Tuorein sisältö

Public Enemies

Ensi-ilta: 14.08.2009
Genre: Draama, Rikos, Toiminta, Trilleri
Ikäraja: 15
Jari Tapani Peltonen

10.08.2009 klo 22.00 | Luettu: 24850 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Jotkut pitivät tehokasta pankkienputsaajaa John Dillingeriä Robin Hoodin korvikkeena Yhdysvalloissa 1930-luvulla, vaikka mies oli lähinnä fiksu ryökäle. Dillinger onnistui pitämään välejä suureen yleisöön, vaikka hän jengeineen ammuskeli poliiseja ja sivullisia. Michael Mannin ohjaustyö Public Enemies sutii Johnny Deppillä eräänlaisen kuvan legendasta. Mannimaisen kypsänä tyylivalintana julmuuksiin kykenevää rötösherraa ei romantisoida ainakaan korostuneesti. Viimevuosina viihdyttävään sekoiluun keskittynyt Depp tulkitsee Dillingeriä hillityin elkein. Hahmo jää tarkoituksella etäiseksi, mutta valitut tunteet pääsevät ohimennen pintaan ja Deppin patentoitua hulluuden kiiltoa silmissä käytetään osuvasti. Pidin elokuvaa, no, katsottavana ensimmäisen puoliskon aikana, kun Dillinger esitettiin alansa huippuna. Vasta kun tunnelmat alkoivat kääntyä Dillingeriä vastaan, koin ymmärtäväni, miksi Mann ja kumppanit tahtoivat hänestä elokuvan tehdä.

Poliisi sisuilee saadakseen Dillingerin telkien taakse, ja tässä myös onnistutaan. Koko oikeusjärjestelmä on kuitenkin naurettavan amatöörimäinen, joten legenda jatkuu. Christian Bale tulkitsee yhtä Dillingerin perässä läähättävistä FBI-agenteista. Rooli on jokseenkin yksiulotteinen ja mitäänsanomaton: Terminator - Pelastuksen ja tämän jälkeen Balella on hyvä sauma harkita vakavissaan, tahtooko hän tehdä Hollywoodissa rahaa vaiko töitä. Balea vakuuttavampia ovat mm. Billy Crudup FBI:n johtajana J. Edgar Hooverina ja Marion Cotillard narikassa työskentelevänä naisena, jonka vastuulle Dillinger (elokuvan mukaan) sydämensä antaa. Romanssilla on kokonaisuudessa rajoitettu rooli. Toisaalta se on piste i:n päällä. Dillingerin kansansuosiosta vihjaillaan hyvin vaatimattomasti, mutta samaan aikaan loputtoman karismaattinen Depp rakentaa miehestä vähällä vaivalla jonkun, jonka suosioon on helppo uskoa. Elokuva antaa katsojan itse tunteilla, onko Dillinger legenda vai vain yksi apina muiden joukossa.

Tositapahtumiin perustuva tarina ei ole erityisen mielenkiintoinen. Pankkeja ryöstetään, poliisi on paheksuttavan kovakourainen rikollisia ja epäiltyjä kohtaan, mutta tämäkin tekniikka tuottaa joskus tulosta – pam pam ja lopputekstit. Toteutuksessa piilee tekeleen arvo. Public Enemies näyttää paitsi tyylikkäältä ja hallitulta, myös varsin realistiselta. Mann on käyttänyt digitaalikameroita, mikä johtaa viimeksi mainittuun lopputulokseen. Sitä puolta tässä en ymmärtänyt, että valaistuksen taso pääsee määrittelemään sen, miltä leffa milloinkin näyttää: yleensä kaikki on harvinaisen terävää, mutta tietyllä tapaa hämärissä olosuhteissa kuva on jopa rakeista. Muutamaan otteeseen Mann leikkaa rakeisuudesta suoraan terävyyteen ja heti toisin päin. Yksityiskohta ei häiritse, jos nyt ei eläytymistä avitakaan.

Eritoten tulitaistelut tuntuvat poikkeuksellisen todenmukaisilta. Gangsteriajan konepistoolit ja muut mutkat jytisevät niin raivokkaasti, että kerran tai kaksi tästä melkein on haittaa: mikseivät sivuhahmot peitä korvaparkojaan, kun tommy gun jauhaa korvan juuressa? Vaan ei sentään nipoteta. En kutsuisi tätä jännäriksi (jännittäväksi elokuvaksi), mutta kiihkeät ammuskelut rakentavat tietynlaista tiivistä tunnelmaa. On tosi kyseessä. Eletään ankeita aikoja. Yksi mies - ja kokoelma kumppaneita, joiden naamat eivät jää mieleen - uskaltaa elää unelmaa, tai jotakin. Dillinger kertaa aiemman elämäntarinansa ohimennen armaalleen, mutta tämän syvempiin draaman vesiin ei sukelleta. Mitä pidempään elokuva kestää, sitä enemmän poliisit muistuttavat Nottinghamin sheriffejä, joten ehkä Dillinger tosiaan vertautuu herra Hoodiin ilman hyviä tekojakin.

Public Enemies tuntuu olevan John Dillingerin apea balladi, ja sellaisena se varmasti toisenkin katselukerran kestää. Ajankuvauksena elokuva toimii korkeintaan visuaalisessa mielessä. Laman syvempiä tunnelmia ei yritetäkään maalailla. FBI:n muokkautuminen nykyiseen muotoonsa "rikollisuutta vastaan käytävän sodan" myötä ja muu poliittinen sisältö jää pintaraapaisuksi. Kolmen kirjoittajan käsikirjoituksesta olisi hankala löytää erityisempää neroutta huolimatta siitä, kuinka lukuisia vapauksia historian tulkinnassa otetaan. Depp ja Mannin realistinen, mutta silti persoonallinen kerrontatapa tempaisivat minut mukaansa juuri silloin, kun useimmat kahden ja puolen tunnin pinnallisuudet käyvät tappavan tylsiksi, joten eittämättä sisältöä löytyy paljon rivien välistä, kuten balladiin kuuluu.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Odottamaton ehdotus... Vinnie Moore - To Th... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (11 viestiä)

GEN_esis

Rekisteröitynyt 15.11.2008

11.08.2009 klo 12.52

Tätä menossa perjantaina katsomaan. Trailerista tykkäsin paljon.
lainaa
Roni

11.08.2009 klo 14.00

Vaikuttaa kyl iha hyvältä mut traileri on vähä "cheesy" en osannu kääntää suomeks hyvin tota ku juustonen ei kuulostanu hyvältä. Mut hyvä arvostelu.
lainaa
Heka

11.08.2009 klo 21.29

Roni kirjoitti:
Vaikuttaa kyl iha hyvältä mut traileri on vähä "cheesy" en osannu kääntää suomeks hyvin tota ku juustonen ei kuulostanu hyvältä. Mut hyvä arvostelu.


...of poor quality through being overdramatic, excessively emotional or clichéd
lainaa
asdf

13.08.2009 klo 18.55

"Trailerista tykkäsin paljon."

Ai sekö tarkoittaa, että itse elokuva on hyvä?
lainaa
GEN_esis

Rekisteröitynyt 15.11.2008

13.08.2009 klo 19.25

asdf kirjoitti:
"Trailerista tykkäsin paljon."

Ai sekö tarkoittaa, että itse elokuva on hyvä?

Öö, ei? On minulla muitakin syitä mennä katsomaan tämä elokuva kuin se, että traileri oli hyvä. Esim. se että se on Michael Mannin ohjaama, joka ohjasi Collateralin joka on yksi lempielokuvistani.
lainaa
jeos

13.08.2009 klo 22.46

asdf kirjoitti:
"Trailerista tykkäsin paljon."

Ai sekö tarkoittaa, että itse elokuva on hyvä?


aina pitää jostaa vääntää riitaa?!?!? lue se arvostelu vaan ja hanki elämä
lainaa
miksu

Rekisteröitynyt 15.06.2008

14.08.2009 klo 10.15

asdf kirjoitti:
"Trailerista tykkäsin paljon."

Ai sekö tarkoittaa, että itse elokuva on hyvä?

Mistäs tiedät elokuvan olevan hyvä jos ei sitä käy katsomassa?
Osta penispumppu ja pumppaa itsesi kuiviin.
lainaa
pErFecTONe

Rekisteröitynyt 22.06.2008

14.08.2009 klo 13.54

V2.fi - 3½
Iltalehti - *****

Lopputulos; vitut ne arvostelut kiinnostaa; käyn kuitenkin kattomassa..
lainaa
Dix-Tracys

Rekisteröitynyt 22.04.2007

14.08.2009 klo 23.26

Aika lailla samaa mieltä Peltosen kanssa, tosin napsaisisin vielä puolikkaan pois. Ihan jees pätkä, mutta näitähän on nähty ummet ja lammet.

Silti, viihdyttävä ja mielenkiintoinen pätkä, jossa ei tylsiä kohtia ollut, joten jos haluaa kelpo pätkän katsoa, joka ei vaadi liikoja eikä väännä rautalankaa puolestasi, niin tässäpä kelpo perjantaileffa. Ehkä olisin voinut säästää rahani ja vuokrata, mutta... Meh...
lainaa
GEN_esis

Rekisteröitynyt 15.11.2008

15.08.2009 klo 15.57

Viihdyttävä pätkä ja näyttelijät loistavia, joskin Bale oli vähän tylsä. Aseäänet oli kyllä pirun munakkaat. Tykkäsin myös siitä että elokuva käsivaralta kuvattu, vaikkei välillä kameran perässä meinannut pysyä. Pituus oli mielestäni aikalailla kohdillaan. Ehkä joku kymmenisen tai kaksikymmentä minuuttia olisi voinut leikata pois.

Kaiken kaikkiaan oikein toimiva pätkä, ja taidan tänään mennä katsoon uudestaan kun ei juuri muutakaan tekemistä ole.
lainaa
Marq

Moderaattori

Rekisteröitynyt 25.01.2008

24.08.2009 klo 16.24

Komeata kuvausta ja meininkiä, mutta tarina jäi hajanaiseksi ja etäiseksi ainakin minulle. Todellinen Dillinger ei ollut läheskään yhtä romanttinen hahmo, vaan ihan ehta gangsteri ja murhaaja, mutta eihän siitä toki saisi tällaista saippuaa aikaan :)
lainaa

V2.fi joulukisat 2024
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova