Joskus sama roska ilahduttaa. Ero elokuvien They Will Kill You ja Ready or Not 2: Here I Come välillä on se, että They Will Kill You toimii, joten nyt koen taas toimivani itsekin tai jotakin.

Not 2 ja They Will ovat verisiä kauhu- ja toimintakomedioita, jotka kertovat nuoresta naisesta, joka ryhtyy väkivaltaiseksi, koska saatanallinen kultti yrittää uhrata hänet. Internetin numerot ovat lievästi Not 2:n puolella. Oletettavasti kukaan ei keksi, mitä muuta Ready or Notin jatko-osan tulee olla kuin sarkastista, sadista hevonpaskaa vailla logiikan häivähdystä, joten pisteet tulivat muodollisesta pätevyydestä? They Will tekee enemmän tiiviimmin, vaikka se aloittaa tyhjästä.

Not 2:n alussa relevantit roistot olivat jo kuolleet. Leffat pelaavat saman kortin: sankarittaren pikkusisko mainitaan, jotta hän välittäisi jostain törmäillessään satunnaisiin satanisteihin. Viis siitä, että Not 2 keksi siskon tyhjästä (sankarittaren piti olla ainoa lapsi), mutta sitten sisko vain roikkui mukana maireasti virnistelevänä rekvisiittana. They Will esittelee siskosten jakaman trauman, asemoiden heidät epäonnisiksi piruparoiksi ja vahvistaen, että he ovat tämä tarina, eivätkä satunnaisia ulisijoita. Rakettitiedettä.

They Will sijoittuu kerrostaloon, jonka saatanallisuus vahvistuu jo ulkona. Zazie Beetzin näyttelemä nainen ilmoittautuu sisäköksi. Ongelmia seuraa heti, pahisten yllättyessä siitä, kuinka kovaa daami pistää hanttiin. Tylytin Not 2:n kulahtaneita tähtiä, koska he vaikuttivat itsetarkoituksellisilta stunteilta saadessaan omaa aikaa virnistelyyn. Tässä vastaavat tyypit sulautuvat satanistiporukkaan, joka ns. keskittyy olennaiseen. Talo itsessään on "hahmo" löyhässä mielessä, eli skenaario tuntuu riittävän persoonalliselta, kun sankaritar mm. vipeltää ilmastointikanavissa. Ilmeikäs sankaritar oli Not 2:n paras puoli, mutta Beetzin pienen eläimen energia on osuvampi saavutus, kun huumori on fyysistä. Koskaan en ole etovaa emäntää oravaksi kehunut.

Tarinat ovat yliluonnollisia. Not 2 räjäytti pahikset verimössöksi uuvuttavan tympeästi, jos he rikkoivat saatanalliset säännöt. Ei ollut mitään, mitä tehdä idealla: yhden epädramaattisen pösähdyksen jälkeen sankari ja katsoja olivat jo turtuneet siihen. Kun Not 2:n roistot harjoittivat arkista sadismia, koin vastareaktion, koska en luottanut leffan moraaliin enkä huumorintajuun. Jos joku ei pidä lajityypistä, They Will saattaa vaikuttaa täsmälleen samalta saastalta, mutta eroja on. Veri roiskuu itsetarkoituksellisesti kuin Shogun Assassinissa, mutta verinen ylilyönti tapaa olla yliluonnollisen vitsin alku tai toimintakohtauksen makeileva huipennus, eikä koko vitsi. Siinä sivussa se sadismi, joka ei ole hauskaa, huoltaa jännitteitä perusnormaalisti. Rytmi toimii, energia toimii.

En turhaan listaa ideoita. Ne ovat valikoiduista leffoista tuttuja. Omat silaukset ovat minimaalisia. They Will hajoaisi käsiin, jos se venyisi 90 minuutin pahemmalle puolelle, mutta nopeat, ilmoitusluonteiset käänteet ja vaihtelevat jekut kantavat ainakin 70-80 minuuttia. Leffa on kertakäyttöistä roskaviihdettä kuten vaikka Evil Dead Rise: kummankin ja myös Not 1:n tekijät väsätköön lisää samantapaista, kunhan he eivät yritä venyttää täsmälleen samaa Not 2:n tyyliin.