paljon mitä odottaa ja ettei raha tuo onnea, mutta onko kaikille varmasti tulossa jotain jäynää, joka lämmittää enemmän kuin tukku tuohta? Ei.

Rakenne on kankea. Ennen kuin Gabriel puuttuu peliin, leffa esittelee sinänsä hyvästä syystä myös Seth Rogenin näyttelemän pohatan. Arj hakee töihin. Pohatalla on pohattojen harrastuksia ja harhaluuloja, mutta sekin lievästi rikkoo kaavan, että pohatta on hyväntahtoinen rento jätkä. Rakenteen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että Arjilla menee huonosti, jolloin enkeli päättää auttaa, mutta sitten Arjilla meneekin hyvin, kunnes hänellä menee taas huonosti, jolloin enkeli viimein ilmestyy paikalle.

Enkelillä ei ole lupaa käynnistää Ihmeellinen on elämä -tyyppistä vaihtoehtoista skenaariota, mutta hän tekee sen silti. Kun se ei mene putkeen, hän joutuu korjailemaan jälkiään kuolevaisena, jos motivaatiota riittää. Hän on vielä harhaisempi elämän reaaliteettejä kohtaan kuin pohatat, mikä voisi jo itsessään olla satiirin kantava idea. Reevesin jäykkyydessä yhdistyy hömelyys ja surumielisyys, kun enkeli ihmettelee elämää tuhansien vuosien jälkeen, mikä on melkeinpä liikuttavaa, mutta tasapainoista kerronta ei ole. Lyhyt leffa laahaa.

Näkökulmaa ei ole valittu. Kuka tahansa voi jäädä tauolle, jos muuta pitää vilkaista. Keke Palmer on sivuroolissa Arjin tyttöystävänä. Kun amerikkalaisten ongelmia ammattiyhdistysten kanssa kommentoidaan, leffa on tavallaan löytänyt perimmäisen ongelman, mutta paikalla on vain nainen, Arjin ja pohatan huomion ollessa aivan muualla.

Selkäranka voi olla vaikka kuinka mutkalla, jos sen tehtävä on sitoa yhteen mojovat vitsit, mutta huumori on "niinpä"-tyyppistä. Leffa soveltuu parhaiten meille, jotka odottavat komedialta elämyksellistä typeryyttä enemmän kuin mitään oikeasti hauskaa, mutta sympaattiset piirteensä tällä on. Mainitsen taas, että verenpaineeni kuohahti heti, kun elokuvahahmo mainitsi haaveilevansa elokuvien tekemisestä.